Italialaisella kirurgilla Sergio Canaverolla oli visio. Se olisi voinut toteutua näin:
Canevero menee leikkaussaliin, jossa muut kirurgit ja hoitajat odottavat. Leikkauspöydille on kaksi potilasta. Toisella ei ole päätä, toisen ruumis on halvaantunut.
Canavero leikkaa erikoisohuella veitsellä halvaantuneen potilaan pään irti ja siirtää viereisen pöydän potilaalle.
Italialainen Sergio Canavero toimi 22 vuotta Torinon yliopistosairaalan neurokirurgina. Hän kertoo kypsytelleensä ajatusta päänsiirtoleikkauksesta vuodesta 1982 lähtien.
Pään kudokset ommellaan kiinni kaulaan, ja pään ja kaulan hermot yhdistetään erikoisliimalla.
Potilas viedään teho-osastolle, missä hänet vaivutetaan keinotekoiseen koomatilaan. Kolmen tai neljän viikon kulutta potilas herätetään ja hän voi alkaa totutella uuteen kehoonsa.
Visio voi tuoda mieleen kauhuelokuvan tohtori Frankensteinin hirviöstä, mutta Canavero on tosissaan. Hän uskoo, että on mahdollista siirtää ihmisen pää uuteen ruumiiseen.
Vuonna 2015 näytti siltä, että Caraveron visio voisi toteutua. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin hän oli suunnitellut.
Kovaa kritiikkiä
Canavero esitteli aikeensa kesäkuussa 2015 lääkärikonferenssissa Annapolisissa Yhdysvalloissa. Hän oli tuolloin jo löytänyt myös vapaaehtoisen päänsiirtoleikkaukseen: venäläisen 30-vuotiaan IT-asiantuntijana työskentelevän Valeri Spiridonovin.
Spiridonov sairasti parantumatonta Werdnigin-Hoffmanin oireyhtymää eli spinaalista lihasatrofiaa. Se on etenevä selkäydinperäinen sairaus, joka heikentää lihaksia niin, että käveleminen, seisominen ja lopulta hengittäminenkin on mahdotonta.
Tarkoitus oli siirtää Spiridonovin pää aivokuolleelta potilaalta saatavaan ruumiiseen. Näin Spiridonov ehkä voisi saada toimivan kehon.
Valeri Spiridonovilla on Werdnigin-Hoffmannin oireyhtymä. Se ilmenee jo alle kuuden vuoden iässä, ja vain sitä sairastavista vain harva elää aikuiseksi.
Esityksessään Canavero kertoi uskovansa, että leikkaus voidaan tehdä kahden vuoden kuluessa. Sitä ennen hän aikoi kehittää menetelmäänsä eläinkokeiden avulla.
Canaveron aikeet herättivät valtavan kohun kaikkialla maailmassa. Monet tutkijat tyrmäsivät hankkeen sekä lääketieteellisesti mahdottomana että epäeettisenä. Arvostelijat olivat varmoja, että leikkauksessa selkäytimen hermot vaurioituisivat pysyvästi ja Spiridonovin uusi keho olisi halvaantunut, jos hän edes selviäisi operaatiosta hengissä.
Canavero ei lannistunut kritiikistä.
Yhteistyökumppani löytyi Kiinasta
Sergio Canavero suunnitteli toteuttavansa leikkauksensa vuonna 2017. Hän kuitenkin menetti työpaikkansa Torinon yliopistosairaalassa eikä onnistunut löytämään hankkeelle rahoittajia Euroopasta eikä Yhdysvalloista.
Canavero etsi tukea muualta. Hän otti yhteyttä kiinalaiseen Xiaping Reniin, joka tutki elintensiirtoleikkauksia Harbinin yliopistossa Kiinassa. Canaverosta tehtiin Harbinin yliopiston professori, ja hän aloitti tutkimusyhteistyön Renin kanssa.
Vuonna 2016 Canavero ilmoitti, että hänen tiiminsä oli suorittanut päänsiirron. Tosin leikkaus oli tehty apinoilla eivätkä tutkijat olleet yrittäneet yhdistää siirretyn pään selkäydinhermoja uuden kehon selkäytimeen, mikä on välttämätöntä, jotta pää voisi ohjata ruumistaan.
Apinan pää ei myöskään tullut tajuihinsa leikkauksen jälkeen, koska eettisistä syistä eläin piti lopettaa.
Vuonna 2017 Canavero pani vielä paremmaksi. Hän ilmoitti onnistuneensa siirtämään pään ihmiseltä ihmiselle. Kävi ilmi, että leikkaus oli tehty kahdella ruumiilla.
Canavero kuitenkin piti kokeiluja askeleina kohti varsinaista päänsiirtoleikkausta.
Päähenkilö vetäytyi hankkeesta
Vuosi 2017 meni ilman, että Sergio Canavero pääsi tekemään leikkaustaan, mutta hän lupasi, että leikkaus voitaisiin tehdä aivan pian.
Vuonna 2018 tuli kuitenkin vastaan yllättävä ongelma. Hänen vapaaehtoinen koehenkilönsä Valeri Spiridonov ilmoitti saaneensa lapsen tyttöystävänsä kanssa ja haluansa viettää viimeiset vuotensa perheensä kanssa.
Tarina ei kerro, pitääkö Spiridonovin kertomus paikkansa vai tuliko hän katumapäälle muista syistä. Joka tapauksessa Canaverolta puuttuu nyt siirrettävä pää.
Canavero ei ole kuitenkaan antanut periksi. Hän pitää edelleen leikkausta mahdollisena ja sanoo, että päänsiirron esteenä on vain tutkijakollegojen asenne.
Monet hänen tutkijakollegansa ovat puolestaan sitä mieltä, että Canavero on liioitellut onnistumisiaan eikä hänen hankkeensa ole realistinen.
Canaveron mukaan kollegojen epäily johtuu siitä, että he eivät ymmärrä hänen työnsä merkitystä. Hän kertoo halunneensa auttaa parantumattomasti sairaita ihmisiä ja pidentää heidän elämäänsä. Tämä on kuulemma hänen tavoitteensa edelleen.
Sergio Canavero siis jatkaa tutkimustaan ja aikoo edelleen toteuttaa päänsiirron.