Joka päivä immuunijärjestelmäsi suojelee sinua virusten, bakteerien ja muiden pieneliöiden hyökkäyksiltä. Se toimii kuin huippukoulutettu puolustusjoukko, ja sen sotilaat ovat valkosoluja.
Noin viidellä prosentilla maailman väestöstä sotilaat hyökkäävät kuitenkin väärän vihollisen eli elimistön terveen kudoksen kimppuun. Tällöin syntyvää tilaa kutsutaan autoimmuunisairaudeksi.
Nyt uusi laaja tutkimus osoittaa, että korkea päivittäinen D-vitamiiniannos voi estää autoimmuunisairauksien puhkeamisen – ainakin yli 50-vuotiailla henkilöillä.
Keho kurittaa omia kudoksiaan
Noin 80 autoimmuunisairaudelle on ominaista se, että niissä elimistön immuunijärjestelmä hyökkää terveen kudoksen kimppuuun. Hyökkäys voi kohdistua esimerkiksi kilpirauhaseen, niveliin tai ihoon.
Esimerkiksi psoriaasi on autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmän valkosolut vapauttavat ihon solujen kasvua kiihdyttäviä ja punaisia hilseileviä läikkiä aiheuttavia aineita.
Autoimmuunisairauksia ovat:
- Psoriaasi
- Nivelreuma
- Krooninen tulehduksellinen suolistosairaus
- MS-tauti
- Tyypin 1 diabetes
- Hashimoton tauti
D-vitamiini pienentää riskiä 22 prosenttia
Hiljattain julkaistuun viisi vuotta kestäneeseen tutkimukseen osallistui 26 000 iältään yli 50-vuotiasta henkilöä.
Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä nautti päivittäin D-vitamiinia ja vertailuryhmälle annettiin tehotonta lumevalmistetta.
Selvisi, että päivittäinen 2 000 IU:n eli kansainvälisen yksikön D-vitamiiniannos vähensi autoimmuunisairausten ilmaantumista peräti 22 prosenttia.
Mahdollisia selityksiä on kaksi
D-vitamiinin on pitkään epäilty olevan eräänlainen ihmeidentekijä autoimmuunisairauksien kohdalla. Eläinkokeissa on esimerkiksi havaittu, että vitamiinilla on yleisesti hyvä vaikutus immuunijärjestelmään, mutta sitä ei tiedetä, mistä se johtuu.
Yksi selitys saattaa olla, että vitamiini auttaa elimistön immuunisoluja erottamaan omat kudokset esimerkiksi bakteereista.
Toinen selitys saattaa olla se, että vitamiinilisä hillitsee tulehdusreaktiota, jonka immuunijärjestelmä saa elimissä aikaan.
Tutkijat toivovat selvittävänsä asian uusilla kokeilla, joilla muun muassa kartoitetaan, ulottuvatko vaikutukset koejakson jälkeiseen aikaan. Ja etenkin sitä, onko lisällä yhtä merkittävä vaikutus nuorempiin henkilöihin.