Leikkaus oli 1800-luvun puoliväliin asti keino, johon lääkärit turvautuivat vasta äärimmäisessä hädässä. Kirurgiset toimenpiteet tehtiin nukuttamatta, ja oli aivan tavallista, että potilas kuoli kipujen aiheuttamaan šokkiin tai taisteli niin voimakkaasti vastaan, että lääkärin viilto osui väärään kohtaan.
Jo pitkään oli kyllä tunnettu huumaavia aineita, kuten morfiini, ilokaasu ja eetteri, mutta niitä oli vaikea annostella oikein niin, että potilas ei tuntenut kipua mutta heräsi silti leikkauksen jälkeen.
Katso, miten eetteriä valmistettiin:
Huumaavia aineita käytettiin siksi lähinnä markkinoilla, missä yleisö riemuitsi nähdessään, miten vapaaehtoiset koehenkilöt hoipertelivat hengitettyään eetteriä.
Koillis-Yhdysvalloissa monet nuoret lääkärit kiinnostuivat näistä esityksistä.
Yksi heistä, Crawford Long, havaitsi, että huumatut henkilöt kolhivat itseään tuntematta kipua.
Se sai hänet tekemään kokeita eetterillä, ja 1840-luvulla hän leikkasikin huumattuja potilaita menestyksekkäästi.
Rintasyöpäpotilas huumattiin yrteillä leikkauksen ajaksi.
Japanilaislääkäri ehti ensin
Hanaoka Seishu ehti länsimaisten kollegoidensa edelle, kun hän 1804 teki Japanissa ensimmäisen leikkauksen täysin huumatulle potilaalle.
Seishu poisti rintasyöpää potevalta naiselta toisen rinnan.
Tsusensannimellä kutsuttu huumausaine oli muun muassa hulluruohoa ja ukonhattua sisältävä yrttisekoitus, joka aiheutti tajuttomuuden 6–24 tunniksi.
Hammaslääkäri William T. G. Morton, joka myös oli nähnyt eetterin vaikutuksen markkinoilla, ryhtyi yhteistyöhön aikansa tunnetuimpiin kirurgeihin kuuluneen John Collins Warrenin kanssa.
Alustavien kokeiden jälkeen he tekivät 16. lokakuuta 1846 ensimmäisen julkisen leikkauksen, jossa potilas oli täydessä narkoosissa.
Suuren tutkijajoukon läsnäollessa he poistivat potilaan kaulalta kasvaimen potilaan osoittamatta mitään kivun merkkejä.
William Morton piteli eetterisäiliötä, kun John Collins Warren teki ensimmäisen julkisen leikkauksen nukutetulle potilaalle Massachusettsin yleisessä sairaalassa 1846.
Uutinen levisi nopeasti maailmalle. Vaikka Mortonin ja Warrenin kokeet eivät olleet lajissaan ensimmäisiä, he saivat osakseen suuren osan siitä kunniasta, että potilaiden ei nyt enää tarvinnut kärsiä sietämättömiä kipuja kirurgin veitsen viillellessä heitä.
