Euroopassa riehui 1700-luvulla isorokkovirus. Joka vuosi kuoli jopa 400 000 ihmistä tartuntatautiin, jossa kaikkialle kehoon syntyy kipeitä nesterakkuloita.
Vaikutti siltä, että isorokkoa ei pystytä pysäyttämään, mutta eräänä päivänä englantilainen lääkäri Edward Jenner sai vertaansa vailla olevan idean. Hän keksi torjua isorokkoa tartuttamalla potilaisiinsa lehmärokon.
Isorokkopotilaan iholle nousee rakkuloita. Aluksi ne ovat pieniä punaisia pisteitä käsissä, jaloissa ja kasvoissa. Keskimäärin potilaalla on ainoastaan kasvoissa 250 rakkulaa. Jos isorokkopotilas ei kuole verenmyrkytykseen tai elinten pettämisen seurauksena, rakkulat kuivuvat noin kolmessa viikossa. Niistä jää pienet ikuiset arvet.
Toukokuun 14. päivänä 1796 Jenner siirsi lehmärokon kahdeksanvuotiaaseen puutarhurin poikaan James Phippsiin käyttämällä nestettä rakkuloista, joita lehmärokon saaneella karjakolla oli käsissään. Parin päivän kuumeilua ja pientä haavan turvotusta lukuun ottamatta poika voi hyvin.
Kuusi viikkoa myöhemmin Jenner siirsi terveeseen James Phippsiin isorokkopaiseen märkää. Vielä 18 päivän kuluttua poika oli oireeton. Lehmärokko piti pelätyn sairauden loitolla Jennerin aikaisemmin antaman rokotuksen ansiosta.
Maailman ensimmäinen rokote oli syntynyt, ja se sai osakseen tunnustusta lääkärikollegoilta.
Esimerkiksi yhdessä Lontoon suurimmista sairaaloista työskentelevä lääkäri Matthew Baillie kirjoitti innostuneesti Jennerin rokotteesta: "Se on lääketieteen mullistavin keksintö!"
Rokote varustaa kehon taisteluun
Lehmärokkovirukseen perustuva rokote toimi, koska se vahvisti elimistön vastustuskykyä valmistamalla immuunijärjestelmän kohtaamaan ja kukistamaan samankaltaisen – mutta paljon vaarallisemman – isorokkoviruksen.
Kun rokotettu sai jossain vaiheessa isorokkotartunnan, hänen immuunijärjestelmänsä kykeni tunnistamaan taudinaiheuttajan ja tuhoamaan sen helposti, ennen kuin se pääsi lisääntymään.
Sama periaate pätee kaikkiin muihin rokotteisiin: altistamalla keho viruksen osille tai heikennetyille viruksille immuunijärjestelmä, joka koostuu miljoonista valkosoluista, oppii tunnistamaan vihollisen ja nujertamaan sen ajoissa.
Näin rokote toimii
Kehoon tartutetaan virus
Immuunijärjestelmä reagoi rokotteeseen tuottamalla vasta-aineita, jotka torjuvat sairautta. Lisäksi vastustuskykyä vahvistavat niin sanotut muistisolut, jotka eivät unohda taudinaiheuttajaa.
Keho muistaa tartunnan
Kun keho kohtaa saman viruksen tai bakteerin uudestaan, immuunijärjestelmä tunnistaa sen heti ja alkaa tuottaa torjuvia vasta-aineita. Tämän ansiosta elimistö ehtii taltuttaa taudinaiheuttajat ennen kuin ne leviävät.
Vuonna 1978, kun WHO oli toteuttanut melkein maailmanlaajuisen rokotushankkeen, isorokko vaati viimeisen uhrinsa.
Isorokko ei ole suinkaan ainoa vakava sairaus, jota torjutaan rokotteella.
Moniin vaarallisiin tauteihin on kehitetty sadan viime vuoden aikana rokote. Niihin kuuluvat esimerkiksi poliorokote 1955, kolmoisrokote (tuhka- ja vihurirokko sekä sikotauti) 1971 ja HPV-rokote 2006.
Kesällä 2020 WHO ilmoitti, että Afrikassa ei ollut esiintynyt poliota neljään vuoteen ja että sitä on enää Afganistanissa ja Pakistanissa.
Polio oli yleinen sairaus ennen WHO:n maailmanlaajuista rokotekampamjaa vuonna 1988.
Vuonna 2017 villiä polioviruksen tyyppiä esiintyi vain muutamassa maassa, ja vuonna 2020 ilmoitettiin, että polio on kadonnut Afrikasta kokonaan. Villiä polioviruksen tyyppiä esiintyy nyt vain Afganistanissa ja Pakistanissa. Poliorokotteista muuntuneet virukset aiheuttavat kuitenkin vielä poliota. Se on kuitenkin erittäin harvinainen ja sitä esiintyy vain alueilla, joilla pieni osa väestöstä on rokotettu. Vuonna 2020 syyskuuhun mennessä Afrikassa oli havaittu 117 muuntuneen polioviruksen aiheuttamaan tautitapausta.
Rokotevastaisuus alkoi yleistyä
Koska rokotus aktivoi immuunijärjestelmän, se voi aiheuttaa sairastumista muistuttavia oireita, kuten kuumetta, päänsärkyä ja huimausta. Niitä esiintyy eniten lapsilla, joiden immuunijärjestelmä ei ole yhtä vahva kuin aikuisten.
Vuonna 1998 monet vanhemmat huolestuivat vakavasti siitä, että lapsi voi saada kolmoisrokotteesta vaarallisia sivuoireita.
Syynä oli tiedeaikakauslehti The Lancetin julkaisema artikkeli, jonka brittiläinen Lontoon Royal Free Hospitalin lääkäri Andrew Wakefield oli kirjoittanut.
Artikkelissaan lääkäri esitti teorian kolmoisrokotteen yhteydestä autismiin ja suolistosairauksiin.
Jo muutaman vuoden kuluttua tutkimuksen julkaisusta seuraukset olivat suoraan luettavissa tilastoista.
Yhä harvempi lapsi rokotettiin, ja vain viidessä vuodessa tuhkarokkotapausten määrä kaksinkertaistui Britanniassa. Vuonna 2006 tuhkarokkotartunta vaati siellä kuolonuhrin ensimmäisen kerran 14 vuoteen.
Muuallakin Euroopassa rokotettujen lasten osuus pieneni, ja vuosien 2008 ja 2011 välillä tuhkarokkoon sairastuneiden määrä kasvoi 400 prosenttia.
Artikkelin väittämä oli kuitenkin tieteellisesti hataralla pohjalla. Sittemmin The Lancet on poistanut julkaisun ja kolmoisrokotteen ottavia lapsia on entistä enemmän.
Rokotteilla hävitetään pelättyjä tappajia
Rokottamalla on pelastettu miljoonien ihmisten henki, mutta joihinkin paljon kuolemia aiheuttaviin sairauksiin, kuten tuberkuloosiin, immuunikatoon ja malariaan, ei ole vielä pystytty kehittämään rokotehoitoa.
Tuberkuloosi onnistuttiin melkein hävittämään länsimaista 1960-luvulla sen ansiosta, että käyttöön otettiin uusi antibiootti, streptomysiini.
Tuberkuloosi on kuitenkin yhä yleinen sairaus köyhissä maissa, ja siihen on arvioitu sairastuvan vuosittain maailmanlaajuisesti kymmenen miljoonaa ihmistä.
Miljoonille uusille potilaille voi antaa toivoa paranemisesta kehitteillä oleva rokote.
Lääkeyhtiö GSK testasi vuonna 2018 M72/AS01E-nimistä rokotetta 3 300 aikuisella Keniassa, Etelä-Afrikassa ja Sambiassa.
Kaikki koehenkilöt sairastivat latenttia tuberkuloosi-infektiota eli heidän elimistössään elävät tuberkuloosibakteerit olivat lepotilassa. Itse tauti voi puhjeta myöhemmin.
Vain 13 rokotetulla koehenkilöllä todettiin aktiivinen tuberkuloosi kolmen vuoden kuluttua. Niistä osallistujista, joille oli annettu lumerokote, kaksinkertainen määrä sairastui samassa ajassa.
WHO pitää rokotetta ”valtavana tieteellisenä läpimurtona”, ja toivon mukaan rokottamisesta tulee merkittävä tuberkuloosin vastaisen kamppailun apukeino eri maanosissa.
Uudet ratkaisut helpottavat rokottamista köyhissä maissa
Rokotteet pistetään potilaisiin ruiskeina. Menetelmä on toimiva, mutta sillä on omat rajoituksensa. Esimerkiksi rokotusaine pitää säilyttää viileässä. Siksi laajojen rokotusohjelmien toteuttaminen voi olla vaikeaa kehitysmaaolosuhteissa.
Ruiskulle etsitään vaihtoehtoja, jotta rokottamiselle olisi vähemmän esteitä kaikkialla maapallolla.
1. Rokote sulaa suussa
Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on kehittänyt uuden menetelmän, jolla elävät virukset ja erilaiset biologiset lääkeaineet saadaan vapautumaan hallitusti nopeasti liukenevasta kalvosta.
Uusi rokotemuoto ei vaadi säilyttämistä viileässä, ja se voidaan antaa suun kautta.
Koska rokotteen valmistusaineet ovat edullisia ja tuotantoprosessi on melko yksinkertainen, se saattaa pienentää valtavasti rokotuskampanjoiden kustannuksia.
Lisäksi rokotekalvot ovat ohuita ja kevyitä. Näistä ominaisuuksista on etua järjestettäessä rokotteiden kuljetuksia ja jakelua.
2. Superrokote antaa täydellisen vastustuskyvyn kerralla
Kehitysmaissa lasten pitää usein matkustaa pitkiä matkoja saadakseen rokotuksen, jos tämä mahdollisuus heille ylipäänsä tarjoutuu. Yhdysvaltalaistutkijat yrittävät ratkaista tämän ongelman.
He ovat suunnitelleet pieniä, biohajoavia säiliöitä, joilla voidaan antaa useita rokotteita samalla rokotuskerralla.
Tällainen rokottaminen avaa aivan uusia näköaloja, sillä se voi tarkoittaa käytännössä, että lapsi saa rokotesuojan poliota, aivokalvontulehdusta ja keuhkokuumetta vastaan yhdellä ainoalla pistoksella.
Rokotusaineet vapautuvat elimistöön eri aikoina sen mukaan, mistä aineesta säiliö on kulloinkin valmistettu.
Rokote voi siis sisältää runsaasti säiliöitä, joiden pituus on vain 400 mikrometriä ja jotka alkavat vapauttaa rokotusaineita esimerkiksi vasta seitsemän tai 41 päivän kuluttua.
3. Laastarilla yhtä hyvä teho kuin pistoksella
Vuonna 2017 yhdysvaltalaiset tutkijat kehittivät neulalaastarin, joka suojaa tehokkaasti influenssalta.
Laastari kiinnitetään käsivarteen 20 minuutiksi. Sinä aikana rokotusaineen ihoon annostelevat mikroskooppiset neulat sulavat. Käytetty laastari voidaan heittää tavallisen jätteen joukkoon.
Laastarilla on mahdollista kasvattaa muun muassa influenssaa vastaan rokotettujen ihmisten määrää, sillä rokottaminen hoituu helposti kotioloissa ilman lääkärissäkäyntiä.
Lisäksi laastarit kestävät korkeampia lämpötiloja kuin perinteiset rokotteet. Asialla voi olla suuri merkitys rokotuskattavuudelle muun muassa köyhissä maissa: kuljetus, jakelu ja varastointi helpottuvat, kun säilyvyys voidaan taata ilman sähköllä toimivia kylmälaitteita.