Influenssa-aaltoihin varaudutaan usein rokotteilla, mutta tauti voi iskeä niihinkin, jotka ovat ottaneet influenssarokotteen tai jo sairastaneet influenssan.
Syynä on se, että influenssavirus mutatoituu eli muuntautuu niin, että elimistön immuunijärjestelmä ei enää tunnista sitä.
Näin toimii myös koronavirus SARS-CoV-2. Se on influenssaviruksen tavoin niin sanottu rna-virus. Rna-viruksille on tyypillistä, että ne mutatoituvat herkästi. Brittiläisen Cambridgen yliopiston tutkijaryhmä on kertonut tunnistaneensa kolme erilaista koronaviruksen muunnelmaa ja kartoittaneensa niiden levinneisyyden.
Viruksen muuntautuminen voi kuulostaa huolestettavalta, mutta tieto eri kantojen levinneisyydestä voi auttaa vielä tuntemattomien tartuntaketjujen katkaisemisessa.
Koronaviruksesta on syntynyt kolme kantaa: A, B ja C
Kartoitus perustui 160:een täydelliseen koronaviruksen genomiin eli perintöainekseen. Ne olivat peräisin pandemian alkuvaiheesta eri puolilta maailmaa. Tutkijoiden mukaan ne vahvistavat aiemmat käsitykset tartuntaketjuista.
Seuraamalla eri viruskannoissa tapahtuneita muutoksia voidaan nähdä, miten monta eri leviämisaaltoa eri maissa on ollut ja siten paikantaa, missä tartuntaketju on tehokkainta katkaista.
Tutkimus osoittaa myös, miten usein ja missä kohtaa viruksen genomia mutaatiot tavallisesti tapahtuvat. Tämä tieto auttaa löytämään viruksen heikot kohdat ja kehittämään rokotteen, joka iskee niihin.
Hidas mutatoituminen helpottaa rokotteen kehittämistä
160 virusgenomin tutkimus ei tietenkään anna täydellistä kuvaa koronaviruksen muuntumisesta, kun maailmalla on yli kaksi miljoonaa vahvistettua viruksen kantajaa. Tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin lohdullisia. Sen mukaan erot eri viruskantojen välillä ovat pieniä, mikä viittaa siihen, että virus muuntuu hitaasti.
Virusmuunnelmien syntyä seurataan reaaliaikaisesti Nextstrain-nimisessä avoimessa tutkimushankkeessa. Sen tutkijat arvioivat, että koronaviruksen muuntautumisnopeus on vain noin yksi neljäsosa tavallisen influenssaviruksen mutatoitumisvauhdista. Siksi on todennäköistä, että voidaan kehittää pitkävaikutteinen rokote koronavirusta vastaan.
Koronaviruksen perimässä on 30 000 nukleotidiä, ja muutoksia on tapahtunut vain harvoissa niistä. Muutokset eivät siis välttämättä merkittävästi muuta viruksen ominaisuuksia. Siksi on vielä liian aikaista sanoa, onko virus muuttumassa vähemmän haitalliseen vai entistä vaarallisempaan suuntaan.
Lue myös:
Teorettisesti on todennäköisempää, että virus pyrkii lisäämään tartuttavuuttaan mutta ei vaarallisuuttaan. Jos tartunnan saanut kuolee liian nopeasti, hän ei ehdi levittää virusta eteenpäin. Vuoden 2003 SARS-epidemian aiheuttaneesta viruksesta tehdyn tutkimuksen mukaan mutaatiot vähensivät viruksen kuolettavuutta.
