Lääkärit suorittamassa lobotomiaa

Lobotomia – jääpiikkileikkaus teki potilaasta zombin

Lobotomia kehitettiin 1930-luvulla muun muassa skitsofrenian hoitokeinoksi. Siinä katkaistiin otsalohkon yhteydet taemmas aivoihin työntämällä aivoihin jääpiikki. Sen tarkoitus oli rauhoittaa potilaita.

Lobotomia kehitettiin 1930-luvulla muun muassa skitsofrenian hoitokeinoksi. Siinä katkaistiin otsalohkon yhteydet taemmas aivoihin työntämällä aivoihin jääpiikki. Sen tarkoitus oli rauhoittaa potilaita.

Shutterstock

Mikä on lobotomia?

Lobotomia on kirurginen toimenpide, jolla pyrittiin lievittämään muun muassa psykoosin, masennuksen ja skitsofrenian oireita vaikeasti hoidettavilla potilailla.

Lobotomiassa tavoitteena oli tuhota aivojen otsalohkon valkeaa ainetta. Valkea aine on valkeista hermosyistä muodostunutta kudosta, joka sijaitsee aivojen harmaan kuorikerroksen alla.

Sen tehtävänä on välittää informaatiota aivojen etummaisesta osasta eli otsalohkosta muualle aivoihin.

Valkean aineen löysi portugalilainen neurologi António Egas Moniz. Hän uskoi, että potilaiden mielenterveysongelmat johtuvat jonkinlaisesta poikkeavuudesta otsalohkon valkean aineen hermoradoissa.

Egas Moniz

Portugalilainen neurologi António Egas Moniz sai vuonna 1949 Nobelin lääketieteen palkinnon lobotomian kehittämisestä.

© Jacques Boyer/Ritzau Scanpix

Niinpä Moniz päätteli, että ongelmat voidaan ratkaista katkaisemalla yhteyden otsalohkon ja muiden aivojen osien välillä.

Reikä potilaan kalloon

Ensimmäinen lobotomia tehtiin vuonna 1935 portugalilaiselle naiselle, jonka Monizin mukaan muuttui toimenpiteen jälkeen rauhallisemmaksi ja yhteistyökykyisemmäksi.

Leikkaus tapahtui niin, että potilaan pään molemmille puolille porattiin reiät, joiden läpi kudosta tuhottiin alkoholilla.

Sana uudesta kuulemma tehokkaasta hoitomenetelmästä levisi nopeasti, ja pian lobotomialeikkauksia varten kehitettiin oma instrumentti, joka muistutti ohutta jääpiikkiä tai naskalia.

Lobotomialeikkauksessa käytetty teräspiikki

Lobotomia tehtiin muun muassa ohuella teräspiikillä, jonka päässä oli teräslankasilmukka.

© Museum of Health Care at Kingston

Lobotomian tavoitteena oli rauhoittaa vaikeahoitoisia ja ahdistuneita potilaita, mutta pian ilmeni, että sillä on tuhoisia sivuvaikutuksia.

Tavallisia sivuvaikutuksia olivat kouristukset, pidätysvaikeudet ja pahoinvointi. Monien käytös muuttui tylsämieliseksi tai lapselliseksi, mutta osalla esiintyi raivonpuuskia ja väkivaltaisuutta.

Jotkut potilaat zombimaisen apaattisiksi.

Toimenpide ei ollut miellyttävä.

”Tuntui kuin aivoihin olisi työnnetty harjanvarsi ja pääni olisi haljennut kahtia”, kertoi englantilainen Derek Hutchinson, jolle tehtiin lobotomia vuonna 1974.

Otan jääpiikin tapaisen instrumentin ja painan sen kalloon silmämunan yläpuolelta. Sitten työnnän sen aivoihin ja kääntelen sitä. Yhdysvaltalainen psykiatri Walter Freeman

Toinen lobotomiapotilas, yhdysvaltalainen Howard Dully, on kirjoittanut kokonaisen kirjan siitä, miten toimenpide pilasi hänen elämänsä.

Hänellä oli skitsofrenia, ja hänen vanhempiensa luvalla hänelle tehtiin lobotomia vuonna 1960, kun hän oli 12-vuotias.

”En ymmärtänyt, mitä minulle tehtiin”, Dolly kertoo kirjassaan. ”Kun heräsin, tuntui kuin aivoni olisivat olleet sumussa.”

Miten lobotomia tehtiin?

Lobotomia yleistyi nopeasti, kun yhdysvaltalainen psykiatri Walter Freeman kehitti uuden leikkaustekniikan.

Alun perin lobotomia tehtiin poraamalla kalloon reikä, josta otsalohkoa huuhdottiin alkoholilla. Freeman sen sijaan katkaisi otsalohkon yhteydet muualle aivoihin teräspiikillä silmäkuopan kautta.

Freeman oli lukenut, että kyynelkanavasta pääsee helposti aivoihin.

Lobotomiapotilas

Yhdysvaltalainen psykiatri Walter Freeman kehitti tekniikan, jolla lobotomia voitiin tehdä työntämällä teräspiikki kyynelkanavasta aivojen otsalohkoon.

© The George Washington University Gelman Library

Kollegalleen Freeman kuvaili toimenpidettä näin:

”Otan jääpiikin tapaisen instrumentin ja painan sen kalloon silmämunan yläpuolelta. Sitten työnnän sen aivoihin ja kääntelen sitä. Siinä se. Potilas ei edes huomaa mitään.”

Freeman teki ensimmäisen lobotomian jääpiikillä kollegansa James Wattin kanssa 14. syyskuuta 1936.

Kesäkuussa 1937 juttu psykiatrisesta ihmelääkkeestä oli New York Timesin etusivun uutinen. Lehti kirjoitti muun muassa, että operaatio kesti vain kuusi minuuttia eikä jääpiikin kääntely aivoissa tuntunut sen pahemmalta kuin hampaan poistaminen.

VIDEO: Näin tehtiin lobotomia vuonna 1942

Varoitus: voimakkaita kuvia!

Lobotomia Suomessa

Suomessa ensimmäinen lobotomialeikkaus tehtiin maaliskuussa 1946. Muihin Pohjoismaihin verrattuna menetelmä tuli täällä käyttöön suhteellisen myöhään. Todennäköisesti uusien menetelmien omaksumista viivästytti sota.

Sittemmin lobotomiasta tuli Suomessa yleinen hoitokeino, joka oli käytössä 1970-luvulle asti. Kaikkiaan Suomessa tehtiin ainakin 1 550 lobotomialeikkausta. Väkilukuun suhteutettuna se on hieman vähemmän kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa mutta selvästi enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Britanniassa.

5 muuta lääketieteen harha-askelta

  • Homoutta "hoidettiin" sähköšokeilla
    Pitkälle 1900-luvulle homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena, jota piti hoitaa. Yksi hoitokeino olivat sähköšokit. Niitä käytettiin joissakin maissa vielä 1990-luvun alussa.

  • Lapset rauhallisiksi morfiinilla
    1900-luvun alussa Yhdysvalloissa ja Britanniassa oli yleisessä käytössä ”Rouva Winslow’n rauhoittava siirappi” (Mrs. Winslow’s Soothing Syrup), jonka mainostettiin tyynnyttävän rauhattomat lapset. Se sisälsi morfiinia, joka aiheutti riippuvuuden ja vakavia terveysongelmia.

  • Heroiinia yskään
    Vuonna 1898 saksalainen kemianteollisuuden yhtiö Bayer toi markkinoille uuden lääkkeen yskään ja tuberkuloosiin: heroiinin. Yhtiö vakuutti, että aine ei aiheuta riippuvuutta.

  • Elohopeaa vaivaan kuin vaivaan
    Vuosituhansien ajan monet lääkärit pitivät elohopeaa yleislääkkeenä lähes mihin vain. Kiinan keisari Ying Zheng (259 eaa.–210 eaa.) otti elohopeaa päivittäin läpi elämänsä. Se sai hänen kielensä turpoamaan ja tulehdutti ikenet. Nykyään tiedetään, että elohopeaa tuhoaa aivoja ja aiheuttaa monenlaista haittaa ruoansulatusvaivoista masennukseen.

  • Sairaus pois verta valuttamalla
    Vielä 1800-luvulla luultiin, että sairaudet johtuivat elimistön neljän perusnesteen – veren, keltaisen sapen, mustan sapen ja liman – vääristä suhteista. Suhteiden tasapainottamiseen käytettiin suoneniskua eli veren vuodattamista potilaasta.

Milloin lobotomiasta luovuttiin?

Tarkkaa tietoa siitä, miten monelle ihmiselle maailmassa tehtiin lobotomia, ei ole. Pienin arvio on 75 000. Todellinen luku lienee paljon suurempi.

Maailmanlaajuisesti noin seitsemän prosenttia lobotomiapotilaista kuoli pian toimenpiteen jälkeen.

Ensimmäinen maa, jossa lobotomia kiellettiin, oli Neuvostoliitto. Vuonna 1950 Neuvostoliiton kommunistinen puolue julisti lobotomian epäinhimilliseksi ja se kiellettiin.

Ensimmäiset psykoosin hoitoon tarkoitetut lääkkeet tulivat markkinoille vuonna 1954. Niillä potilas saatiin rauhoitettua ilman kirurgisia toimenpiteitä. Niinpä lobotomialeikkausten määrä maailmassa romahti.

Walter Freeman teki viimeisen lobotomiansa vuonna 1967. Silloin hän osui aivoissa isoon verisuoneen ja potilas kuoli. Sen jälkeen hän ei enää saanut suorittaa kirurgisia toimenpiteitä.

Freemanin kohtalokkaan virheen jälkeen Yhdysvalloissa ei enää ole tehty lobotomioita. Kaikkiaan Yhdysvalloissa toimenpide tehtiin 40 000 ihmiselle. Se on puolet kaikista maailman lobotomiapotilaista.

Walter Freeman ja James Watt

Walter Freeman (oik.) teki vuosina 1930–1960 yli 3 000 lobotomialeikkausta. Tässä hän tutkii potilasta, jolle on tehty lobotomialeikkaus.

© The George Washington University Gelman Library

Muualla maailmassa lobotomiasta luovuttiin 1970- ja 1980-luvulla, kun psyykenlääkkeet ja muut inhimillisemmät ja toimivammat hoitokeinot yleistyivät.