Apinarokko leviää Euroopassa
Apinarokko on harvinainen trooppinen tauti, joka löydettiin vuonna 1958 Tanskassa Statens Serum Institutin laboratoriossa apinoilta, mistä nimi apinarokko, englanniksi monkeypox, juontuu.
Ensimmäiset apinarokkoon sairastuneet ihmiset havaittiin vuonna 1970 Kongon demokraattisessa tasavallassa, ja sen jälkeen tauti on levinnyt useisiin keskisen ja läntisen Afrikan maihin.
Yksittäisiä tautitapauksia on rekisteröity myös Afrikan ulkopuolella, mutta usein kyse on ollut yhdestä tai useammasta Afrikasta hiljattain käyneestä henkilöstä eikä epidemiasta.
Euroopan nykyinen apinarokkotilanne on toisenlainen.
Apinarokkovirus mikroskoopilla katsottuna.
Faktoja apinarokosta
- Nimi: Apinarokko (virus MPV tai MPXV), englanniksi monkeypox.
- Alkuperä: Ei tiedetä, missä ja milloin apinarokko kehittyi alun perin, mutta nykyisin sitä tavataan lähinnä vain keskisen ja läntisen Afrikan maissa.
- Oireet: Apinarokon oireet muistuttavat vaarallisemman isorokon oireita. Oireina voi olla imusolmukkeiden turvotusta, lihaskipuja, kuumetta, päänsärkyä, väsymystä ja rakkuloita, jotka synnyttävät ihoon haavauman ja toisinaan myös arven.
- Tartuntatapa: Apinarokko leviää pääasiassa pisaratartuntana tai tarttuu läheisessä ja pitkään kestävässä fyysisessä kontaktissa. Tauti voi levitä suorasta kosketuksesta ruumiinnesteisiin tai vaatteisiin tai vuodevaatteisiin, joissa on puhjenneista rakkuloista valunutta nestettä.
- Taudin eteneminen: Taudin kulku kestää tavallisesti kahdesta neljään viikkoa.
- Vaikean taudin riski: Vaikean taudin riski on pieni, koska Euroopassa todetut tautitapaukset on aiheuttanut lievempi länsiafrikkalainen virusmuunnos, jossa hoitamattomana kuolleisuus on prosentin luokkaa. Lapsilla, raskaana olevilla ja immuunipuutteisilla on riski sairastua apinarokkoon vakavasti.
- Hoito: Apinarokkoon ei ole olemassa täsmähoitoa eikä rokotetta. Vaikeissa tautitapauksissa voidaan tarvittaessa kokeilla esimerkiksi isorokon hoitoon käytettyjä antiviraalisia lääkkeitä.
Ensimmäinen nykyisen apinarokkoryppään tapaus rekisteröitiin Britanniassa 6. toukokuuta.
Sen jälkeen tartuntojen määrä maassa on vain kasvanut, ja myös muut Euroopan maat, muun muassa Ruotsi, Norja, Tanska, Portugali, Espanja, Ranska, Belgia, Alankomaat ja Saksa, ovat ilmoittaneet yhdestä tai useammasta tartuntatapauksesta. Tartuntoja on rekisteröity myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Kaikissa maissa sairastuneet ovat pääosin miehiä, jotka ovat harrastaneet seksiä muiden miesten kanssa.
Kaikkiaan 1.1.-31.8.2022 on todettu 50 496 apinarokkotartuntaa ja 16 kuolemantapausta 101:ssä eri maassa. Suomessa apinarokkotartuntoja oli samalla ajanjaksolla 22.
Toukokuun 21. päivänä 2022 tarkka tartuntojen lukumäärä Afrikan ulkopuolella oli 92 kappaletta, ja koska tutkittavana on edelleen useita epäiltyjä tapauksia, määrä voi kasvaa.
Vaikka apinarokkotapauksia on todettu hyvin eri puolilla Eurooppaa, niillä saattaa olla jokin yhdistävä tekijä, jota ei vain vielä tunneta. Tähänastiset tutkimukset eivät viittaa siihen, että tartuntaryppään olisi aiheuttanut apinarokkoviruksessa tapahtunut mutaatio.
Apinarokosta on kahta muunnosta – länsiafrikkalainen ja Kongon-muunnos. Euroopassa leviävän muunnoksen oletetaan olevan lievempää länsiafrikkalaista tyyppiä, jossa hoitamatta kuolleisuus on noin prosentin.
Tartuntatavat
Apinarokko tarttuu läheisessä ja pitkällisessä kontaktissa
Koronapandemian vanavedessä apinarokkotapaukset saattavat herättää huolen uudesta pandemiasta. Vaikka kummankin aiheuttaa virus, joka voi levitä aivastuksen tai yskimisen lennättämien pisaroiden välityksellä, apinarokko ja COVID-19 ovat hyvin erilaiset taudit.
Apinarokko tarttuu läheisessä ja pitkällisessä fyysisessä kontaktissa tartuntaa kantavaan henkilöön, eläimeen tai esineeseen, jossa on puhjenneiden rakkuloiden eritettä ja viruksia. Virus voi aiheuttaa tartunnan, mikäli se pääse ihon läpi haavoista tai esimerkiksi silmien, nenän tai suun limakalvojen läpi.
Apinarokkoa kantava henkilö tartuttaa vasta, kun hänellä itsellään on oireita ja rakkuloita, jotka puhkeavat. Rakkuloita ilmaantuu usein ensin kasvoihin ja mahaan ja sitten muualle kehoon, nenän limakalvoille ja keuhkoihin.
Apinarokon tartuttavuusluku (R0) on 1–2. Se merkitsee, että yksi sairastunut tartuttaa yhden tai kaksi henkilöä.
Myös COVID-19 leviää lähikontaktissa tartunnan saaneen kanssa. Tartunta kuitenkin tapahtuu jo hyvin nopeasti, ja COVID-19-tartuntaa kantava voi tartuttaa, vaikkei hänellä itsellään olisi oireita.
Etenkin vuonna 2021 vallalla olleen deltamuunnoksen tartuttavuusluku eli R0 oli 5, kun taas sittemmin suurissa osissa maailmaa yleistyneen omikronmuunnoksen tartuttavuus on arvioitu kolmesta neljään kertaa niin suureksi kuin deltamuunnoksen. Omikronille ei ole vielä määritetty R0-lukua.
Apinarokon itämisaika
Apinarokon itämisaika on keskimäärin 6–16 päivää, mutta se voi olla sekä lyhyempi että pidempi, jopa 21 päivää.
Oireet
Apinarokko aiheuttaa influenssaa muistuttavia oireita
Apinarokko aiheuttaa oireita, jotka tuovat mieleen influessan. Suurin ero ovat rakkulat, joita muutaman päivän sairastamisen jälkeen ilmaantuu eri puolille kehoa. Rakkulat ilmaantuvat yleensä, kun kuume on laantunut.
Apinarokon oireet ovat:
- Kuume
- Päänsärky
- Imusolmukkeiden turvotus
- Lihaskivut
- Selkäkivut
- Väysymys
- Rakkulat
Jos sinulla on oireita, jotka herättävät epäilyn apinarokosta, ota yhteyttä terveyskeskukseen.
Rakkuloilla on elinkaari
Apinarokon rakkulat käyvät ennen häviämistään läpi useita vaiheita.
Kuvassa apinarokkoon sairastunut brittimies esittelee rakkuloita toukokuussa 2022.
Rakkuloita ilmaantuu yleensä ensin kasvoihin ja mahaan, minkä jälkeen niitä voi nousta myös muualle kehoon, muun muassa nenän limakalvoille ja keuhkoihin. Usein rakkulat keskittyvät kasvoihin, käsivarsiin ja jalkoihin. Toisin kuin isorokossa apinarokossa rakkuloita esiintyy myös kämmenissä ja jalkapohjissa.
Rokkokohdassa on ensin punainen tasainen läiskä, jonka halkaisija on alle sentin.
Muutaman päivän päästä läiskä alkaa kasvaa korkeutta ja täyttyä nesteellä. Sen jälkeen rakkuloihin kerääntyy myös märkää ja niiden pinta kovettuu. Tässä vaiheessa niiden alle muodostuu haavauma ja rakkula kutisee ja aiheuttaa kipua.
Jos rakkulan antaa olla rauhassa, se paranee, alkaa kuivua ja kohtaan muodostunut rupi irtoaa. Rakkulat häviävät yleensä 2–3 viikossa.
Niin kauan kuin rakkuloita esiintyy apinarokon tarttuminen toisiin ihmisiin on mahdollista.
Toisin kuin isorokossa apinarokossa rakkuloita nousee usein myös kämmeniin ja jalkapohjiin.
Sairauden eteneminen
Länsiafrikkalainen muunnos aiheuttaa yleensä lievemmän taudin
Apinarokkoa on kahta tyyppiä:
- Kongon-muunnosta
- Länsiafrikkalaista muunnosta.
Länsiafrikkalaisen muunnoksen arvellaan aiheuttaneen nyt havaitut rokkotapaukset, mikä on hyvä uutinen.
Länsiafrikkalainen muunnos aiheuttaa lievemmän taudin, jossa kuolleisuus on vain prosentin ilman hoitoa. Useimmat tartunnan saaneet toipuvat siis parissa viikossa.
Lapsilla ja raskaana olevilla suurin riski
On kuitenkin muutamia väestöryhmiä, joilla on kohonnut riski sairastaa vakavampi tautimuoto, mikäli he saavat apinarokkotartunnan.
Kohonnut riski on seuraavilla ryhmillä:
- Alle 12-vuotiaat lapset
- Raskaana olevat
- Immuunipuutoksesta kärsivät.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan apinarokkoon sairastuneilla lapsilla kuolleisuus on keskimääräistä suurempi, ja jos raskaana oleva sairastuu apinarokkoon, hän todennäköisesti sairastaa taudin vaikeassa muodossa. Vaikka hän ei itse sairastuisikaan vakavasti, tauti voi tarttua sikiöön, jolloin sikiö voi menehtyä.
Nyt meneillään olevan epidemian aikana on rekisteröity 161 tartuntaa alle 18-vuotiailla lapsilla. Heistä 43 on ollut 0–4-vuotiaita.
Rokote ja hoito
Isorokkorokote voi antaa hieman suojaa
Tällä hetkellä ei ole olemassa nimenomaan apinarokkoon kehitettyä hoitoa eikä rokotetta.
Apinarokkovirus on sukua isorokolle, mistä syystä isorokkorokote voi suojata jonkin verran myös apinarokolta. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan suoja voi olla jopa 85 prosenttia.
Monissa maissa isorokkorokotteet eivät kuitenkaan kuulu yleiseen rokotusohjelmaan, koska isorokko julistettiin hävitetyksi maailmasta jo vuonna 1980. Se merkitsee, että on jo olemassa useita sukupolvia, joilla ei ole suojaa isorokkoa eikä siten myöskään apinarokkoa vastaan.
Britanniassa sairastuneiden lähikontakteille on tarjottu isorokkorokotetta, koska arvellaan, että se voisi vielä näin myöhäänkin annettuna lievittää oireiden vakavuutta.
Rokotteen lisäksi apinarokkoa voidaan hoitaa antiviraalisilla lääkkeillä, joita käytetään isorokossa. Lisäksi pystytään hoitamaan mahdollisia jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta ja infektioita antiobiooteilla ja kipulääkkeillä.