Suomen kielen rokote-sana on johdettu sanasta “rokko“. Rokolla taas on viitattu rakkulaan tai rokkotautiin eli tautiin, jossa iholle nousee rokkoja. Sen englanninkielinen vastine sen sijaan juontuu latinan lehmä-sanasta.
1700-luvulla Euroopassa riehui isorokko, joka tappoi vuosittain jopa 400 000 ihmistä. Maanviljelijöiden keskuudessa levisi huhu, että lievempään lehmärokkooon sairastuneet karjakot eivät sairastauneet isorokon vakavaan muotoon.
Huhu innosti vuonna 1796 englantilaista lääkäriä Edward Jenneriä testaamaan asiaa pistämällä kahdeksanvuotian pojan käsivarteen neulan. Neulalla oli ensin sivelty karjakon näppylöistä kerättyä märkää.
Kun poika myöhemmin altistettiin isorokolle, hänelle ei ilmaantunut vakavia oireita.
Jenner toisti kokeen useilla ihmisillä, ja vuonna 1798 hän julisti, että lehmärokkoinfektio suojasi isorokolta.
Vacca on latinan lehmä
Hoitomuoto sai nimen “vaccine“ lehmärokkoviruksen mukaan.
Latinassa lehmä on “vacca“, ja lehmärokkovirus on vacciniavirus eli Variolae vaccinae.
Vaikka Jenner on nimetty rokotteiden keksijäksi, periaate on tunnettu kauan ennen häntä; esimerkiksi 3 000 vuotta vanhoissa intialaisissa ja kiinalaisissa lähteissä kuvataan ihmisten immunisaatiota pienillä määrillä virusta.