Nanorobotit ovat tulevaisuuden kirurgeja
Leikkaukset tapahtuvat pian elimistön sisässä, kun nanokokoiset koneet alkavat uida tai ryömiä bakteerien, kasvaimien tai veritulppien luo. Nanoroboteille ideoidaan minimaalisia moottoreita ja navigointivälineitä.
Nanokokoisten leikkausrobottien edut ovat ilmiselvät. Useimmat sairaudet juontuvat solussa tai jossain sen häviävän pienessä osassa tapahtuneesta virheestä. Nykyiset leikkaus- ja hoitomenetelmät ovat suhteettoman suuria, sillä leikkausveitset ja pinsetit ovat miljoona kertaa niin suuria kuin sairaat solut.
Nanoluokan apuvälineistä on hyötyä myös lääkinnässä. Lääkeaineista valtaosan on tarkoitus vaikuttaa tietynlaisiin soluihin, kuten syöpäsoluihin. Kun lääke annetaan tablettina tai ruiskeena, sitä leviää silti kaikkialle kehoon, mikä altistaa sivuvaikutuksille. Pitkään onkin pohdittu keinoja, joilla lääkettä voitaisiin annostella vain sairaaseen kudokseen. Nyt näyttää siltä, että pitkä tutkimustyö nanorobottien parissa alkaa kantaa hedelmää.
Nanorobotti paikkaa vuotavan suonen
Tutkijat ovat onnistuneet kehittämään muun muassa nanorobotteja, jotka voivat esimerkiksi kiinnittyä syöpäsoluun tai ottaa kiinni veritulpasta. Toisessa tutkimushankkeessa on kehitetty verihiutaleiden tavoin toimivia pyöreitä nanorobotteja. Ne pystyvät tukkimaan repeytyneen verisuonen heittämällä haavan reunoihin liimautuvan verkon, joka estää verisoluja karkaamasta suonesta.
Minimoottori puskee nanorobottia eteenpäin
Yksi tutkijoiden tämänhetken haasteista on parantaa nanorobottien liikkumiskykyä. Yksi vaihtoehto on vetyperoksidia polttoaineenaan käyttävä nanoluokan moottori, joka tekee nanorobotista pienen raketin.
Moottori imee etupäästään sisäänsä vetyperoksidia ja hajottaa sen vedeksi ja hapeksi, jolloin sen peräpäästä vapautuva ilmakuplasuihku työntää sitä eteenpäin. Vetyperoksidimoottorilla robotti voi saavuttaa jopa kahden millimetrin sekuntivauhdin. Nopeus vastaisi isommassa kokoluokassa autoa, joka kiitäisi noin 600 kilometrin tuntivauhtia.