Voidaanko kuolema panna jäihin?

Lapsi on kymmenvuotias, mutta hän on syntynyt 30 vuotta sitten.

Viimeiset 20 vuotta lapsi on ollut pakastimessa, jossa nestetyppi pitää kudokset jäässä. Ruumiin annetaan sulaa hitaasti, ennen kuin se siirretään leikkauspöydälle aivokasvaimen poistoa varten. Aiemmin kasvainta ei olisi voitu leikata. Leikkaus onnistuu hyvin, ja lapsi voi jatkaa elämäänsä ikään kuin siitä, mihin se aikoinaan loppui.

Ihmiset ovat aina halunneet huijata kuolemaa, ja osa tutkijoista uskoo lääketieteen edistyvän niin, että nykyään parantumattomia sairauksia voidaan tulevaisuudessa hoitaa. Siksi esimerkiksi yhdysvaltalaissäätiö Alcor tarjoaa edellä kuvatun kaltaista kryoniikka- eli syväjäädytyspalvelua.

Jotkut tutkijat pitävät mahdollisena myös estää kehoa vanhenemasta ja ehkäistä rappeutumissairauksia, jotka johtavat normaalisti ennen pitkää kuolemaan.

On olemassa lääkkeitä ja hoitoja, joiden on todettu eläinkokeissa pidentävän elämää huomattavasti. Lisäksi on onnistuttu pakastamaan eläimiä niin, että ne säilyttävät elinkelpoisuutensa.

Ei ole kuitenkaan varmaa, että tuloksia voidaan soveltaa ihmisiin. Tutkimukset ovat eettisesti arveluttavia, ja erityisen ongelmallista on se, että sairas ihminen pitäisi pakastaa elävänä, jotta parantamiseen olisi tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet.

Pakastettuja ihmisiä on jo 200

Alcor-säätiön perusti vuonna 1972 yhdysvaltalainen avaruusinsinööri Fred Chamberlain. Noin kymmenen vuotta sitten kuollutta perustajaa ei pantu hautaan, vaan hänen ruumiinsa sijoitettiin säiliöön, jonka nestetyppi pitää jäässä. Ajatuksena on sulattaa Chamberlain sitten, kun vainajia kyetään herättämään henkiin.

Kryoniikaksi kutsuttu ihmisten syväjäädytys jäljittelee eläinten tilapäistä jäätymistä, joka ei aiheuta niille pysyviä vaurioita. Hyvä esimerkki on pohjoisamerikkalainen metsäsammakko, jonka vatsaontelo voi mennä jäähän talvella niin, että sisäelimet pakastuvat ja keuhkojen ja sydämen toiminta lakkaa. Kun säät lämpenevät, jää sulaa ja sammakko elpyy uuteen eloon: se alkaa hengittää, ja veri rupeaa taas kiertämään.

Alcorin Scottsdalessa Arizonassa sijaitseviin kryosäiliöihin on säilötty tähän mennessä noin 200 parantumattomaan sairauteen kuollutta ihmistä.

Kun syväjäädytyspäätöksen tehnyt henkilö on kuolemaisillaan, hänen seuranaan on joukko lääkäreitä ja muita asiantuntijoita – usein jopa viikon ajan. Heti tarttuvat toimeen heti sydänkuoleman toteamisen jälkeen.

Vaikka sydän ei enää syki, kehon solut ovat vielä elossa. Periaatteessa henkilö voitaisiin tällöin yhä herättää eloon käynnistämällä sydämen toiminta. Tilaa pidetään yllä kierrättämällä verta ja tuulettamalla keuhkoja keinotekoisesti niin kauan, että vainaja saadaan valmistettua pakastukseen.

Jäätyessään ruumiin nesteet muuttuvat normaalisti teräviksi jääkiteiksi, jotka vahingoittavat soluja. Pakastusvaurioita ehkäistään korvaamalla veri eräänlaisella jäänestoaineella, joka myös hapettaa kudoksia.

Vainajan lämpötilaa lasketaan jatkuvasti ensin hiilihappo- eli kuivajäällä ja sitten nestetypellä, kunnes se on noin viikon kuluttua –196 astetta.

Näin kylmässä ruumiin kemialliset ja biologiset prosessit pysähtyvät melkein kokonaan. Niinpä jäässä oleva ruumis voi säilyä satoja ellei tuhansia vuosia kutakuinkin samanlaisena.

Alcor ei lupaa palvelun ostajille muuta kuin säilyttävänsä ruumiin – hamaan tulevaisuuteen. Sitä, ettei pakastettua vainajaa ole mahdollista herättää eloon nykyisillä ja nyt näköpiirissä olevilla keinoilla, ei pidetä salassa.

Suurimpia haasteita on se, että vainajan kaikkien osien pitäisi sulaa yhtä nopeasti. Lämpötilaeroista seuraa kudosten vaurioituminen ainakin osittain. Jos ruumis otetaan sulamaan nestetypestä, se lämpenee paljon nopeammin pinnalta kuin sisältä.

Yhdysvaltalaisessa Minnesotan yliopistossa kehitettiin kuitenkin vuonna 2017 uudenlainen jäädytys- ja sulatusmenetelmä, joka saattaa ratkaista ongelman.

Ennen pakastusta kudos altistetaan magneettisille rautananohiukkasille, joilla on pienen kokonsa ansiosta erinomainen tunkeutumiskyky. Niistä muodostuu kudoksen kaikille sisä- ja ulkopinnoille tiivis peite.

Kun kudosta aletaan sulattaa, se sijoitetaan magneettikenttään, joka lämmittää jokaista nanohiukkasta yhtä tehokkaasti. Koska nanohiukkasista on muodostunut kaiken kattava peite, kudos sulaa tasaisesti, eikä se kärsi.

Menetelmän toimivuutta esiteltiin verisuonella, jonka läpimitta oli neljä millimetriä. Se sekä jäädytettiin että sulatettiin ilman vaurioita. Kyse on isoimmasta kudospalasta, joka on onnistuttu pakastamaan ja lämmittämään vahingoittamatta soluja. Vaikka mittasuhteet ovat ruumiin tapauksessa aivan toiset, magneettisiin nanohiukkasiin perustuva menetelmä on antanut uutta toivoa.

Nanokoneet korjaavat ruumista

Siitä huolimatta, että pakastettu vainaja sulaa hallitusti, se on lämpimänä yhtä eloton kuin silloin, kun ruumis jäädytettiin. Jos kuolema johtui tappavasta sairaudesta, sekin pitäisi hoitaa, ennen kuin elämä voisi jatkua.

Todennäköisesti lääketiede kehittyy. Melko varmasti esimerkiksi syövän tai muistisairauksien hoidossa otetaan edistysaskelia. Parantumattomia sairauksia on kuitenkin iso liuta – ja tuskinpa kaikkiin niihin löytyy parannuskeino.

Lisäksi ruumiin jäädyttäminen vahingoittaa taatusti aivoja ja muita elimiä. Solutuhot pitää korjata, eikä siihen ole nykyään mahdollisuuksia. Jotkut näkevät sen tulevaisuuden nanorobottien tehtäväksi.

Nanokoneissa käytetään yleensä esimerkiksi proteiineja ja dna:ta erittäin pieninä molekyyleinä, jotka järjestetään niin, että ne muodostavat elimen, kuten veritulppaan tarttuvan varren. Tekniikan lääketieteelliset sovellukset ovat jo tekemässä tuloaan, mutta niissä on lähinnä kyse määräsolujen tai -kudosten täsmälääkinnästä.

Nanokoneiden ja uudenlaisten lääkkeiden on esitetty helpottavan kuolemattomuuden tavoittelua. Niiden merkitys elämän pituudelle voi osoittautua suureksi, jos niiden avulla pystytään pitämään yllä terveyttä ja estämään kehoa rappeutumasta iän myötä.

Nuorena säilymistä koskevien käsitystensä vuoksi kiistelty englantilainen vanhenemisen tutkija Aubrey de Grey on esittänyt seitsemän biolääketieteellistä keinoa, jotka lykkäävät kuolemaa loputtomiin.

Kaksi keinoa parantaa immuunijärjestelmän kykyä havaita ja tuhota epänormaaleja tai muuten vahingollisia soluja. Toiset kaksi keinoa tehostavat solujen puhdistumista haitta-aineista tai vähentävät jätteiden syntymistä soluissa.

Aubrey de Grey on ennen kaikkea teoreetikko. Siitä, kuinka kaikki voisi toimia käytännössä, saadaan jatkuvasti lisää tutkimustietoa.

Ihminen pitäisi pakastaa elävältä

Tutkimuskohteisiin kuuluvat vapaiksi radikaaleiksi kutsutut solujen omien voimaloiden jätteet, jotka voivat olla soluille myrkkyä. Eläinkokeiden mukaan solujen energia-aineenvaihduntaan on mahdollista vaikuttaa kemiallisesti niin, että jätteitä syntyy vähemmän – ja elinikä pitenee 25–60 prosenttia.

Molekyylibiologian tutkija Maria Blasco esitteli vuonna 2019 menetelmän, jolla voidaan pidentää hiirien telomeereja. Nämä ovat kromosomien päissä olevia dna-jaksoja, jotka lyhenevät jokaisella solunjakautumiskerralla.

Kun telomeerien pituus saavuttaa alarajan, solu ikään kuin sairastuu ja alkaa valmistautua itsetuhoon. Kun soluja kuolee paljon, kudokset rappeutuvat. Nykykäsityksen mukaan telomeerien lyhenemisellä on tärkeä osa kehon vanhenemisessa.

Ne laboratoriohiiret, joiden telomeereja Blasco oli pidentänyt, elivät 24 prosenttia pitempään ja pysyivät sutjakampina kuin verrokit. Muita eroja olivat matalampi kolesterolitaso ja pienempi syöpä- ja diabetesriski.

Eläinkokeista tehdään yleensä vain varovaisia päätelmiä, sillä tuloksia voidaan harvoin soveltaa suoraan ihmisiin. Vaikka tulevaisuudessa olisi mahdollista parantaa nyt jäädytettävien vainajien sairauksia, kryoniikkapalveluihin liittyy käytännön haasteiden lisäksi eettisiä ongelmia, koska pakastusaika voi venyä hyvin pitkäksi.

Lääkärin etiikan kannalta vaikein asia lienee kuitenkin se, että parantumattomaan sairauteen kuoleva olisi parasta jäädyttää elävänä, mikäli tarkoituksena on herättää hänet eloon ja hoitaa terveeksi joskus tulevaisuudessa. Useimpien on varmasti vaikea hyväksyä ajatusta ihmisen pakastamisesta elävältä.

On vaikea sanoa, voidaanko kuolemattomuutta tavoitella eliminoimalla kuolemansyitä yksi toisensa jälkeen.

Ihmiskehoa ei ole tarkoitettu elämään ikuisesti, ja vallalla olevan käsityksen mukaan kaikilla elimillä on tavallaan luonnollinen viimeinen käyttöpäivä. Elinkaarensa lopussa keho on yleensä rappeutunut, vaikka terveys olisi sinänsä hyvä. Pitkä elämä päätyy kuitenkin usein sairauteen, jota ei aina tunnisteta.

Ikuisen elämän tavoittelijoita on syytetty realismin puutteesta. Alcorin tiloissa olevien noin 200 jäädytetyn vainajan on kuitenkin täytynyt uskoa siihen, että tiede voittaa vielä kuoleman.