Koronavirus

Koronavirus leviää – pitääkö pelätä pandemiaa?

Tavallinen harmiton virus on muuntunut ja levinnyt useisiin maihin. Maailman terveysjärjestö ei ole toistaiseksi julistanut viruksen takia kansainvälistä terveysuhkaa. Tartunnan saaneiden määrä kuitenkin kasvaa ja virus voi muuntua edelleen, joten pelko maailmanlaajuisesta uhasta kasvaa myös. Mutta onko syytä pelätä pandemiaa? Ja mitä tarvitaan, että virus kehittyy tappajaksi?

Tavallinen harmiton virus on muuntunut ja levinnyt useisiin maihin. Maailman terveysjärjestö ei ole toistaiseksi julistanut viruksen takia kansainvälistä terveysuhkaa. Tartunnan saaneiden määrä kuitenkin kasvaa ja virus voi muuntua edelleen, joten pelko maailmanlaajuisesta uhasta kasvaa myös. Mutta onko syytä pelätä pandemiaa? Ja mitä tarvitaan, että virus kehittyy tappajaksi?

Shutterstock

Joulukuussa 2019 saatiin ensimmäiset ilmoitukset kiinalaisessa miljoonakaupungissa Wuhanissa tavatusta oudosta viruksesta, joka aiheutti yskää, korkeaa kuumetta, hengitysvaikeuksia ja keuhkokuumetta.

Tautitapauksia on havaittu sittemmin Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa, ja vahvistettuja tartuntoja on yli 6 000. Yli 130 on kuollut.

Virus siis leviää, mutta miten vakava tilanne on? Onko maailmanlaajuisen pandemian riski olemassa?

Virus muuntuu vaaralliseksi

Uusi virus, 2019-nCoV, tunnistettiin vuoden 2020 alussa koronavirukseksi.

Koronavirus on yleinen virustyyppi, joka aiheuttaa hengitystieinfektioita.

Joissakin tapauksissa virus voi muuntua sellaiseksi, että se voi tarttua eläimistä myös ihmisiin.

Eläinten taudinaiheuttajat voivat muuntua sellaisiksi, että ne sairastuttavat myös ihmisiä ja alkavat tarttua ihmisestä toiseen. Jotta eläintä isäntänään käyttävä taudinaiheuttaja voisi lisääntyä ihmisessä, sen pitäisi osata huijata immuunijärjestelmää sen jälkeen, kun se on onnistunut tarttumaan.

© Shutterstock

1. Eläinisäntä

Riskiin vaikuttaa se, mitä lajia tai lajeja taudinaiheuttaja pitää isäntänään. Merkitystä on myös eläintiheydellä ja tartuntatavalla, joka voi olla suora, kuten purema, tai välillinen.

© Shutterstock

2. Ihmisen altistuminen

Kehityskulku riippuu paljolti siitä, miten ihminen kohtaa eläinten taudinaiheuttajan. Jos altistus toistuu usein tai kestää kauan, riski kasvaa. Lajiraja voi ylittyä, kun ihminen liikkuu luonnossa, syö villieläimiä tai käsittelee sairaita yksilöitä.

© Shutterstock

3. Tartunnan todennäköisyys

Jos taudinaiheuttaja pystyy tarttumaan ihmisen lähimpiin eläinsukulaisiin, riski on huomattavan suuri samankaltaisen immuunijärjestelmän takia. Tällöin jo satunnainen altistus saattaa johtaa siihen, että eläinten taudista kehittyy ihmiseen – ja myöhemmin ehkä myös ihmisestä toiseen – tarttuva muunnos.

Ensimmäiset uuden koronavirustartunnan saaneet ihmiset olivat työskennelleet tai kävivät usein Kiinassa Wuhanin kaupungissa sijaitsevalla torilla, missä myydään eläimiä ja kaloja. Ihmiset olivat myös olleet kosketuksissa eläimiin.

Torilla viruksen on ollut mahdollista tarttua eläimestä ihmiseen, ja tutkijat ovatkin yhtä mieltä siitä, että tori on 2019-nCoV-viruksen alkuperä. Kiinalaistutkijat epäilivät aluksi, että viruksen väli-isäntä olisi ollut käärme, mutta muut tutkijat pitävät sitä epätodennäköisenä.

Ebola ja sars tarttuvat myös eläimestä ihmiseen

Monet nykyisiä tappavia tartuntatauteja aiheuttavista viruksista ovat alun perin lähtöisin eläimistä. Tällaisia ovat ebola, hiv, sars ja mers. Sars ja mers ovat 2019-nCoV:n tavoin koronaviruksia.

Uuteen koronavirukseen kuolleet henkilöt ovat pääasiassa olleet yli 60-vuotiaita henkilöitä, joilla on ollut muita vastustuskykyä heikentäviä sairauksia. On todennäköistä, että tartunnan saaneita on paljon raportoituja tapauksia enemmän, mutta potilaiden oireet ovat olleet niin lieviä, että he eivät ole hakeutuneet lääkärin hoitoon.

Koronaviruksen on todettu tarttuvan lähikontaktissa ihmisestä ihmiseen pisaratartuntana. Sen voi mahdollisesti saada myös kosteilta pinnoilta, joten kädet kannattaa pestä saippualla huolellisesti. Tartunnan tehokkuutta tutkitaan parhaillaan.

Maailman terveysjärjestö WHO ei ole julistanut viruksen vuoksi kansainvälistä terveysuhkaa, vaan se on nyt vain Kiinaan rajattu uhka.

Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) eli Euroopan tartuntatautivirasto arvioi, että tartuntojen leviämisen riski Euroopassa on pieni.

Tappavan pandemian riski on siis tällä hetkellä pieni, sillä koronaviruksen tarttumiskyky on kohtalainen ja kuolleisuus on matala. Uhkakuva voi kuitenkin muuttua nopeastikin.

Uusien tutkimuksien mukaan tartunta voi tapahtua jopa 14 vuorokautta ennen oireiden ilmenemistä, mikä tarkoittaa sitä, että tartunnan saaneita on vaikeaa tunnistaa. Pitkä itämisaika voi aiheuttaa lisää ongelmia, jos virus muuntuu edelleen.

Tartunnan tehokkuus voi synnyttää pandemian

Viruksen leviämistä tarkastellaan sen tartunnan tehokkuuden perusteella. Tässä otetaan huomioon sekä kyky tarttua eläimistä ihmisiin että ihmisestä ihmiseen.

Muunnos voi luoda tappajaviruksen

Uusi koronavirus oli jo muuntunut, kun se tarttui eläimestä ihmiseen ja alkoi sitten tarttua ihmisestä ihmiseen. Hyvin todennäköisesti virus muuntuu edelleen, ja se voi olla vaarallista.

Koronavirus kuuluu rna-viruksiin, jotka ovat epävakaampia kuin dna-virukset.

Epävakaus johtuu entsyymistä, joka liittyy rna-viruksen lisääntymiseen. Entsyymi on nimittäin huono korjaamaan prosessissa tapahtuneita virheitä, jolloin muuntumisen todennäköisyys kasvaa.

Rna-virus voi muuntua joko niin, että geeni muuntuu, tai niin, että geeni vaihtuu.

Geenin muuntuessa viruksessa tapahtuu koko ajan pieniä mutaatioita, jotka ajan mittaan muuttavat virusta niin, että siitä syntyy uusi virus, joka hämää immuunijärjestelmää. Geenin muuntuminen on syynä siihen, että monet voivat sairastaa nuhakuumeen monta kertaa saman talven aikana.

Mutaatio 1 (geenin muuntuminen):

Geenin vaihto on toinen mutaatiotapa, jossa yksi tai kaksi virusta yhdistyvät ja luovat uudenlaisen viruksen.

Geenin vaihto on usein syynä uusiin sairauksiin, joita ihmisen immuunijärjestelmä ei tunnista eikä osaa siksi torjua tehokkaasti.

Sikainfluenssa (H1N1) aiheutti pandemian vuonna 2009. Sikainfluenssaviruksessa on sian, ihmisen ja linnun influenssageenejä. Sikainfluenssaan arvioidaan kuolleen jopa 203 000 ihmistä. Taudilla on paljon yhtäläisyyksiä vuosina 1918–1919 riehuneen espanjantaudin kanssa.

Geenin vaihto ei ole niin yleistä kuin geenin muuntuminen.

Mutaatio 2 (geenin vaihto):

Jos koronavirus muuntuu, se voi muuntumistavasta riippumatta muuttaa viruksen tarttumiskykyä ja kuolleisuutta. Mutaatiot voivat parhaimmassa tapauksessa heikentää viruksen ominaisuuksia, mutta ne voivat myös tehostua, jolloin virus muuttuu entistä vaarallisemmaksi.

Viruksen muuntumista on kuitenkin mahdotonta ennustaa, ja siksi onkin tärkeää seurata ja tutkia sitä.

© Shutterstock

Näin tutkijat taltuttavat sarsin

Sars, joka havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2002, oli myös koronavirus. Virus aiheutti kuumetta ja keuhkokuumeen. Koska sen kuolleisuus oli epätavallisen korkea, 10 prosenttia, WHO antoi nopeasti maailmanlaajuisen hälytyksen.

Sarsin vastaisessa taistelussa terveydenhoidon henkilökuntaa ohjeistettiin potilaiden hoidossa tarkasti ja kaikki tautitapaukset rekisteröitiin.

WHO koordinoi kansainvälisten laboratorioiden ja virusasiantuntijoiden työtä, jotta sarsin alkuperä saatiin selville. Sen jälkeen viruksen leviämistä seurattiin tarkasti.

Tartuntoja valvottiin myös lentoasemilla lämpötilamittauksin.

Viimeisin sars-epidemia koettiin vuonna 2003.