Outo tauti halvaa lapsia USA:ssa

Yhdysvaltalaislääkärit ovat antaneet hälytyksen: lapsille halvauksia aiheuttava sairaus yleistyy. Taudinkuvaa ja tapauksia tutkitaan nyt valppaasti, sillä uhkakuvana on 1950-luvun polioepidemian kaltainen kulkutauti.

Yhdysvaltalaislääkärit ovat antaneet hälytyksen: lapsille halvauksia aiheuttava sairaus yleistyy. Taudinkuvaa ja tapauksia tutkitaan nyt valppaasti, sillä uhkakuvana on 1950-luvun polioepidemian kaltainen kulkutauti.

The Washington Post/Getty Images

Vanhemmat pitivät poikansa nuhaa, kuumetta ja voimatonta oloa tavallisena syysflunssana.

Viisivuotias Jourdan oli vasta vähän aikaa sitten saanut päiväkotipaikan, ja sairaanhoitajana työskentelevä äiti oli osannut odottaa pojan saavan pian tartunnan.

Hän kuitenkin huolestui, kun tauti ei alkanut hellittää parissa päivässä. Poika valitti kurkkuaan ja vaikutti aina vain veltommalta.

Jourdan vietiin lääkäriin, ja lopulta jatkuvasti heikentyvää lasta tutkittiin New Orleansissa kolmella eri klinikalla.

Kunto huononi huononemistaan, eikä Jourdan kohta enää kyennyt kääntämään päätään eikä liikuttamaan jalkojaan ja oikeaa kättään.

Jourdan joutui vuonna 2016 kahdeksi kuukaudeksi sairaalaan. Siellä häntä hoidettiin antibiooteilla, steroideilla ja viruslääkkeillä.

Vasta sen jälkeen, kun lääkärit olivat neuvotelleet kollegoidensa kanssa potilaan hoidosta, he kuvasivat hänen selkäytimensä.

Kuvaus paljasti, että Jourdanin oireet johtuivat sairaudesta, josta ani harvat olivat tuolloin kuulleet: uudenlaisesta lapsihalvauksesta, jonka syy oli vielä hämärän peitossa.

Tautitapauksia enemmän joka toinen vuosi

Sairaus ja sen oireet tunnistettiin vuonna 2012, jolloin Kaliforniassa todettiin joitakin tapauksia.

© Fertnig/Getty Images

Kaksi vuotta myöhemmin se sai viralliseksi nimekseen AFM (acute flaccid myelitis), joka tarkoittaa äkillistä halvaavaa selkäydintulehdusta.

Silloin AFM myös yleistyi selvästi. Syyskuussa Yhdysvaltojen terveysviranomaiset alkoivat saada ilmoituksia lapsista, joiden Coloradossa toimiva lastensairaala oli todennut sairastuneen AFM:ään.

USA:ssa sairauksien valvonnasta ja ehkäisystä vastaava CDC-virasto, jolle normaalikäytännön mukaan ilmoitetaan vaaralliset tartuntataudit, antoi heti raportointimääräyksen.

Eikä syyttä: jo kuukautta myöhemmin AFM-tapauksia oli esiintynyt 34 osavaltiossa. Maassa vaikutti olevan puhkeamassa uusi epidemia.

Lääkärit määrittivät sairauden ylä- tai alaraajojen velttoudeksi tai halvaukseksi, johon liittyy magneettikuvauksessa esiin tuleva selkäytimen harmaan aineen vaurioituminen.

Oireet muistuttavat siten sekä viruksen aiheuttamaa poliota, jota on myös kutsuttu lapsihalvaukseksi, että Guillain–Barrén oireyhtymää, jossa potilaan immuunijärjestelmä kääntyy hermostoa vastaan ja vaurioittaessaan sen lihasvoimaa säätelevää osaa aiheuttaa useimmiten tilapäisen – ehkä vain tunneista muutamaan viikkoon kestävän – halvaantumisen.

Syytä siihen, että yhtäkkiä kasvava joukko lapsia sairastui, voitiin vain arvailla. Todennäköisimpänä selityksenä pidettiin tartuntatautia.

Poliosta ei voinut olla kyse, koska poliovirusta ei esiintynyt potilaiden veressä eikä ulosteessa. Aiheuttaja saattoi hyvinkin olla tuntematon.

Vuoden 2014 jälkeen AFM-tilastoa seurattiin tarkasti, ja siitä piirtyi esiin kaava.

Tapausten määrä alkoi kasvaa aina syyskesällä, mutta vuosien välillä oli suuri ero. Kun vuosiluku oli parillinen vuosien 2014-219 välillä, sairastuneita oli huomattavasti enemmän.

Vuonna 2014 tapauksia kirjattiin 120, kaksi vuotta myöhemmin 153 ja vuoden 2018 luvuksi tuli 236. Vuosina 2015, 2017 ja 2019 diagnooseja tehtiin 22, 37 ja 33.

USA:n naapurimaassa Kanadassa ja Euroopassa AFM:ää on esiintynyt tähän mennessä niin vähän, että ei voida sanoa, noudattaako se niidenkin alueella samaa kaavaa.

Esiintyvyydessä ilmenevä säännöllinen vaihtelu on tutkijoille täysi arvoitus, mutta rytmistä saattaa olla apua jäljitettäessä sairauden syytä.

Epäilykset kohdistuvat D68-virukseen

Kun sairastuvuus AFM:ään kasvoi vuonna 2014, tutkijat kiinnostuivat sen yhteydestä tiettyyn taudinaiheuttajaan, koska tästä johtuvat tautitapaukset yleistyivät samaan aikaan.

© Fertnig/Getty Images

Tauti aaltoilee Yhdysvalloissa

Poliota muistuttavaa AFM-tautia on esiintynyt eniten USA:ssa. Tautitapausten määrä vaihtelee selittämättömästi peräkkäisinä vuosina: niitä on tähän mennessä esiintynyt paljon enemmän parillisina vuosilukuina.

Punaisella väritetyissä osavaltioissa esiintyy AFM-tautia, muissa sitä ei ole tavattu.

© Fertnig/Getty Images

2014: Ensimmäinen aalto

Syksyllä 2014 esiintyvyydessä oli selvä piikki. Peräti 120 tapauksen sumassa oli epidemian piirteitä. AFM:n ja enterovirus D68 -tartuntojen runsastuminen kuuluivat ajallisesti yhteen.

2015: Vain hajatapauksia

Vuonna 2015 todettiin ainoastaan 22 uutta tapausta. AFM:ää esiintyi melko tasaisesti vuoden loppuun asti.

2016: Toinen aalto

AFM-tapausten määrä kääntyi vuonna 2016 kasvuun. Aallon huippu ajoittui syyskesään. Uusia potilaita kirjattiin 39 osavaltiossa kaikkiaan 153.

© Fertnig/Getty Images

2017: Tilanne rauhoittui

Vuoden 2015 tapaan AFM-tilastot kaunistuivat selvästi. Summa, 37 tapausta, kertyi vähitellen pitkin vuotta.

2018: Laajalla alalla

Toistaiseksi suurin AFM-aalto kosketti melkein koko maata. Vuoden lopussa oli todettu 236 tapausta 41 osavaltion alueella. AFM alkoi vaikuttaa entistä enemmän leviävältä kulkutaudilta.

2019: Käyrä laskuun

Kuten vuosina 2015 ja 2017 AFM:ää esiintyi harvakseltaan. Uusia tapauksia oli vain 33.

Kyseessä oli enterovirus D68, jolla on yli 80 ihmiselle sairauksia aiheuttavaa lähisukulaista. Tartunnan saaneilla enterovirusta esiintyy yleensä syljessä, limassa ja ulosteessa.

Joka vuosi miljoonat ihmiset kantavat jotain enterovirusta, mutta heidän taudinkuvansa vaihtelee tavallisesti melkein oireettomasta melko lievään hengitysteiden tulehdukseen.

Joskus harvoin infektio ilmenee aivokalvontulehduksena. Historian näkökulmasta katsottuna kolme enterovirusta – PV1, PV2 ja PV3 – ovat merkityksellisimpiä: ne aiheuttavat polion.

D68 tunnistettiin vuonna 1962, ja sitä pidettiin vuosikymmeniä harvinaisena. Viimeisten 50 vuoden aikana on esiintynyt ainoastaan pieniä D68-tartunta-aaltoja, joiden aikana sairastuneiden määrä on jäänyt yleensä vähäiseksi.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmoitettiin terveysviranomaisille vuosien 1970 ja 2006 välillä vain 26 varmaa D68-tartuntaa.

Tautitapaukset eivät myöskään ole herättäneet suurta huomiota, koska oireisto on ollut useimmiten varsin lievä ja muistuttanut tavallista nuhakuumetta nuhineen, yskineen ja maltillisine lämmönnousuineen.

Vaikeaa astmaa tai muita kroonisia keuhkosairauksia sairastaville henkilöille D68-tartunnalla on kuitenkin voinut olla vakavia seurauksia.

Enterovirus D68 on vahvin ehdokas AFM:n aiheuttajaksi.

© Cynthia S. Goldsmith and Yiting Zhang/CDC

Kuva muuttui radikaalisti vuonna 2014. Syyskuun puolivälin jälkeen kuukaudessa rekisteröitiin melkein 700 D68-tartuntaa yli kymmenessä eri USA:n osavaltiossa.

Epidemia levisi Kanadaan, ja siellä todettiin yli 150 tautitapausta. D68-tartuntoja löydettiin myös Euroopassa.

Osa potilaista sairastui vakavasti, ja etenkin lapsilla esiintyi aiempaa yleisemmin hengitysvaikeuksia.

Vain joillakin heistä oli jokin keuhkosairaus, kuten astma. Toisin sanoen D68-tartunta saattoi aiheuttaa perusterveillekin lapsille hengitysvajauksen, jonka takia he tarvitsivat hengityskonehoitoa. Pieni osa lapsipotilaista kärsi myös AFM:lle ominaisesta raajojen velttoudesta.

Tunnettu lastentauti tähtäimeen

Vaikka ajatus D68:n ja AFM:n yhteydestä ei tuntunut kaukaa haetulta, selitys oli hataralla pohjalla.

Vain ani harvalta niistä lapsista, joilla todettiin AFM vuonna 2014, löydettiin aivo-selkäydinnesteestä D68:n jälkiä, vaikka niitä olisi tietenkin pitänyt näkyä, mikäli virustartunta oli sairauden perimmäinen syy.

AFM- ja D68-tapausten runsastuminen samoihin aikoihin vuonna 2014 saattoi siten olla pelkkä sattuma.

© Cynthia S. Goldsmith and Yiting Zhang/CDC & Shutterstock

Kolme virusta epäilyksenalaisia

AFM:llä ja poliolla on niin paljon yhteistä, että pääsyyllistä etsitään enterovirusten suvusta, johon poliovirus kuuluu. Suvun jäseniä tunnetaan yli 80, ja ne jaetaan perimänsä mukaan neljään ryhmään. Vahvimmat epäilykset kohdistuvat kolmeen eri viruslajiin, sillä jokaista niistä on löydetty AFM-potilailta.

Epäilty: A16 aiheuttaa ihottumaa lapsilla

Enterovirus A16 on hyvin tarttuva ja tunnettu 5–7-vuotiaiden lasten käsi-, jalka- ja suutulehdusten aiheuttaja. Tartunnalle on ominaista ihottuma, jota esiintyy suun ympärillä tai raajoissa.

Epäilty: A71 voi hakeutua hermostoon

A16:n tapaan enterovirus A71 aiheuttaa lapsille käsi-, jalka- ja suutulehduksia, mutta oireet ovat rajumpia ja tartunta voi levitä keskushermostoon. Joskus seurauksena on aivokalvontulehdus ja pysyvä halvaus.

Vahvin epäilys: D68 voi vaikeuttaa hengittämistä

Enterovirus D68 aiheuttaa yleensä nuhakuumeen kaltaisia oireita, mutta viime vuosien epidemioiden aikana potilailla on esiintynyt myös hengitysvaikeuksia. Vuonna 2014 ilmeni runsaasti AFM- ja poikkeuksellisen paljon D68-tapauksia.

Vuonna 2018 AFM-potilaiden näytteistä selvisi, että huomattavasti suuremmalla osalla heistä oli ollut A71- kuin D68-tartunta.

A71 kuuluu D68:n tavoin enteroviruksiin ja aiheuttaa lapsille sairauden, jonka tavallisia oireita kuumeen, pahoinvoinnin ja väsymyksen lisäksi on ihottuma käsissä, jaloissa ja suun ympäristössä.

Tartuntaan ei ole hoitoa, mutta yleensä tulehdus on melko harmiton ja sen oireet häviävät jo viikossa.

Samanlaisen itsestään paranevan sairauden aiheuttaa myös toinen virus, A16, ja siitäkin on löydetty merkkejä AFM-potilailta.

Toisin sanoen AFM:ään on tähän mennessä yhdistetty kolme eri virusta, ja pidetään mahdollisena, että yhden syyllisen sijasta AFM johtuu kolmen viruksen koplasta.

Kun sama henkilö saa monta eri enterovirustartuntaa, virukset voivat vaihtaa perintöainesta keskenään ja muuntua uudenlaisiksi taudinaiheuttajiksi.

Yhtenä syynä siihen, että enterovirukset otettiin nopeasti tutkimuskohteeksi, on rytmi, jolla AFM-aallot ovat muodostuneet.

Kaavamaiseen esiintyvyyden vaihteluun voi liittyä vastustuskyky: kun jonain vuonna monet saavat enterovirustartunnan, suurempi joukko kehittää vasta-aineita ja siten immuniteetin seuraavaa aaltoa vastaan.

Tästä seuraa, että sama virus sairastuttaa vähemmän seuraavana vuonna.

Koska vastustuskyky säilyy useimmiten alle kaksi vuotta, sama taudinaiheuttaja voi levitä tehokkaammin joka toinen vuosi. AFM näyttää aaltoilevan tämän kaavan mukaan.

Lisäksi tutkijat ovat suunnanneet huomionsa enteroviruksiin siksi, että AFM muistuttaa poliota.

1900-luvun puolivälissä monet lapset sairastivat polion. Osalla heistä halvaantuivat jalat tai kädet.

© LOC/SPL

Pelkona 1900-luvun polioepidemiat

Amerikassa ja Euroopassa sairaaloiden lastenosastot täyttyivät poliopotilaista toisen maailmansodan jälkeen.

Tuolloin lapsihalvaukseksi kutsuttuun tautiin sairastuneiden määrä kasvoi aina 1950-luvun puoliväliin asti.

AFM:n tapaan aallot huipentuivat kahden vuoden välein. Ja polio oli – niin kuin AFM – erityisesti lasten tauti.

Hieman yllättävästi polioepidemioille raivasi tietä elintason noustessa puhtauteen panostaminen.

Poliovirushan elää ihmisen suolessa ja leviää ulosteen välityksellä. Ennen sisävessoja ja niiden pesualtaita pikkulapset joutuivat yleensä tekemisiin polioviruksen kanssa jo ensimmäisen elinvuotensa aikana, jolloin heitä suojasivat rintaruokinnan ansiosta äidinmaidon mukana tulevat vasta-aineet.

Poliotartunta ei siis puhjennut sairaudeksi, vaan se vain herätti lapsen immuunijärjestelmän muodostamaan omia vasta-aineita – rokotteen tapaan.

Kun elinolot paranivat, aina vain pienempi osa pienokaisista kohtasi polioviruksen ja sai vastustuskyvyn.

Polio saattoi halvaannuttaa hengityslihakset. Hengitystä voitiin pitää yllä rautakeuhkoksi kutsutulla laitteella.

© March of Dimes Foundation

Useimmilla immuunijärjestelmä taltuttaa poliotartunnan tehokkaasti jo silloin, kun virus lisääntyy suolessa.

Siinä tapauksessa, että immuunijärjestelmä on täysin valmistautumaton, taistelu kestää kauemmin. Silloin on olemassa vaara, että virus karkaa verenkiertoon ja aiheuttaa influenssaa muistuttavan sairauden.

Joskus poliovirus pääsee verenkierrosta aivo-selkäydinnesteeseen ja alkaa horjuttaa terveyttä vielä vakavammin.

Selkäytimessä virus voi tarttua hermosoluihin ja vahingoittaa keskushermostoa sillä seurauksella, että raajojen ja kaulan lihasten toiminta lamaantuu.

Pahimmassa tapauksessa vaurioita syntyy myös hengitystä sääteleviin aivojen osiin. Ennen kuin immuunijärjestelmä onnistuu kukistamaan infektion, hermosto on saattanut vioittua niin pahasti, että haitat ovat pysyviä.

Monet 1900-luvun puolivälissä polioon sairastuneet lapset ja nuoret kärsivät hengitysvaikeuksista.

Osa menetti kykynsä hengittää omin avuin ja tarvitsi hengityksen ylläpitämiseen konetta.

Potilas makasi rautakeuhkoksi kutsutussa säiliössä niin, että vain hänen päänsä oli sen ulkopuolella, ja antoi alipainepumpun saada aikaan sekä hengitysliikkeen että -rytmin.

Tekohengitykseen käytettiin myös hengityspaljetta eli käsiventilaattoria. Joitakin AFM-potilaita on autettu samantapaisesti.

Tutkijat eivät juuri ole löytäneet epäiltyä virusta potilailta. Uusi menetelmä on nyt paljastanut epäsuoria jälkiä viruksesta.

© Shutterstock

Taistelu poliota vastaan alkoi kääntyä voiton puolelle, kun ensimmäinen tehokas rokote tuli käyttöön vuonna 1955.

Sittemmin Maailman terveysjärjestö WHO on voinut julistaa polion hävitetyksi melkein kaikista maista.

Ainoastaan Pakistanissa ja Afganistanissa esiintyy yhä jatkuvasti uusia poliotapauksia. 24. lokakuuta 2019, joka on kansainvälinen poliopäivä, WHO ilmoitti, että PV3-virus on hävitetty kaikista maanosista.

Siten jäljellä on enää vain yksi valvottava poliovirus, PV1.

Kaikesta huolimatta WHO ja eri maiden terveys­viranomaiset ovat jatkuvasti varuillaan.

On käynyt monta kertaa niin, että polio on palannut jollekin seudulle, missä sitä ei ole esiintynyt pitkään aikaan. Tästä syystä polio kuuluu yhä kaikkialla yleisvaarallisiin tartuntatauteihin, jotka on aina ilmoitettava viranomaisille.

Elektrodit aktivoivat lihaksia, kun Jourdan pyörittää kahvoja voimistaakseen veltostunutta kättään.

© The Washington Post/Getty Images

Vainukoirat haistavat viruksen

Tutkijat ovat viiden vuoden ajan analysoineet AFM-potilaiden näytteitä ja törmänneet yhä uudestaan samaan ongelmaan: miksi vain hyvin harvoin aivo-selkäydinnesteestä löytyy niitä viruksia, joita pidetään pääehdokkaina taudinaiheuttajiksi?

Sadoilta vuoden 2014 jälkeen AFM:ään sairastuneilta lapsilta on löydetty ainoastaan neljä kertaa A16, A71 tai D68 aivo-selkäydinnesteestä.

Syksyllä 2019 tehtiin kuitenkin läpimurto San Franciscossa, kun Kalifornian yliopiston tutkijat lähestyivät ongelmaa aivan uudella tavalla.

Sen sijaan, että he olisivat etsineet näytteistä suoria todisteita epäilyksenalaisista viruksista, he sovelsivät välillistä menetelmää, joka tunnetaan nimellä VirScan.

Siinä luodaan pieniä rakenteeltaan proteiinien kaltaisia yhdisteitä, peptidejä, jotka ovat tunnusmerkillisiä kullekin virukselle, ja tutkitaan, sisältääkö aivo-selkäydinneste niihin sitoutuvia vasta-aineita.

Jos vasta-aineita on olemassa, ne ovat todennäköisesti syntyneet immuunijärjestelmän reagoidessa tiettyyn virukseen.

Tutustu tästä VirScan-menetelmään:

Vaikka itse virus on hävinnyt, sen vasta-aineet säilyvät selkäytimessä. VirScan toimii siten vainukoirana, joka pystyy haistamaan aikoja sitten elimistöön tarttuneet ja siitä poistuneet taudinaiheuttajat.

Tutkijat ovat keränneet melkein 500 000 peptidin kirjaston, joka käsittää yli 3 000 erilaista selkärankaisiin tarttuvaa ja mahdollisesti jonkin selkärangattoman, kuten puutiaisen, välityksellä ihmiseen siirtyvää virusta.

Kun peptideillä testattiin 42 AFM-potilaan ja 58 terveen tai jotain tunnettua neurologista sairautta sairastavan lapsen aivo-selkäydinnestettä, saatiin vahva näyttö epäiltyjen enterovirusten osuudesta.

AFM:ään sairastuneista lapsista 70 prosentilla oli vasta-aineita, jotka kohdistuvat enterovirukselle tunnusmerkilliseen peptidiin.

Ainoastaan seitsemällä prosentilla vertailuryhmän jäsenistä oli saman peptidin vasta-aineita.

AFM:n aiheuttaja ei ole vielä jäänyt kiinni verekseltään, mutta tutkimustulos vihjaa selvästi, että se löytyy enterovirusten joukosta – eikä ainoastaan siksi, että niiden jäljet olivat yleisiä AFM-näytteissä, vaan myös siksi, että millään muulla tutkituista 3 000 viruksesta ei ollut vastaavaa yliedustusta AFM-potilailla.

”Tutkimusta ei vahvista vain se, mitä löydettiin, vaan myös se, mitä ei löydetty”, totesi tutkijaryhmään kuuluva Joe DeRisi, kun tulos julkistettiin.

Vielä on liian aikaista puhua siitä, mikä enteroviruslaji AFM:n takana on, mutta D68:aa epäillään entistä enemmän syylliseksi.

Vuonna 2019 saatiin eläinkokeilla selville, että D68 voi aiheuttaa AFM:lle tyypillisiä oireita hiirillä. Pidetään kuitenkin mahdollisena, että AFM-aaltojen taustalla vaikuttavat muutkin tekijät kuin virus.

On saattanut syntyä uudenlainen enterovirus, joka saa immuunijärjestelmän kääntymään keskushermostoa vastaan samalla tavalla kuin Guillain–Barrén oireyhtymässä.

Ei ole myöskään mahdotonta, että vielä tunnistamattomat ympäristötekijät johtavat viruksen myötävaikutuksella AFM:ään sairastumiseen – niin kuin hygieniatason nousu toisen maailmansodan jälkeen lisäsi poliota.

USA:n terveysviranomaiset ovat jäljittäneet haitta-aineita, jotka voivat olla osaselitys AFM:lle, mutta tähän mennessä etsinnöissä on vedetty vesiperä.

Lapset kamppailevat liikkuvuudensa palauttamiseksi

Niin kauan kuin AFM:n syytä ei tiedetä, on vaikea antaa huolestuneille vanhemmille neuvoja sairastumisen ehkäisemiseksi.

Oletus viruksen osallisuudesta tekee kuitenkin säännöllisestä käsienpesusta tarpeellista.

Lisäksi viranomaiset ovat kehottaneet käyttämään hyttyskarkotetta, sillä hyttyset saattavat levittää virusta.

Sillä aikaa, kun tutkijat yrittävät päästä selville AFM:n tartunta- ja puhkeamistavoista, tautiin sairastuneet lapset kamppailevat sen aiheuttamia terveyshaittoja vastaan.

Uusi lasertykki voi napata hyttyset lennosta

Monet heistä joutuvat käymään läpi jopa vuosia kestävän kuntoutuksen, joka parantaa esimerkiksi halvaantuneiden tai veltostuneiden raajojen toimivuutta.

Verrattuna 1900-luvun puolivälin polioepidemioissa sairastuneisiin lapsiin AMF-potilaat ovat onnellisemmassa asemassa siltä osin, että nykyään on tarjolla runsaasti erilaisia apuvälineitä ja hoitolaitteita.

Vuonna 2016 New Orleansissa AMF:n takia sairaalaan joutunut Jourdan-poika on saanut vähitellen voimaa ja liikettä jalkoihinsa, mutta hän treenaa vielä joka päivä oikeaa kättään, jotta se vahvistuisi.

Leikkaus, jossa hänen selkäytimensä vahingoittuneisiin osiin siirrettiin terveitä hermoja, on auttanut paljon, mutta käsi on yhä normaalia veltompi.

Säännöllinen voimaharjoittelu ja venyttely tehnevät kuitenkin ennen pitkää tehtävänsä. Jourdanilla on kuntoutuslaitteena erityinen restoraattori, jossa polkimia vastaavat pyöritettävät käsikahvat ja käsivarteen, hartiaseutuun ja selkään liitetyt elektrodit lähettävät impulsseja lihaksiin.

Tavoitteena on palauttaa lihastoiminta ja liikkeet mahdollisimman normaaleiksi.

Osalla AFM-lapsista tervehtymisnäkymät ovat synkempiä. Heillä halvausoireet ja niistä johtuvat hengitysongelmat voivat kuntoutuksesta huolimatta jäädä pysyviksi.

Todennäköisesti kuntouttamistakin pystytään kehittämään, kun tutkijat kartuttavat tietojaan AFM:stä.