Mikä on lobotomia?
Lobotomia on kirurginen toimenpide, jolla pyrittiin lievittämään muun muassa psykoosin, masennuksen ja skitsofrenian oireita vaikeasti hoidettavilla potilailla.
Lobotomiassa tavoitteena oli tuhota aivojen otsalohkon valkeaa ainetta. Valkea aine on valkeista hermosyistä muodostunutta kudosta, joka sijaitsee aivojen harmaan kuorikerroksen alla.
Sen tehtävänä on välittää informaatiota aivojen etummaisesta osasta eli otsalohkosta muualle aivoihin.
Valkean aineen löysi portugalilainen neurologi António Egas Moniz. Hän uskoi, että potilaiden mielenterveysongelmat johtuvat jonkinlaisesta poikkeavuudesta otsalohkon valkean aineen hermoradoissa.
Portugalilainen neurologi António Egas Moniz sai vuonna 1949 Nobelin lääketieteen palkinnon lobotomian kehittämisestä.
Niinpä Moniz päätteli, että ongelmat voidaan ratkaista katkaisemalla yhteyden otsalohkon ja muiden aivojen osien välillä.
Reikä potilaan kalloon
Ensimmäinen lobotomia tehtiin vuonna 1935 portugalilaiselle naiselle, jonka Monizin mukaan muuttui toimenpiteen jälkeen rauhallisemmaksi ja yhteistyökykyisemmäksi.
Leikkaus tapahtui niin, että potilaan pään molemmille puolille porattiin reiät, joiden läpi kudosta tuhottiin alkoholilla.
Sana uudesta kuulemma tehokkaasta hoitomenetelmästä levisi nopeasti, ja pian lobotomialeikkauksia varten kehitettiin oma instrumentti, joka muistutti ohutta jääpiikkiä tai naskalia.
Lobotomia tehtiin muun muassa ohuella teräspiikillä, jonka päässä oli teräslankasilmukka.
Lobotomian tavoitteena oli rauhoittaa vaikeahoitoisia ja ahdistuneita potilaita, mutta pian ilmeni, että sillä on tuhoisia sivuvaikutuksia.
Tavallisia sivuvaikutuksia olivat kouristukset, pidätysvaikeudet ja pahoinvointi. Monien käytös muuttui tylsämieliseksi tai lapselliseksi, mutta osalla esiintyi raivonpuuskia ja väkivaltaisuutta.
Jotkut potilaat zombimaisen apaattisiksi.
Toimenpide ei ollut miellyttävä.
”Tuntui kuin aivoihin olisi työnnetty harjanvarsi ja pääni olisi haljennut kahtia”, kertoi englantilainen Derek Hutchinson, jolle tehtiin lobotomia vuonna 1974.
Otan jääpiikin tapaisen instrumentin ja painan sen kalloon silmämunan yläpuolelta. Sitten työnnän sen aivoihin ja kääntelen sitä. Yhdysvaltalainen psykiatri Walter Freeman
Toinen lobotomiapotilas, yhdysvaltalainen Howard Dully, on kirjoittanut kokonaisen kirjan siitä, miten toimenpide pilasi hänen elämänsä.
Hänellä oli skitsofrenia, ja hänen vanhempiensa luvalla hänelle tehtiin lobotomia vuonna 1960, kun hän oli 12-vuotias.
”En ymmärtänyt, mitä minulle tehtiin”, Dolly kertoo kirjassaan. ”Kun heräsin, tuntui kuin aivoni olisivat olleet sumussa.”
Miten lobotomia tehtiin?
Lobotomia yleistyi nopeasti, kun yhdysvaltalainen psykiatri Walter Freeman kehitti uuden leikkaustekniikan.
Alun perin lobotomia tehtiin poraamalla kalloon reikä, josta otsalohkoa huuhdottiin alkoholilla. Freeman sen sijaan katkaisi otsalohkon yhteydet muualle aivoihin teräspiikillä silmäkuopan kautta.
Freeman oli lukenut, että kyynelkanavasta pääsee helposti aivoihin.
Yhdysvaltalainen psykiatri Walter Freeman kehitti tekniikan, jolla lobotomia voitiin tehdä työntämällä teräspiikki kyynelkanavasta aivojen otsalohkoon.
Kollegalleen Freeman kuvaili toimenpidettä näin:
”Otan jääpiikin tapaisen instrumentin ja painan sen kalloon silmämunan yläpuolelta. Sitten työnnän sen aivoihin ja kääntelen sitä. Siinä se. Potilas ei edes huomaa mitään.”
Freeman teki ensimmäisen lobotomian jääpiikillä kollegansa James Wattin kanssa 14. syyskuuta 1936.
Kesäkuussa 1937 juttu psykiatrisesta ihmelääkkeestä oli New York Timesin etusivun uutinen. Lehti kirjoitti muun muassa, että operaatio kesti vain kuusi minuuttia eikä jääpiikin kääntely aivoissa tuntunut sen pahemmalta kuin hampaan poistaminen.
VIDEO: Näin tehtiin lobotomia vuonna 1942
Varoitus: voimakkaita kuvia!
Lobotomia Suomessa
Suomessa ensimmäinen lobotomialeikkaus tehtiin maaliskuussa 1946. Muihin Pohjoismaihin verrattuna menetelmä tuli täällä käyttöön suhteellisen myöhään. Todennäköisesti uusien menetelmien omaksumista viivästytti sota.
Sittemmin lobotomiasta tuli Suomessa yleinen hoitokeino, joka oli käytössä 1970-luvulle asti. Kaikkiaan Suomessa tehtiin ainakin 1 550 lobotomialeikkausta. Väkilukuun suhteutettuna se on hieman vähemmän kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa mutta selvästi enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Britanniassa.
Milloin lobotomiasta luovuttiin?
Tarkkaa tietoa siitä, miten monelle ihmiselle maailmassa tehtiin lobotomia, ei ole. Pienin arvio on 75 000. Todellinen luku lienee paljon suurempi.
Maailmanlaajuisesti noin seitsemän prosenttia lobotomiapotilaista kuoli pian toimenpiteen jälkeen.
Ensimmäinen maa, jossa lobotomia kiellettiin, oli Neuvostoliitto. Vuonna 1950 Neuvostoliiton kommunistinen puolue julisti lobotomian epäinhimilliseksi ja se kiellettiin.
Ensimmäiset psykoosin hoitoon tarkoitetut lääkkeet tulivat markkinoille vuonna 1954. Niillä potilas saatiin rauhoitettua ilman kirurgisia toimenpiteitä. Niinpä lobotomialeikkausten määrä maailmassa romahti.
Walter Freeman teki viimeisen lobotomiansa vuonna 1967. Silloin hän osui aivoissa isoon verisuoneen ja potilas kuoli. Sen jälkeen hän ei enää saanut suorittaa kirurgisia toimenpiteitä.
Freemanin kohtalokkaan virheen jälkeen Yhdysvalloissa ei enää ole tehty lobotomioita. Kaikkiaan Yhdysvalloissa toimenpide tehtiin 40 000 ihmiselle. Se on puolet kaikista maailman lobotomiapotilaista.
Walter Freeman (oik.) teki vuosina 1930–1960 yli 3 000 lobotomialeikkausta. Tässä hän tutkii potilasta, jolle on tehty lobotomialeikkaus.
Muualla maailmassa lobotomiasta luovuttiin 1970- ja 1980-luvulla, kun psyykenlääkkeet ja muut inhimillisemmät ja toimivammat hoitokeinot yleistyivät.