Herpes tuhotaan rokotteella

Suullisen kielitaidon kokeeseen on enää pari päivää, ja siihen liittyvä jännitys on kasvanut jo monta viikkoa. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi kestämistä: ylähuulen iho on alkanut punoittaa ja kutista.

Pikku hiljaa kohtaan kehittyy rakkuloita, joita kirvelee. Juuri koepäivänä rakkulat puhkeavat, ja niistä vuotaa kirkasta tai maitomaista nestettä.

Ajoitus on siis täydellinen. Pitäisi puhua kuin ruuneperi, mutta suu on kipeä haavaumien takia. Yskänrokon eli huuliherpeksen takia puhuminen tuntuu ikävältä ja puhe takeltelee pahasti.

Noin kahdella kolmasosalla ihmisistä on omakohtaisia kokemuksia herpesrakkuloista, jotka ilmaantuvat vaihtelevin välein.

Usein yskänrokko puhkeaa silloin, kun elämä tuntuu raskaalta stressin tai sairastelun takia.

Yskänrokko-nimityskin antaa ymmärtää, että huuliherpes liittyy flunssaan. Monet kärsivät kuitenkin samanlaisista oireista intiimialueellaan.

Sukuelinherpeksen rakkulat ja haavaumat kehittyvät alapäähän saman viruksen takia.

Kummassakin tapauksessa taudinaiheuttaja on HSV eli Herpes simplex -virus, joka jallittaa taitavasti immuunijärjestelmää eikä häviä elimistöstä koskaan siihen kerran päästyään.

Herpes puhkeaa eli muuttuu oireelliseksi vain silloin, kun enimmäkseen lepotilassa oleva virus aktivoituu.

Ajankohtaa on vaikea ennustaa, mutta usein rakkuloiden ilmaantuessa henkilön vastustuskyky on normaalia huonompi.

Herpestartuntaa ei ole vielä mahdollista estää eikä parantaa, mutta rokote, jota on testattu eläimillä, herättää toiveita viruksen kampittamisesta.

Rokote perustuu siihen, että se torpedoi kolme eri viruksen pintaproteiinia ja sulkee viruksen solujen ulkopuolelle niin, että se ei pääse lisääntymään.

Lisäksi rokote varustaa immuunijärjestelmän hyökkäysaseella. Rokotuksen tavoitteena onkin paitsi suojata herpestartunnalta myös parantaa se.

Kaikkiaan yli 130 erilaisesta herpesviruksesta yhdeksän voi tarttua ihmiseen.

Yhdeksän joukossa ovat Herpes simplex -tyypit 1 ja 2 eli HSV-1 ja HSV-2, jotka aiheuttavat eniten infektioita.

Huulten, suun ja ihon tulehdukset johtuvat useimmiten HSV-1:stä, kun taas intiimialueen rakkuloiden takana on yleensä HSV-2. Päinvastaiset tapaukset ovat kuitenkin aivan mahdollisia.

HSV-1 ja HSV-2 torjuvat toisiaan

Eri herpesvirustyypit voivat pitää toisensa tehokkaasti kurissa. Jos on saanut toisen tyypin tartunnan, riski, että toinen tyyppi tarttuu myöhemmin, on suhteellisen pieni.

Vastustusmekanismi selittää ainakin osittain sen, että noin kaksi kolmasosaa ihmisistä kantaa HSV-1:tä ja HSV-2:n kantajien osuus on vain alle 25 prosenttia.

HSV-1-tartunta saadaan usein jo lapsuudessa omilta vanhemmilta, jotka levittävät virusta etenkin antaessaan suukkoja ja hyväilyjä.

Kun ensimmäinen yskänrokko ajoittuu tyypillisesti varhaisnuoruuteen, sukuelinherpes on harvinainen ennen aikuisikää. HSV-2-tartunnan riskihän suurenee seksuaalisen aktiivisuuden myötä. Aikaisempi herpestartunta voi kuitenkin pienentää sitä.

Virus matkasi ihmisen mukana

Kumpikin HSV-tyyppi tarttuu sekä iho- että hermosoluihin. Tartunta ilmenee kuitenkin eri tavalla ihossa kuin hermostossa.

Virus on aktiivinen ja aggressiivinen ihosoluissa. Sen lisääntyminen johtaa solun vaurioitumiseen, sillä uusi virussukupolvi murtautuu siitä ulos.

Hermosoluissa virus on sitä vastoin lepotilassa ja siten harmiton, vaikka se pesiytyy niihin loppuelämäksi.

Aika ajoin lepotilaiset virukset aktivoituvat lisääntyäkseen ja etsiytyäkseen ihokudokseen, jossa ne aiheuttavat rakkuloita.

Hermostossa uinuva HSV voi siis milloin tahansa havahtua hereille ja panna alulle tapahtumasarjan, joka johtaa herpesoireiden ilmaantumiseen.

HSV on menestynyt hyvin. Sen uskotaankin lyöttäytyneen ihmisen seuraan jo varhain.

HSV kehittyi luultavasti Afrikassa, ja sen erilaisten kantojen geneettiset erot antavat ymmärtää, että virus alkoi levitä Afrikan ulkopuolella noin 60 000 vuotta sitten eli samoihin aikoihin, kun Afrikassa syntyneen nykyihmisen lajin varhaiset edustajat alkoivat asuttaa muita maanosia.

HSV:n menestys perustuu etupäässä sen kahteen erikoisominaisuuteen. Ensiksikin se piiloutuu taitavasti immuunijärjestelmältä, ja toiseksi se torjuu tehokkaasti tämän vastaiskuja.

Tarkemmin kuvattuna HSV on kuin mestarillinen murtovaras, joka tiirikoi solun lukon auki ja pujahtaa sisään. Siellä viruksen ei tarvitse pelätä jäävänsä kiikkiin tai tulevansa häädetyksi. Murrosta seuraa elinikäinen infektio.

Yhdysvaltalaistutkijat ovat suunnitelleet rokotteen, joka estää HSV:tä hyödyntämästä vahvuuksiaan.

Kehityshanketta johtava Harvey Friedman Pennsylvanian yliopistosta julkisti ensimmäisten eläinkokeiden tulokset jo vuonna 2017. Niissä 36 naaraspuolista marsua sai rokotuksen HSV-2:ta vastaan.

Tutkijat lähtivät siitä perusolettamuksesta, että rokote aktivoi marsujen immuunijärjestelmän tuottamaan vasta-aineita, jotka saavat tartunnan kuriin ja kehittävät vastustuskyvyn sukuelinherpestä vastaan.

Kun rokotettujen marsujen emättimeen vietiin kaksi viikkoa myöhemmin runsaasti HSV-2-viruksia, selvisi, että rokote antoi vahvan immuniteetin melkein kaikille.

Vain yksi 36 koe-eläimestä alkoi oireilla: aiheutettu tartunta johti sukuelinherpekselle ominaisten rakkuloiden puhkeamiseen ulkosynnyttimien alueella.

Sen sijaan vertailuryhmässä, johon kuului 24 rokottamatonta marsua, 23 oireili.

Rokotteen tehossa ei siis ollut moittimista, pitihän se ensi-infektion hienosti kurissa. Vastustuskyvyn pysyvyyden selvittämiseksi tutkijat tarkkailivat koe-eläimiä vielä 45 vuorokautta.

Tuossa ajassa herpesvirus ehtii hyvin pesiytymään hermosoluihin, muuttumaan lepotilaiseksi ja aiheuttamaan myöhemmän, niin sanotun sekundaarisen, infektion.

Seurantajakson aikana se puhkesi kymmenellä rokotetulla marsulla. 28 prosentin osuus oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin vertailuryhmän 88 prosenttia.

Rokote paljastaa viruksen

Rokote vaikuttaa lupaavalta aiempiin herpesrokotekokeiluihin verrattuna. Friedmanin mukaan se johtuu siitä, että aiemmat rokotteet yrittivät vain estää HSV-virusten pääsyn soluihin.

Kun rokote myös estää viruksen pääsyä soluun muodostamalla vasta-aineita viruksen pintaproteiinille, sen vaikutus tehostuu.

Rokote käynnistää kahden eri vasta-aineen tuotannon, joiden ansiosta virus ei pysty tarttumaan soluihin eikä lisääntymään niissä.

Jälkimmäisessä tapauksessa vasta-aine paljastaa immuunijärjestelmälle saastuneet solut, jotka pitää pikimmiten tuhota. Kun viruskuorma pienenee, infektio talttuu.

Nykyään sekä huuli- että sukuelinherpestä hoidetaan viruslääkkeillä. Niitä käytetään useimmiten oireiden ilmaantuessa, mutta niistä voi olla apua myös rakkuloiden ennaltaehkäisyssä.

Suosituin lääkeaine on asikloviiri. Siitä valmistetaan paitsi ongelma-alueelle levitettäviä voiteita myös tabletteja. Asikloviiri vaikuttaa vain niissä soluissa, joissa on herpesvirus.

Lääkkeen teho perustuu siihen, että se tarttuu viruksen perintöainekseen ja estää sillä tavalla virusta monistamasta itseään. Siksi infektio lakkaa siinä samassa etenemästä.

Tutkimuksessa on lisäksi tarkasteltu kahta viruslääkettä: priteliviiri ja amenameviiri. Ne puuttuvat viruksen lisääntymisprosessiin eri tavalla kuin asikloviiri.

Kummankaan lääkeaineen ei odoteta syrjäyttävän asikloviiria, mutta niitä tarvitaan niissä tapauksissa, joissa HSV on tullut vastustuskykyiseksi asikloviiria vastaan.

Lääkeresistenssistä alkavat kärsiä yleensä vain ne immuunivajeiset potilaat, jotka joutuvat käyttämään asikloviiria jatkuvasti ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa.

Tartunnan voi saada oireettomalta

Viruslääkkeiden puutteisiin kuuluu se, että ne eivät estä HSV:tä leviämästä. Herpes voi pesiytyä hermostoon koko loppuelämäksi ja aiheuttaa satunnaisesti oireita.

Kun lepotilainen virus aktivoituu, se on tartuntakykyinen jo pari päivää ennen rakkuloiden muodostumista. Eräiden arvioiden mukaan jopa 70 prosenttia uusista tartunnoista saadaan oireettomilta kantajilta.

Osasyy tähän voi olla se, että asikloviirivalmisteisiin turvaudutaan yleensä vasta sitten, kun iho alkaa kiusallisesti punoittaa ja kutista.

Salakavala tarttumistapa tekee HSV:stä kaikkea muuta kuin harmittoman terveysuhkan.

Esimerkiksi silloin, kun pahaa aavistamatta hierotaan alaluomea sormella, joka on juuri koskettanut vielä oireetonta, mutta tulehtumassa olevaa ylähuulta, on mahdollista, että virus leviää silmään.

Infektio voi saada silmän verestämään, aiheuttaa kipua ja heikentää näköä – ja pitkittyessään johtaa vakaviin verkkokalvon ja näkökentän muutoksiin.

Pahimmassa tapauksessa potilas tarvitsee verkkokalvosiirteen.

Hoito on vasta alkanut häämöttää

Turvallinen herpesrokote, joka sekä estää tartunnan että hoitaa sen, on ymmärrettävistä syistä korkealla lääkäreiden toivelistalla.

Vaikka Harvey Friedmanin johdolla kehitettävä rokote on tarkoitettu vain HSV-2:n taltuttamiseen, se antaa uutta toivoa tehokkaasta patenttiratkaisusta, sillä ykkös- ja kakkostyyppi muistuttavat toisiaan.

Luultavasti sama rokote tepsii kumpaankin.

Rokotteiden kehittäminen on pitkäjännitteistä työtä. Vaikka kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, on epätodennäköistä, että uusi HSV-rokote tulee käyttöön alle kymmenessä vuodessa.

Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa – etenkin, jos luvassa on todellisen maanvaivan häviäminen.

Herpesrakkulaton tulevaisuus siintää jo monien silmissä.