6 kuumaa koronakysymystä: Mitä tiedetään ja mitä halutaan tietää?

TÄMÄ TIEDETÄÄN:

Koronapandemian alusta alkaen tutkijat ovat tarkkailleet, miten nopeasti SARS-CoV-2-virus mutatoituu ja miten mutaatiot muuttavat viruksen ominaisuuksia.

Ihmisen geenien dna:ssa on kaksi juostetta. Koronaviruksessa on yksi pitkä rna-juoste. Joka kerta, kun rna-koodi siirtyy uuteen viruspartikkeliin, kopioinnissa syntyy virheitä, joista ajan myötä voi kehittyä mutaatioita.

Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että koronavirus mutatoituu hitaammin kuin muut rna-virukset. Joka kuukausi syntyy kaksi virhettä 29 903 kirjainta pitkässä koodissa, mikä tarkoittaa sitä, että koronavirus mutatoituu noin puolet hitaammin kuin influenssavirus ja neljäsosan hitaammin kuin hiv.

Tällä hetkellä maailmassa yleisin versio SARS-CoV-2-viruksesta on nimeltään G614. Piikkiproteiinissa oleva mutaatio on parantanut G614:n kykyä tunkeutua soluihin, joten koronavirus tarttuu entistä helpommin. Se on ilmeisesti yhtä tappava kuin alkuperäinen Wuhanista peräisin ollut variantti.

TÄMÄ HALUTAAN TIETÄÄ:

Koronaviruksen vakaudesta huolimatta tutkijat ovat kartoittaneet koronaviruksen perimästä yli 12 000 mutaatiota. Nyt yritetään selvittää, miten keskeisimmät mutaatiot muuttavat viruksen ominaisuuksia.

Yleisesti ottaen SARS-CoV-2-virus voi muuntua kahteen suuntaan:

• Tappavammaksi, mutta heikommin tarttuvaksi.
• Tarttuvammaksi, mutta vähemmän tappavammaksi.

Kokemukset muista koronaviruksista osoittavat, että yleensä tarttumiskyky lisääntyy ja tappavuus pienenee.

Joissakin tutkimuksissa on myös saatu viitteitä siitä, että vallitseva G614-variantti tekee koronaviruksesta helpomman kohteen rokotteelle.

TÄMÄ TIEDETÄÄN:

Laumasuojasta puhuminen on ollut koronaviruksen torjunnassa kartettu aihe, sillä laumasuojan saamiseksi väestöstä 60–70 prosentin pitäisi saada tartunta, ja se taas voisi aiheuttaa tuhansia kuolemantapauksia.

Tuore tutkimus osoittaa kuitenkin, että laumasuoja voidaan saavuttaa jo, jos noin 43 prosenttia väestöstä saa koronavirustartunnan.

Tämä johtuu siitä, että sosiaalisesti aktiiviset ihmiset saavat ensimmäisinä tartunnan ja immuniteetin. Muilla ei ole niin paljon kontakteja, joten kun kontaktien määrä pienenee, yksi COVID-19-tartunnan saanut tartuttaa keskimäärin vähemmän ihmisiä.

Laskelmat osoittavat, että 10–20 prosenttia väestöstä kokee 80 prosenttia tartunnoista.

Kesäkuun lopussa Tukholmassa yhden lähiön asukkaista 18,7 prosenttia oli immuuneja koronavirukselle. Korkea immuniteeti ja kokoontumisrajoitukset yhdessä selittävät sen, että tartuntojen määrä Ruotsissa väheni syksyyn alkuun asti.

TÄMÄ HALUTAAN TIETÄÄ:

Eri ikäryhmät tapaavat toisia ihmisiä eri tavalla. Esimerkiksi 5–19-vuotiailla on keskimäärin 15–18 kontaktia päivässä, kun taas yli 70-vuotiaat tapaavat alle 7 ihmistä päivässä. Tutkijat yrittävät arvioida, mitä ero tarkoittaa taudin leviämisen kannalta ja miten se vaikuttaa laumasuojan saavuttamiseen.

Toiset tutkijat yrittävät myös kartoittaa niin kutsuttujen supertartuttajien roolia ottamalla heidät ensin pois laskelmista. Ehkä laumasuoja saavutetaankin helpommin kuin alkuvaiheessa oletettiin.

TÄMÄ TIEDETÄÄN:

Pandemian alkuvaiheessa tiedettiin, että uusi koronavirus leviää kahdella tavalla:

• pisaratartuntana läheisessä fyysisessä kontaktissa
• pisaratartuntana pinnoilta

Kokeissa on nyt myös osoitettu, että huutaminen ja laulaminen levittävät tehokkaasti viruspartikkeleja, mikä on syynä siihen, että esimerkiksi yökerhoihin ja kuntosaleihin kohdistuu koronarajoituksia.

Tällä hetkellä lasketaan, että yksi koronavirustartunnan saanut henkilö tartuttaa edelleen 2–6 ihmistä. Tavallisessa nuhakuumeessa tämä tarttuvuusluku on 2–3.

Tutkijat tietävät myös, että tartuntariski nousee,

• mitä lähempänä tartunnan saanut on
• ja mitä pitempään tartunnan saaneen seurassa oleillaan.

Usein tartuttavalla henkilöllä on itsellään oireita, mutta tutkimusten mukaan 40–80 prosenttia tartunnoista saadaan henkilöiltä, joilla ei ole lainkaan oireita.

Yhden tutkimuksen mukaan 80 prosenttia sairastuneista saa tartunnan henkilöiltä, joilla ei itsellään ole oireita tai tauti tarttuu ennen oireiden ilmenemistä. Määrää on vaikeaa arvioida, sillä kaikki tartuntaketjut eivät aina ole niin hyvin selvillä.

TÄMÄ HALUTAAN TIETÄÄ:

Koronaviruksen tarttumistapaan liittyy vielä monia kysymyksiä.

Esimerkiksi keskustellaan siitä, voiko virus levitä ilmateitse. Kaikkiaan 239 tutkijaa lähetti asiasta avoimen kirjeen Maailman terveysjärjestölle WHO:lle.

Katso, miten viruspartikkelit leviävät minuutti minuutilta kaupan hyllyjen välissä:

Kuitenkin on edelleen epävarmaa, miten vuodenajat vaikuttavat viruspartikkelien kykyyn selvitä hengissä ihmisen elimistön ulkopuolella. Siitäkään ei ole varmuutta, elääkö virus huonommin lämpimissä oloissa ja näkyykö se tartuntojen vähenemisenä.

Epävarmaa on myös se, voiko virus levitä ulosteen tai huonon käsihygienian välityksellä.

TÄMÄ TIEDETÄÄN:

”En voi olla pystyssä pidempään kuin kolme tuntia kerrallaan, minun käsivarsiani ja jalkojani polttelee koko ajan aivan kuin niihin olisi ruiskutettu sichuaninpippuria.” Näin kirjoitti brittiläinen epidemiaprofessori Paul Garner blogissaan 85 vuorokautta sen jälkeen, kun hänellä oli todettu koronavirustartunta.

Koronavirustaudin on todettu aiheuttavan erilaisia jälkioireita, jotka piinaavat elimistöä pitkään sen jälkeen, kun itse sairaus on jo voitettu. Oireita ovat hengitysvaikeudet, huono keskittymiskyky, väsymys ja kivut.

Jälkioireita on todettu myös potilailla, joilla varsinainen koronavirustauti oli lievä tai jopa täysin oireeton.

Katso, mitä seurauksia COVID-19-taudista voi olla elimistölle:

Osa jälkioireista johtuu siitä, että arpikudos keuhkossa heikentää hapenottokykyä.

Etelä-Koreassa tehty kyselytutkimus paljasti, että yhdeksän kymmenestä koronapotilaasta koki jälkioireita, yleisimmin väsymystä ja keskittymisvaikeuksia. Toiset saivat henkisiä ongelmia tai heidän maku- ja hajuaistinsa katosi.

TÄMÄ HALUTAAN TIETÄÄ:

Vaikka tutkijat nyt seuraavatkin koronavirustaudin jälkioireita, meiltä puuttuu vielä tietoa siitä, miten ja miksi jotkin komplikaatiot syntyvät. Vielä ei myöskään tiedetä, aiheuttaako korona myöhemmin vielä vakavampia jälkisairauksia.

Esimerkiksi kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin, että koronasta toipuneilla on suurempi riski sairastua diabetekseen, mutta yhteyttä ei vielä ole lopullisesti todistettu.

Tutkijoiden pitää myös selvittää, miten koronan jälkioireet parhaiten jäljitetään ja miten niitä hoidetaan.

TÄMÄ TIEDETÄÄN:

Ensimmäiset tapaukset, joissa henkilö on saanut koronavirustartunnan kahdesti, on vahvistettu. Potilaat saivat uuden tartunnan 3–5 kuukauden kuluttua ensimmäisestä.

Tutkijoilla on siis alustava käsitys siitä, miten pitkään immuniteetti koronavirustaudin jälkeen säilyy.

Mainitut esimerkit saattavat kuitenkin olla poikkeustapauksia, ja immuniteetin oletetaankin yleisesti säilyvän pidempään.

Lyhyesti sanottuna immuniteetti tarkoittaa sitä, että koronatartunnan ja sairastetun taudin jälkeen elimistö tunnistaa ja tuhoaa sairauden aiheuttavat viruspartikkelit.

Jos viruspartikkelit yrittävät tunteutua elimistöön ja tartuttaa taudin henkilöön uudelleen, immuunijärjestelmän vasta-aineet ja niin kutsutut T-solut hyökkäävät viruksen kimppuun.

TÄMÄ HALUTAAN TIETÄÄ:

Tässä vaiheessa on vielä liian aikaista sanoa, miten pitkään immuniteetti kestää.

Yksi arvio perustuu kokemuksiin toisista koronaviruksista – siis viruksista, jotka aiheuttavat tavallista flunssaa. Niiden synnyttämä immuniteetti katoaa muutamassa kuukaudessa.

Toinen arvio taas nojaa tutkimukseen, jossa tarkkailtiin 176:ta taiwanilaista potilasta vuoden 2003 sars-epidemian jälkeen. Sarsin aiheuttava virus on uuden koronaviruksen (SARS-CoV-2) lähisukulainen.

Potilailta otetuista verinäyteissä oli paljon vasta-aineita kaksi vuotta sarsin jälkeen. Sitten elimistön muisti vähitellen unohti viruksen. Tutkijat arvelevat siksi, että sarsin synnyttämä immuniteetti kestää noin kolme vuotta.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että joillakuilla lievän koronavirustaudin sairastaneilla on elimistössään vain vähän vasta-aineita. On vielä epäselvää, miten tämä vaikuttaa immuuniteettiin.

TÄMÄ TIEDETÄÄN:

Viisi rokotetta on tällä hetkellä viimeisessä ja ratkaisevassa 3-vaiheen testeissä. Niissä selviää, toimiiko rokote ja onko se turvallinen.

Testien aikana monista rokotevalmisteista on saatu hyviä tuloksia.

Yleisesti ollaan yksimielisiä siitä, että rokote olisi tehokas keino saavuttaa laumasuoja. Samalla kuitenkin WHO varoittaa siitä, että rokotetta ei saa pitää ihmeaineena, joka taikaiskulla poistaa pandemian.

Selvitys osoitti, että koronarokotteen pitää antaa vähintään 70 prosentin – ehkä jopa lähes 80 prosentin – suoja väestölle, ennen kuin turvaväleistä voidaan luopua.

Esimerkiksi tuhkarokkorokotteen suoja on 95–98 prosenttia ja influenssarokotteen 20–60 prosenttia.

Jos rokotteen teho on 50 prosenttia, se siis estää 50 tartuntaa sadasta ja se voidaan hyväksyä käyttöön Yhydsvalloissa. Loput 50 prosenttia ovat parhaimmassa tapauksessa jonkin verran suojassa, ja silloin sairaustapaukset vähenevät.

Pitkällä aikavälillä 50 prosentin suojan tarjoava rokote voisi johtaa yhteiskunnan avaamiseen ja vähitellen laumasuoja voisi kasvaa. Ylimenokautena tartuntoja pitäisi kuitenkin seurata joukkotestauksilla ja rajoitukset pitäisi pitää voimassa. Tärkeä tekijä on myös se, kuinka suuri osa väestöstä kieltäytyy rokotteen ottamisesta.

TÄMÄ HALUTAAN TIETÄÄ:

Keskeinen tieto on se, miten tehokkaasti rokote suojaa väestöä. Sen jälkeen pitää tietää, miten pitkään rokotteen suoja toimii. Osa tutkijoista uskoo, että rokote voi tarjota suojan enintään viideksi vuodeksi, mutta toisaalta viruksen suhteellisen hidas muuntuminen on rokotteen kehittäjien etu.

Se, mitä vastaan rokote antaa suojan, on myös ratkaisevan tärkeää. Tällä hetkellä kehitetään erilaisia rokotteita. Pääasiassa tavoitellaan sitä, että rokote vahvistaa immuunijärjestelmää SARS-CoV-2-virusta vastaan niin, että virus sairastuta. Henkilö saattaa kuitenkin ainakin teoriassa edelleen levittää viruspartikkeleja.

Australiassa HPV-rokote on käytännössä tuhonnut kohdunkaulasyövän. Sen teho ei kohdistu sinänsä syöpään vaan syöpää aiheuttavaan papilloomavirukseen. Se ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia, joten se ei voi aiheuttaa HPV-infektiota. Rokotteen vaikuttavana aineena on kahden eri papilloomaviruskannan pintaproteiineja.

Ensimmäisen koronavirusrokotteen valmistumisaikataulu on vielä auki, mutta ilmeisesti rokote on käyttövalmis vuoden 2021 alussa.