Parantavatko rohdokset?

Kipuja, korkeaa verenpainetta ja allergiaa voidaan hoitaa aineilla, jotka ovat peräisin kasveista. Siksi luonnosta etsitään uusia lääkkeitä. Vaikuttavien aineiden himossaan tutkijat voivat unohtaa tieteen säännön: tehottomuus on myös tärkeä tulos.

Shutterstock

Sieni-itiöt leviävät pilvenä keltakukkaisten mäkikuismien valtaamalle rinteelle ja laskeutuvat niiden lehdille. Itiöt alkavat pian kasvaa solujen lomassa ja saavat lehdet kuihtumaan muutamassa päivässä.

Lehdillä on kuitenkin salainen ase. Niiden pienet rauhaset kätkevät sisäänsä hyperisiini-nimistä ainetta, joka rikkoo sienen soluseiniä ja tappaa kutsumattoman vieraan.

Heti kun kasvi on havainnut tartunnan, se kiihdyttää tuotantoa – viljelijän iloksi.

Kemiallinen ase vaikuttaa nimittäin aivan eri tavalla ihmisiin, jotka ostavat sitä itselleen ”vihreinä onnellisuuspillereinä” aineen hyvin dokumentoidun masennusta lievittävän tehon vuoksi.

Mäkikuisma on yksi monista lääkekasveista. Nykyään tunnetaan satojatuhansia kemiallisia yhdisteitä, joilla kasvit suojelevat itseään, ja osalla aineista on lääketieteellisesti arvokkaita ominaisuuksia.

Kaikissa tapauksissa tehoa ei ole kuitenkaan todistettu pitävästi, vaan käyttö perustuu perimätietoon. Luonnonlääkintään liittyvät villit markkinat, joilla myyntipuheiden paikkansapitävyyttä voi olla melkein mahdoton arvioida.

Tutkijat eivät ole itse täysin syyttömiä tilanteen syntymiseen, sillä tutkimustulokset, jotka eivät tue rohdosten eli lääkkeeksi käytettävien kasvi- ja eläinkunnan tuotteiden vaikuttavuutta odotetulla tavalla, on voitu lakaista maton alle epäolennaisina.

Piilottaminen on kuitenkin eräänlaista itsesensuuria, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Luonnonlääkinnän tehosta voi sen takia nimittäin muodostua liian ruusuinen kuva.

Sokrates myrkytettiin kasvilla

Luonnonlääkintä nojaa tuhatvuotiseen perinteeseen. Jo paljon ennen nykyaikaista lääketiedettä ihmiset osasivat kokemusperäisen tiedon varassa vaikuttaa elimistön toimintaan ja terveydentilaan luonnontuotteiden avulla. Muun muassa osa kasveista on tiedetty vanhastaan myrkyllisiksi. Esimerkiksi intiaanit ovat hyödyntäneet nimellä kurare tunnettua strykniinipähkinöiden kuoriuutetta nuolimyrkkynä.

Ja kun antiikin kreikkalaisen filosofin Sokrateen kuolemantuomio pantiin noin 2 400 vuotta sitten täytäntöön, hänet pakotettiin juomaan myrkkykatkosta valmistettua mehua.

5 000 miljardiin dollariin nousee ennusteiden mukaan luonnonlääkinnän liikevaihto vuoteen 2050 mennessä.

© Shutterstock

Joidenkin kasvien vaikutus osoittautui hyödylliseksi tai muuten miellyttäväksi. Jo ennen ajanlaskun alkua lääkärit hoksasivat lievittää kipua, laskea kuumetta ja helpottaa tulehdusta pajunkuorijuomalla.

Vasta 1800-luvun lopulla saksalainen kemisti sai selville, että juomasta oli apua pajunkuoren sisältämän salisyylihapon ansiosta. Tekemällä siihen pienen kemiallisen muutoksen lääketehdas Bayer loi asetyylisalisyylihapon, joka tunnetaan Suomessa kauppanimen mukaan aspiriinina.

Samaan tapaan sormustinkukan kuivatuilla lehdillä oli hoidettu sydänvaivoja kauan ennen kuin paljastui, että kasvin sisältämä digoksiini hidastaa sykettä ja tehostaa sydämen pumppausta. Koko joukolla nykyisiä lääkkeitä onkin juuret luonnossa, eikä aina ole täysin selvää, mistä kasvin aineista hyödyllinen vaikutus johtuu.

Mäkikuisma on hyvä esimerkki. Pitkään luultiin, että vaikutus selittyy yksinomaan hyperisiinistä.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuitenkin myös muilla aineilla, kuten hyperforiinilla, on tärkeä osuus aivojen välittäjäaineiden määrän säätelyssä ja sitä kautta ahdistusta ja masennusta lievittävän vaikutuksen synnyssä.

64 % vuosina 1981–2010 käyttöön tulleista uusista lääkkeistä oli kehitetty kasvien, eläinten, sienten tai pieneliöiden pohjalta.

Vuonna 2009 kokoomatutkimus eli aikaisempien tutkimusten kokoava analyysi päätyi kolmeen päätelmään mäkikuisman vaikutuksesta masennukseen.

Ensinnäkin mäkikuisma on masennuksen hoidossa selvästi lumelääkettä tehokkaampi. Toiseksi mäkikuisman teho on yhtä hyvä kuin tavallisen masennuslääkkeen. Ja kolmanneksi mäkikuismalla on vähemmän sivuvaikutuksia. Analyysin teki saksalainen lääkäri Klaus Linde Münchenin teknisestä yliopistosta. Siinä käytiin läpi kaikkiaan 29 tutkimusta, joihin oli osallistunut yhteensä yli 5 000 henkilöä.

Vuonna 2016 vastaavassa – tosin peräti 7 000 osallistujan – kokoomatutkimuksessa tulivat esiin samat kolme ominaisuutta. Siten mäkikuisma varmisti paikkansa todistettavasti vakaviin sairauksiin vaikuttavien rohdosten luettelossa.

Siihen ovat päässeet myös sellaiset tutut kasvit kuin piparminttu ärtyvän suolen hoidossa ja pelargoni hengitystietulehdusten hoidossa.

Kielteiset tulokset tulee julkistaa

Julkaisuharha: Osa tutkijoista harjoittaa eräänlaista itse­sensuuria julkaisemalla vain myönteisiä tai odotuksenmukaisia tuloksia. Julkaisuharha voi antaa väärän kuvan hoidosta.

VÄÄRIN

”Epäonnistuneet” kokeet karsitaan

Kun kokeissa ei tule esiin hoidon vaikuttavuutta tutkimusoletuksen mukaisesti tukevia tuloksia tai tulokset ovat odottamattomia tai ristiriitaisia, tutkija voi päättää jättää julkaisematta ne epäkiinnostavina tai merkityksettöminä ("nollatuloksina"). Aiempien tutkimusten pohjalta tehtävien kokoomatutkimusten tekijät poistavat myös valikoiden aineistosta tutkimuksia, joiden tulokset ovat kielteisiä tai ristiriitaisia.

OIKEIN

Kaikki tulokset julkaistaan

Vaikka tutkija saa kielteisiä tai odottamattomia tuloksia, jotka eivät vastaa hänen tutkimusoletustaan, hän julkistaa ne muiden arvioitavaksi ja käytettäväksi. Kokoomatutkimusten tekijät, jotka pyrkivät keräämään mahdollisimman laajan ja edustavan aineiston, karsivat pois epäolennaiset määrittämiensä kriteerien mukaan ja varmistavat, ettei synny tilannetta, jossa myönteiset tulokset ylikorostuvat.

MERKITYS

Itsesensuuri voi johtaa vääriin väittämiin

Tiede on pahassa pulassa, kun tutkijat eivät julkaise kielteisiä tuloksia ja kokoomatutkimukset, joissa tehdään päätelm(i)ä alaa tai aihetta koskevien tutkimusten tuloksista, perustuvat enimmäkseen myönteisiin tuloksiin. Väärien johtopäätösten riski on todettu huomattavaksi jo, kun alle viidesosa kielteisistä tuloksista jätetään julkaisematta.

Juuri voi vaikuttaa muistiin

Terveyskaupat, supermarketit ja apteekit myyvät luonnonlääkkeitä ilman vahvaa tieteellistä tukea. Esimerkiksi flunssaoireiden hoitoon ja ehkäisyyn käytettävän punahattu-uutteen suosio perustuu johonkin muuhun kuin todistettuun tehoon. Vuoden 2014 kokoomatutkimuksessaan Marlies Karsch-Völk Münchenin teknisestä yliopistosta kävi läpi 24 koetta, joihin oli osallistunut 4 631 henkilöä.

Analyysin mukaan punahattu pienensi kuivattuina kasvinosina, mehuna tai juuriuutteena flunssaan sairastumisen riskiä vain kymmenen prosenttia, ja kun tilastollinen epävarmuus otettiin huomioon, vaikuttavuus osoittautui kyseenalaiseksi.

Myöskään ginsengjuuren paljon puhutut ominaisuudet, kuten henkistä suorituskykyä parantava eli aivojen tiedonkäsittelyprosesseja tehostava vaikutus, eivät lepää kovin vahvalla tieteellisellä pohjalla.

4 mrd. ihmistä – 80 prosenttia maailman väestöstä – käyttää WHO:n mukaan säännöllisesti luonnonlääkkeitä. Kehitysmaissa niille ei ole aina vaihtoehtoa.

Vuodelta 2010 oleva yhdeksän tutkimuksen analyysi, jonka teki Jian-Cheng Dong kiinalaisesta Nantongin yliopistosta, osoittaa, että päivittäisellä 200–400 milligramman ginsenguuteannoksella on tilastollisesti varma pieni työmuistia ja reaktiokykyä parantava vaikutus. Sen sijaan näyttö keskittymiskyvyn ja aivojen suorituskyvyn paranemisesta puuttuu.

Jian-Cheng Dong teki sen päätelmän, että ginseng voi ilmeisesti tehostaa joitakin aivotoimintoja, mutta sitä, mitä ne tarkalleen ovat ja miten vaikutus aivoissa ilmenee, pitää tutkia lisää, ennen kuin lopullinen varmuus asiasta saadaan.

Täytyy olla luottamusta ja halua

On ongelmallista, että kaikkia luonnonlääkkeitä ei ole tutkittu pätevästi. Kemisti Giancarlo Cravotto italialaisesta Torinon yliopistosta sai vuonna 2010 selville, että 12 prosenttia länsimaissa suosituimmista rohdoksista on tieteellisesti testaamattomia.

Ei siis tiedetä, mistä aineista valmisteet koostuvat, onko niitä turvallista käyttää tai vaikuttavatko ne ylimalkaan terveyteen.

60 000 vuotta vanhat löydöt osoittavat kivikauden ihmisten käyttäneen luonnonlääkkeitä. Rohdosten historia lieneekin melkein yhtä pitkä kuin itse ihmislajin.

© Andrea Solero/AFP/Ritzau Scanpix

Viidesosa yleisesti käytettävistä luonnonlääkkeistä on analysoitu niin, että ei ole epäselvyyttä siitä, sisältävätkö ne vaikuttaviksi todettuja tai oletettuja aineita. Puolet tuotteista on testattu eläimillä myrkyllisyyden tai vakavien sivuvaikutusten varalta. Potilaskokeita on tehty sen sijaan vain 16 prosentilla luonnonlääkkeistä.

Puuttuvan tai puutteellisen dokumentaation ongelma on tuttu muun muassa Yhdysvaltojen terveysviranomaisille. Maassa toimii sikäläisen terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alainen Kansallinen täydentävän ja integratiivisen terveyden keskus NCCIH, jonka erikoisalaa ovat vaihtoehtoiset hoidot.

Verkkosivuillaan NCCIH esittelee 52 yleisesti hoitoon käytettävää kasvia. Niistä 44 on NCCIH:n mukaan joko täysin tutkimattomia tai niin huonosti tutkittuja, että vaikuttavuudesta ei ole varmaa tietoa. Monesti käyttäjät siis luottavat käytännössä sokeasti siihen, että he hyötyvät luonnonlääkkeestä.

Se, että valmistetta on testattu potilailla, ei tarkoita automaattisesti virallista hyväksyntää tai taattua laatua ja tehoa. Esimerkiksi suosittuihin luonnonlääkkeisiin kuuluvan karpalomehun on esitetty ehkäisevän virtsatietulehduksia.

1800 oli suunnilleen se vuosi, jolloin länsimaalaiset alkoivat käyttää enemmän teollisesti valmistettuja kuin luonnonlääkkeitä.

Vuonna 2013 tehdyn kokoomatutkimuksen mukaan punaisen juoman vaikuttavuus on kuitenkin paljolti uskon asia.

Kun Ruth Jepson Skotlannin kansanterveyslaitoksesta kävi läpi 24 tutkimusta, joihin oli osallistunut 4 473 henkilöä, hän totesi näytön karpalomehun ehkäisevästä vaikutuksesta niin vähäiseksi, että se ei ole tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi hän huomasi, että monet osallistujat olivat keskeyttäneet. Eräässä tutkimuksessa pudokkaiden osuus oli peräti 55 prosenttia. Syyksi paljastui se, että he eivät pystyneet juomaan joka päivä isoa lasillista mehua.

Hoito vaatii potilaalta sitoutumista, joka taas perustuu luottamukseen ja haluun. Niinpä hoito ei sovi niille, jotka odottavat helppoja ja nopeita ratkaisuja. Asia konkretisoituu useissa luonnonlääkinnän toteutusmuodoissa. Potilaan voi olla vaikea pakottaa itsensä valmistamaan joka päivä inkiväärishotti tai syömään valkosipulia, joka aiheuttaa hajuhaittoja.

Kasvi muuttuu lääkkeeksi

Kasvit valmistavat lukemattomia kemiallisia yhdisteitä, jotka muun muassa antavat niille suojaa tuhohyönteisiä vastaan. Useat aineet vaikuttavat myös ihmisiin, ja pienillä muutoksilla niistä voidaan saada tehokkaita lääkkeitä.

Pajua kipuihin

  • Luonnonaine
    Salisyylihappo

  • Tekoaine
    Asetyylisalisyylihappo

  • Nykyaikaiset lääkeaineet
    Aspirin, Treo, Disperin

  • Kemiallinen muuttaminen
    Molekyyliin liitetään niin sanottu asetyyliryhmä.

Kuminaa allergiaan

  • Luonnonaine
    Kelliini

  • Tekoaine
    Natriumkromoglikaatti

  • Nykyaikaiset lääkeaineet
    Lecrolyn, Lomudal

  • Kemiallinen muuttaminen
    Kun kaksi samanlaista molekyyliä yhdistetään, sivuvaikutukset vähenevät.

Unikkoa kohonneeseen verenpaineeseen

  • Luonnonaine
    Papaveriini

  • Tekoaine
    Verapamiili

  • Nykyaikaiset lääkeaineet
    Hexasoptin, Isoptin, Veraloc

  • Kemiallinen muuttaminen
    Kun rengasrakenne avataan, vaikutus kohdentuu tarkemmin.

Keskeyttäjien suuri määrä on kuitenkin puhtaasti tieteellinen ongelma, jos sitä ei huomioida tutkimuksen tuloksissa ja niiden analysoinnissa. Jos esimerkiksi sairaimmat koehenkilöt vaihtavat karpalot antibiootteihin nopean paranemisen toivossa, osallistujajoukko muuttuu: tutkimukseen jäävät ovat terveempiä.

Ja heillä on luonnollisesti paremmat mahdollisuudet parantua – myös itsestään. Tässä puolestaan piilee se vaara, että karpalomehun teho näyttäytyy todellista suurempana.

Yksittäistapaukset ovat tapetilla

Luonnonlääkkeiden vaikuttavuuden luotettavaa arviointia vaikeuttaa myös se, että satunnaiset menestystarinat saavat osakseen paljon huomiota. Kyse ei ole ainoastaan jatkuvasti liikkeellä olevista huhuista tai tiedotusvälineiden sensaatiojutuista, vaan myös tieteellisten julkaisujen tarkoitushakuisuudesta ja tutkijoiden – joskus tahattomasta – valikoivasta raportoinnista.

Tiedeyhteisöllä on tutkitusti taipumus julkistaa herkemmin myönteisiä ja odotuksenmukaisia kuin kielteisiä ja odottamattomia tuloksia. Selityksenä pidetään sitä, että tutkimus tulkitaan helposti epäonnistuneeksi, jos sen tulokset eivät vastaa oletusta. Lisäksi julkaisukynnys koetaan monesti niin korkeaksi, että tutkija jättää tulokset paljastamatta merkityksettöminä. Ilmiöstä käytetään nimitystä julkaisuharha.

Siitä on haittaa sekä lääketiedettä että luonnonlääkintää koskevan tiedon hankinnalle.

Vääristymä ilmenee usein niin sanotuissa meta-analyyseissä, joissa karsitaan pois huonoimmat tutkimukset ja tehdään lopuista päätelmä hoidon tehosta.

Tiede julistaa tuomion: Kasvi hoitaa mieltä

Se, että lehdissä, hedelmissä ja juurissa on vaikuttavia aineita vähän, voi olla yksi niistä syistä, joiden takia luonnonlääkkeiden hoitotehoa on vaikea osoittaa tieteellisillä kokeilla. Mäkikuisma kuuluu niihin kasveihin, joiden vaikutus elimistöön on todistettu pitävästi: se lievittää masennusta useiden keskushermoston välittäjäaineiden kautta.

  • Todisteet vakuuttavat

    • Masennus: Mäkikuisma
    • Ärtyvä suoli: Piparminttu
    • Hengitystietulehdus: Pelargoni
  • Ilmeisesti vaikuttaa

    • Ahdistus: Kavakasvi
    • Nivelvaivat: Koiranruusu
  • Todisteet eivät vakuuta

    • Astma ja allergia: Ruttojuuri
    • Pahoinvointi: Inkivääri
    • Sydänvaivat: Tylppö- eli tylppäliuskaorapihlaja
    • Huono verenkierto: Hevoskastanja
  • Ei ilmeisesti vaikuta

    • Muistihäiriöt: Neidonhiuspuu
    • Korkea kolesteroli: Valkosipuli
    • Flunssa: Punahattu

Huonosta verenkierrosta kärsivä tuskin saa apua hevoskastanjasta.

© Shutterstock

Biologi Ken Naumann kanadalaisesta Langara Collegesta julkaisi vuonna 2018 perusteellisen selvityksen luonnonlääkintää koskevien tieteellisten tutkimusten luotettavuudesta.

Hän kävi läpi 160 vuosien 2010 ja 2014 välillä tehtyä meta-analyysiä ja osoitti, että peräti 90 prosentissa niistä päätelmät lepäsivät pettävällä perustalla, koska niille tutkimuksille, joissa luonnonlääkinnällä oli todettu olevan myönteinen vaikutus, oli pantu suhteellisesti enemmän painoa. Näyttää siltä, että vääristymä on yksi luonnonlääkinnän uskottavuusongelmien syistä.

Toisin sanoen tiede ei anna täyttä tukea rohdosten käytölle viranomaisten hyväksymien, tutkitusti vaikuttavien lääkkeiden sijasta tai lisäksi, vaikka ne olisivat sinänsä turvallisia.

Monet tutkijat ovat asettuneet sille kannalle, että luonnonlääkintä aiheuttaa vähemmän vakavia sivuvaikutuksia kuin tavallinen lääkitys, koska kasvit sisältävät yleensä vähemmän ja useampia vaikuttavia aineita kuin tietyn sairauden hoitoon käytettävät lääkevalmisteet.

Niinpä luontaistuote voi olla hyvä valinta, jos se on todistettu tepsiväksi ja turvalliseksi.

Lue myös:

Lääkkeet

Kaljuuslääke on kohta valmis

2 minuuttia
Syöpä top ny
Syöpä

Uusi keksintö pysäyttää syövän

0 minuuttia
Vasta-aine
Aids

Uusi supervasta-aine torjuu hi-virusta

1 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!