Maailmassa noin 400 miljoonaa ihmistä sairastaa diabetesta, joka aiemmin on tunnettu myös sokeritautina, ja luku on ollut jyrkässä kasvussa viime vuosikymmeninä.
Noin 90–95 prosenttia diabeetikoista sairastaa niin sanottua tyypin 2 diabetesta, ja loput kärsivät tyypin 1 diabeteksesta.
Tyypin 2 diabetes
Tyypin 2 diabetesta voidaan ehkäistä
Tyypin 2 diabetekselle on ominaista se, että siinä elimistön solut eivät reagoi kyllin herkästi insuliinihormoniin.
Insuliinin tehtävänä on saada solut ottamaan sokeria verestä, ja jos solut eivät kykene siihen, sokeri jää verenkiertoon ja pahimmassa tapauksessa voi aiheuttaa verisuonille vakavia vaurioita.
Tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavat tietyt geneettiset tekijät, mutta sitä edistävät liikapaino ja vähäinen fyysinen aktiivisuus.
Tästä syystä sairautta voidaan usein ehkäistä terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla.
Tyypin 1 diabetes
Tyypin 1 diabetes hämää tutkijoita
Tyypin 1 diabetes syntyy, kun haima lakkaa tuottamasta kylliksi insuliinia. Tällöin verensokeri on jatkuvasti koholla.
Tyypin 1 diabeteksen kehittymistä ohjaa pitkälti perimä, mutta yhden tai useamman ulkoisen tekijän on yleensä oltava läsnä, jotta tauti puhkeaa.
Sairaus alkaa mitä todennäköisimmin siitä, että immuunijärjestelmä hyökkää haimassa insuliinia tuottavien solujen kimppuun ja tuhoaa ne.
Tutkijoiden on kuitenkin vaikea osoittaa tarkkaan, mitkä tekijät käynnistävät hyökkäyksen, ja tutkimista saattaa hankaloittaa se, että kunkin yksittäisen tekijän vaikutus tapahtumakulkuun on ehkä hyvin pieni.
Silti on löydetty jo joitain tekijöitä, joilla saattaa olla sormensa pelissä.
Seitsemän tekijää voi johtaa tyypin 1 diabetekseen
1. Infektiot
Useat tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että niin sanotut enterovirusinfektiot liittyvät tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen, mutta yhteyden varmistamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.
Virus voi iskeä haiman insuliinia tuottaviin soluihin, ja suuri osa tyypin 1 diabeetikoista kantaa enterovirusta.
2. Ravinto
Imeväisikäisten kiinteän ravinnon, kuten viljatuotteiden, juuresten tai hedelmien, nauttiminen on useissa tutkimuksissa yhdistetty tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.
Riskiä saattaa pienentää se, jos lasta yhä imetetään silloin, kun kiinteän ravinnon antaminen aloitetaan.
Lehmänmaidon nauttiminen pienenä voi myös kasvattaa riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen.
Laajassa ruotsalaistutkimuksessa on lisäksi osoitettu, että raskaana olevan vähäinen kasvisten nauttiminen (keskimäärin vähemmän kuin kerran päivässä) voi olla yhteydessä lapsen kohonneeseen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen.
3. Omega 3 -rasvahappojen puute
Joissakin yksittäisissä tutkimuksissa on havaittu, että raskaan olevan tai lapsen D-vitamiinilisä voi alentaa tyypin 1 diabeteksen riskiä lapsilla.
Vielä useammissa tutkimuksissa tällaista yhteyttä ei ole löydetty.
Yhdysvaltalainen tutkimus on osoittanut, että runsas omega 3 -rasvahappojen nauttiminen lapsuudessa voi pienentää riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen, mutta yhteyden vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia.
4. Kemikaalit
Jotkin kemikaalit, kuten juomaveden nitraatit, on yhdistetty tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen, mutta yhteys ei ainakaan toistaiseksi vaikuta kovin perustellulta.
5. Lapsen paino
Suuri syntymäpaino ja nopea painonlisäys ensimmäisten elinvuosien aikana on joissakin tutkimuksissa yhdistetty tyypin 1 diabetekseen, mutta yhteys on suhteellisen heikko.
6. Äidin ikä ja paino
Laajassa niin sanotussa meta-analyysissä todettiin, että lapsen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen kasvoi hieman, jos synnyttävä äiti oli iäkäs.
Suuri ruotsalaistutkimus viittaa lisäksi siihen suuntaan, että äidin painoindeksi (BMI) raskauden aikana vaikuttaa lapsen tyypin 1 diabetesriskiin. Riskiä voivat kasvattaa sekä erittäin korkea painoindeksi että hyvin matala.
7. Haiman liikakuormitus
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että haiman insuliinia tuottavien solujen liikakuormituksella voi olla tärkeä merkitys tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.
Liikakuormituksen taustalla voi olla useita tekijöitä: nopea pituuskasvu, liikapaino, murrosikä, vähäinen fyysinen aktiivisuus, infektio, runsaan sokerin nauttiminen, liiallinen rasitus ja stressi.
Kuormittuneet solut saattavat ehkä tuottaa tietynlaisia proteiineja, jotka saavat immuunijärjestelmän hyökkäämään niiden kimppuun.
Tutkijat toivovat nyt, että uusi tieto tästä prosessista johtaisi uusien tehokkaiden hoitojen kehittämiseen.