Mitä plasebo on?
Plasebo on lumelääke tai -hoito, jota käytetään lääketieteellisessä tutkimuksessa vertailukohtana, kun halutaan selvittää tutkittavan lääkeaineen tai hoidon tehoa.
Plaseboksi kelpaavat esimerkiksi vesipistokset ja sokeri- ja kalkkitabletit. Niitä yhdistää se, että ne eivät sisällä farmakologisesti vaikuttavaa ainetta. Voidaan myös tehdä lumeleikkauksia, joissa ei suoriteta ainoatakaan hoitavaa kirurgista toimenpidettä.
Lääkkeen tai hoidon vaikuttamattomuudesta huolimatta vertailuryhmässä voi tulla esiin lääketieteellisesti merkittävä hyöty. Sitä kutsutaan lumevaikutukseksi.
Lumevaikutus on siis plaseboa saavan henkilön myönteinen kokemus, joka liittyy itse hoitoon ja sen tuloksiin kohdistuviin odotuksiin.
Lumevaikutus havaittiin 1700-luvulla
Latinasta lainatun plasebo-sanan merkitys on miellytän, ja nimenomaan miellyttämiseen vaikuttamattomalla lääkkeellä alun perin pyrittiin.
Esimerkiksi sokeritableteilla hoidettiin 1700-luvulla yleisesti ja hyväksytysti potilaita. Niiden ensisijaisena tehtävänä oli miellyttää sairasta parantamisen sijaan.
Joskus tapahtui kuitenkin niin, että potilas tunsi olonsa paranevan, kun hän käytti lumelääkettä.
Tästä syystä englantilainen lääkäri John Haygarth alkoi tutkia ilmiötä ja kuvasi ensimmäisenä lumevaikutuksen vuonna 1799 kirjassaan On the Imagination as a Cause & as a Cure of Disorders of the Body.
Haygarthin mukaan mieli voi vaikuttaa kehoon siinä määrin, että sairaus häviää.
Noista ajoista lähtien lumevaikutus on ollut kiistanalainen asia, eikä vieläkään tiedetä tarkalleen, miksi lumelääke vaikuttaa joskus joihinkuihin muttei aina kaikkiin.