Elinsiirtojonot ovat pitkiä kaikkialla maailmassa, sillä kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Ongelmaa pahentaa se, että monien luovuttajien elimet ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä voida enää käyttää elinsiirtoihin.
Keuhkot kuuluvat tässä mielessä kaikkein herkimpiin elimiin. Kun luovuttajalta poistetaan keuhkot, ne täytyy siirtää vastaanottajalle muutaman tunnin kuluessa, sillä keuhkot heikentyvät nopeasti kehon ulkopuolella.
Yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jolla keuhkot säilyvät elimistön ulkopuolella entistä pidempään. Itse asiassa menetelmällä voidaan jopa parantaa keuhkojen tilaa. Ajatuksena on, että elävä sika pitää keuhkot elossa.
Keuhkosiirre lainaa sian elimistöä
Keuhkosiirre voi pysyä kunnossa pidempään ja sen kunto voi jopa parantua, kun se yhdistetään nukutetun sian verenkiertoon.
Sika tarjoaa verenkierron
Sian kurkun verisuoniin yhdistetyt letkut kuljettavat puhdistettua verta keuhkoihin.
Hengityskone tuo keuhkoille happea
Hengityskoneen avulla keuhkot saavat happea myös ulkopuolella.
Tuhoutuneet alueet elpyvät
Vuorokauden kuluttua keuhkojen kuolleet valkoiset alueet ovat muuttuneet punaisiksi ja voivat jälleen ottaa vastaan happea.
Tutkijat käyttivät kokeessa viittä keuhkoa, joita ei ollut hyväksytty siirteeksi. Hylkäämisen syynä oli se, että keuhkoissa oli runsaasti kudosta, joka ei enää pystynyt käsittelemään happea. Kokeessa keuhkojen verisuonet yhdistettiin nukutetun sian kaulavaltimoon, josta saatiin keuhkojen tarvitsema veri.
Monelta elinluovuttajalta saadut keuhkot ovat liian huonokuntoisia siirteiksi. Keuhkoja voidaan kuitenkin elvyttää, jos ne kytketään sian verenkiertoon vuorokauden ajaksi.
Keuhkoihin johdettu sian veri sisälsi myös immuunipuolustusta heikentäviä aineita, jotta keuhkokudos ei reagoisi sian vereen. Hengityskoneesta saatiin keuhkojen tarvitsemaa happea.
Hoito tuotti tulosta vuorokaudessa
Vuorokauden kuluttua elinten kunto oli kohentunut radikaalisti. Valkoiset alueet, jotka eivät olleet aiemmin pystyneet ottamaan vastaan happea, olivat muuttuneet terveen punaisiksi ja kudoksen rakenne ja hapenottokyky olivat niin hyvällä tasolla, että keuhkoja voitiin käyttää siirteinä.
Muutos keuhkoissa näkyy selvästi – hoidon alussa (vasemmalla), 12 tunnin jälkeen (keskellä) ja 24 tunnin jälkeen (oikealla).
Ennen menetelmän laajamittaista käyttöönottoa täytyy varmistaa, ettei sian verestä siirry keuhkoihin mitään haitallisia aineita. Jos kaikki sujuu hyvin ja menetelmä otetaan käyttöön, siirteiksi kelpaavien keuhkojen määrä kasvaa merkittävästi.
Nykyään Yhdysvalloissa vain 28 prosenttia luovutettavista keuhkoista on riittävän hyviä siirteenä käytettäväksi. Tutkimuksen tehneet tutkijat arvioivat, että uuden menetelmän myötä luku voisi jopa kolminkertaistua.
