Miksi kaikki eivät vanhene samaa tahtia? Onko mahdollista hidastaa ikääntymistä ja ehkäistä vanhuudenvaivoja ja -heikkoutta?
Kysymyksiin yritetään saada vastauksia tutkimalla kehon rappeutumisprosesseja.
Uutta tietoa vanhenemisesta on antanut viimeksi tutkimus, jossa hiirien elämän pituuteen vaikutettiin geenihoidolla. Se piteni jopa 41 prosenttia.
Solut jakautuvat rajallisesti
Hiirien luonnollisen vanhenemisnopeuden hidastamista on helpompi ymmärtää, kun tietää, miten keho rappeutuu solutasolla.
Tumassa dna:na oleva perintöaines on kietoutunut sykkyräisiksi kromosomeiksi. Kromosomien päissä on suojaava dna-jakso, jota kutsutaan telomeeriksi. Näillä kärkiosilla voi olla ratkaiseva merkitys vanhenemisprosesseille.
Jokaisella solunjakautumiskerralla dna monistuu ja telomeerit lyhenevät hieman – ikään kuin niistä napsaistaisiin pois vanha reuna. Ennen pitkää jäljellä ei ole enää mitään poistettavaa. Yleensä kun jakautumiskertoja on ollut noin 50–70, solu saavuttaa Hayflickin rajan ja lakkaa jakautumasta.
Vanheneminen näkyy esimerkiksi siinä, että iho veltostuu ja rypistyy ja vastustuskyky heikkenee, kun monet solut ylittävät Hayflickin rajan yhtä aikaa.
Soluihin siirrettiin geeni
Telomeerit eivät kuitenkaan lyhene yksioikoisesti. Elimistössä vaikuttaa nimittäin telomeereja solunjakautumisen aiheuttamilta vaurioilta suojaava aine: telomeraasi-entsyymi.
Myös kuolemattomuusentsyymiksi kutsutun telomeraasin tuotantoa ohjaa TERT- eli telomeraasin käänteistranskriptaasi -niminen geeni.
Geenihoitotutkimuksessa käytettiin kuljettajana sytomegalovirusta. Se tunkeutui hiirien soluihin ja lisäsi niihin TERT-geenin. Siirron jälkeen hiirien vanhenemisessa tapahtui selvä muutos.
Viisi neuvoa antaa 13 lisävuotta
Laajan yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan viisi elämäntapatekijää vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka kauan 50-vuotias voi odottaa vielä elävänsä. Jos ottaa kaikista viidestä neuvosta vaarin, elää keskimäärin 13 vuotta kauemmin kuin ne, jotka antavat piupaut jokaiselle niistä. Vinkit ovat:
Kävi ilmi, että telomeerit pitenivät muun muassa hiirien munuaisissa. Lisäksi voitiin havaita, että karvoja lähti vähemmän eli turkki pysyi paremmassa kunnossa ja liikkeiden säätely parani.
Hiiret elivät jopa 41 prosenttia kauemmin kuin ne lajitoverit, jotka eivät saaneet geenihoitoa.
Geenihoidon ei todettu suurentavan hiirien syöpäriskiä, vaikka solujen perintöainesta muutettaessa on olemassa vaara, että se vaurioituu. Siksi tutkijat pitävät tutkimustulosta rohkaisevana: jos menetelmää voidaan soveltaa ihmisiin, sillä on mahdollista parantaa elämänlaatua ja tukea terveyttä.