Veren maku tulee keuhkojen alveoleista

Kun ihminen rasittaa itseään ankarasti, suuhun nousee joskus metallinen veren maku – vaikka suussa ei näy verta. Mistä maku on peräisin?

Veren maku tulee keuhkojen alveoleista

Verenmaku on tuttu monille urheilijoille.

Kun maalilinja lähestyy, juoksija puristaa loppusuoralla itsestään kaiken irti ja tällöin hän tuntee suussaan metallisen maun. Ilmiön syy löytyy keuhkoista.

Keuhkoihin ilmaa johtava henkitorvi jakautuu alaosassaan kahdeksi keuhkoputkeksi, joista toinen johtaa oikeaan ja toinen vasempaan keuhkoon.

Kummassakin keuhkossa tämä iso keuhkoputki haarautuu kuin puun oksat yhä ohuemmiksi putkiksi. Ohuimmat haarat päättyvät mikroskooppisen pieniin keuhkorakkuloihin eli alveoleihin, joita on noin 300 miljoonaa.

Jokaista alveolia ympäröi hiussuonien verkosto. Hiussuonissa vereen imeytyy happea ja niistä poistuu hiilidioksidia. Alveolit erottaa hiussuonista kalvo, joka on vain 0,2 mikrometrin paksuinen.

Tämän kalvon läpi ihmisen hengittämä happi imeytyy verenkiertoon. Alveolien seinämät ovat kuitenkin niin ohuita, että ne voivat rikkoutua kovassa rasituksessa.

Kun ihminen esimerkiksi urheillessaan tai fyysistä työtä tehdessään ponnistaa voimansa äärimmilleen, sydän pumppaa verta verisuonia pitkin elimistöön kovalla paineella. Tällöin paine keuhkorakkuloita ympäröivissä ohuissa hiussuonissa kohoaa erittäin suureksi.

Tästä saattaa seurata se, että rakkulan heiveröinen seinämä repeää ja pieni pisara veriplasmaa pääsee vuotamaan sen läpi keuhkoihin.

On kyse häviävän pienestä verimäärästä, mutta se riittää antamaan suuhun veren maun. Se on samalla ehkä myös merkki siitä, että pitäisi hieman hidastaa vauhtia.