Koronapandemian ja runsaat sata vuotta sitten riehuneen espanjantaudin eroja ja yhtäläisyyksiä on esitelty parin viime vuoden aikana moneen otteeseen.
Erityisesti sen vuoksi, että vuonna 1918 puhjennut pandemia kesti noin kaksi vuotta, aikaa on pidetty realistisena arviona myös koronaviruksen aiheuttaman pandemian kestolle.
Nyt kaksi vuotta on jo kulunut, ja koronavirus on edelleen voimissaan.
Ensinnäkin on todettava, että sata vuotta sitten maailmassa riehui erilainen virus kuin nyt, ja toiseksi maailma oli tuolloin myös hyvin erilainen. Tutkijat ovat tällä hetkellä karkeasti ottaen jakaantuneet kahteen leiriin: toisten mielestä pandemian loppu on jo lähellä, toiset taas pelkäävät, että COVID-19 piinaa vielä tuleviakin sukupolvia.
Koulukunta 1: Pandemian loppu häämöttää
Suurin osa tutkijoista arvioi, ettei SARS-CoV-2 koskaan katoa. Sen sijaan se hetki, jolloin viruksesta tulee endeeminen eikä se ei enää aiheuta suurta vaaraa väestölle, on lähellä.
Asiantuntijoiden mukaan se tapahtuu jo vuonna 2022.
Vuoden 2022 aikana tulee luultavasti vielä tartunta-aalto, mutta sen jälkeen koronapandemia on voitettu ja voimme palata normaaliin elämään, todetaan arvioissa.
Arviot perustuvat siihen, että vaikka omikronmuunnos tarttuu hyvin helposti, se aiheuttaa vain lieviä oireita, aivan kuten aiemmin ennakoitiin.
Siten tulevat omikronin aiheuttamat aallot merkitsevät paljon tartuntoja, mutta useimpien sairastuneiden oireet ovat niin lieviä, että terveydenhuollon kantokyky ei ylity. Ja silloin virusvariantti on kuin muut endeemiset virukset.
Aiemmissa koronavirusten aiheuttamissa pandemioissa, kuten vuonna 1946 riehuneessa sikojen tarttuvassa gastroenteriittiviruksessa (TGEV), joka iski sikoihin kaikkialla maailmassa, virus hävisi itsestään, kun sen mutaatiot muuttuivat sellaisiksi, että ne aiheuttivat aiempaa lievemmän taudin.
Koulukunta 2: Useat sukupolvet kokevat pandemian
Toista koulukuntaa edustavat tutkijat, jotka korostavat sitä, että omikron tuskin on viimeinen koronavirusmuunnos. Ja vaikka omikronin myötä koronatauti on muuttunut lievemmäksi, ei ole olemassa varmuutta siitä, että tulevat muunnokset myös aiheuttavat lievän taudin.
Pessimistille tutkijoille muunnokset tarkoittavat sitä, että tartunta-aallot jatkuvat ja varsinkin riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä pitää edelleenkin suojata rokotteilla ja tartuntoja rajoittavilla toimilla.
Lisäksi muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO varoittaa, että ennätyksellisten tartuntalukujen valossa pandemia ei tällä hetkellä todellakaan ole ohi.
Vasta kun useat sukupolvet ovat altistuneet SARS-CoV-2-virukselle, sairaudesta tulee endeeminen, mutta siihen kuluu kymmeniä vuosia, ja siihen asti koronatauti on joillekuille tappava, samoin kuin esimerkiksi malaria.
Lue myös:
Pessimististen tutkijoiden argumentteihin kuuluu myös se, että tartuntojen kehitystä kuvaavien mallien tekeminen on nykyisin niin vaikeaa, että niissä ei ole mieltä.
Pandemian alkuvaiheessa SARS-CoV-2-virus oli uusi koko maailman väestölle. Joten jos tietty osa tietyn maan väestöstä oli saanut koronatartunnan ja viruksen R-luku eli tartuttavuusluku – kuinka moneen yksi tartunnan saanut tartuttaa taudin – oli tiedossa, voitiin helposti laskea ennuste taudin kehitykselle.
Uudet virusmuunnokset ja väestön erilainen immuniteetti rokotusten tai sairastetun taudin ansiosta vaikeuttavat laskelmia. Lisäksi laskelmia voidaan tehdä vain muutaman viikon päähän.
Yhden mallin mukaan COVID-19:n muuttuminen endeemiseksi taudiksi vie aikaa parista vuodesta pariinkymmeneen vuoteen. Pitkä aikaväli johtuu tartuttavuuden vaihtelusta.
Tiedeyhteisössä vallitsee kuitenkin lähes täydellinen yksimielisyys siitä, että kaikki pandemiat päättyvät ennen pitkää – ja että koronapandemia tuskin on poikkeus yleisestä säännöstä.
