Hyökkääjä Roberto Baggio oli uransa kiperimmässä paikassa. Italian maajoukkue oli edennyt paljolti juuri hänen ansiostaan vuoden 1994 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen loppuotteluun, mutta se ei onnistunut kukistamaan Brasiliaa varsinaisella peliajalla eikä jatkoajalla.
Maalittoman ottelun ratkaisu jäi rangaistuspotkukilpailuun. Kun kymmenestä yrityksestä oli takana kahdeksan, Brasilia johti 3–2. Oli Baggion vuoro. Hän tiesi hyvin, että ilman maalia Italia menettäisi pelin.
Italialaiset luottivat upeasti pelanneeseen Baggioon. Hän otti lyhyen vauhdin ja potkaisi niin kovaa kuin rahkeet kestivät. Kun pallo kiiti maalin yli, englantilainen selostaja huusi: ”Badžooo… nouuu!”
7 keinoa täydelliseen potkuun Englantilaisen Liverpoolin John Moore -yliopiston (LJMU) tutkijat kävivät läpi valtavan filmiaineiston 50 vuoden ajalta selvittääkseen, miten pallon saa parhaiten pilkulta pussiin. Ohessa tutkimuksen keskeistä antia. Alta voit lukea 7 konstia.
Italian tähtipelaaja oli menettänyt loistonsa. Baggion ilme synkkeni ja katse painui maahan. Brasilian mestarijoukkueen jäsenet ryntäsivät riemuissaan kentälle ja alkoivat halailla toisiaan.
Pilkulla kuin hengenvaarassa
Monet pitivät Baggion epäonnistumista vuonna 1994 huonona tuurina.
Nykyään tiedetään, että huippu-urheilijat eivät möhli tavallisesti taitamattomuuttaan, vaan siksi, että he eivät psykologisista syistä pysty hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksiaan. Baggion tunarointi tuskin oli vain harmillinen sattuma.
1: Jaa tehtävä osiin Ja syvenny niihin suoritustapoihin, joita olet harjoitellut. Aseta pallo, valitse laukauksen suunta, ota vauhtia ja potkaise.
MM-kisojen kaltaisissa kansainvälisissä jalkapalloturnauksissa pelaajat ovat stadionyleisön lisäksi jopa satojen miljoonien televisionkatsojien huomion keskipisteenä.
Rangaistuspotkukilpailussa yksilöihin kohdistuu lähes murskaava suorituspaine. Ainoastaan ne, joilla on todella kova kantti ja pettämätön itsehillintä, säilyttävät pilkulla malttinsa.
Jos pelaaja antautuu jännitykselle, hän joutuu stressireaktion valtaan. Järki ei enää leikkaa niin hyvin kuin rentona, ja elimistö tulvii stressihormoneja.
Hengitys muuttuu pinnalliseksi, lihakset pingottuvat, asento vääristyy eikä tasapaino ole kohdallaan, kun jalka osuu palloon.
2: Ryhdistäydy Röyhistä rintaasi ja näytä muutenkin itsevarmalta. Sillä, että aivosikin uskovat sinun olevan vahvoilla, on voimaannuttava vaikutus: testosteronitaso nousee, ja samalla myös itseluottamus paranee.
Rangaistuspotkukilpailussa paine on niin valtava, että paljon asiaa tutkinut norjalainen urheilupsykologi Geir Jordet vertaa sitä sotatoimialueilla työskentelevien ihmisten tuntemuksiin.
Hän on tehnyt yhteistyötä useiden ammattilaisjalkapallojoukkueiden kanssa ja osallistunut muun muassa alankomaalaisen Groningenin valtionyliopiston tutkimukseen, jossa käytiin läpi satoja rangaistuspotkukilpailuista vuosina 1976–2000 otettuja filmejä.
Englanti on hävinnyt kolme neljästä rangaistuspotkukilpailusta EM-kisoissa. Englantilainen Wayne Rooney sai pallon maaliin EM-puolivälierissä vuonna i 2012, mutta hänen joukkueensa hävisi ottelun Italiaa vastaan.
Englantilaiset hätäilevät ja epäonnistuvat usein
Englannin edustusjoukkue hävisi vuosien 1990 ja 2012 välillä kuudesta rangaistuspotkukilpailusta viisi. Syynä on se, että pelaajat hermoilivat ja kiirehtivät omalla vuorollaan.
200 MM- ja EM-kisoissa kuvattua videota paljastaa, että englantilaispelaajat suorittavat rangaistuspotkun keskimäärin jo 0,28 sekuntia tuomarin vihellyksestä.
Laajan tilastoaineiston mukaan onnistumisprosentti riippuu valmistautumisajasta: alle 0,2 sekuntia käyttäneet pelaajat onnistuivat 57- ja reilun sekunnin valmistautuneet 80-prosenttisesti.
Kuvanauhat paljastivat, että suorituksiin vaikutti huomattavasti se, miten painostava tilanne oli. Suoriutuminen näytti siis heijastavan pelaajien kykyä hallita hermonsa tukalassa paikassa.
Pakenemisfiilis kostautuu
Tutkimustuloksista piirtyy melko tarkka kuva siitä, millaiset pelaajat onnistuvat hyvin rangaistuspotkukilpailuissa.
Ensinnäkin heidän asenteensa on kohdallaan: he yrittävät aidosti tehdä parhaansa.
3: Älä hätiköi Sillä laukaus, joka ammutaan yli 1,5 sekuntia tuomarin vihellyksen jälkeen, menee maaliin 80 prosentin todennäköisyydellä.
Oikea suhtautumistapa voi vaikuttaa itsestään selvältä asialta. Stressi saa kuitenkin pelaajan helposti ajattelemaan homman hoitamista mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Psykologiassa puhutaan lähestymis- ja välttämistavoitteista. Joko toivotaan jonkin saavuttamista tai halutaan karttaa jotain.
PANENKA-RANKKARI
Tšekkoslovakia voitti Saksan liittotasavallan vuoden 1976 EM-loppuottelussa, kun Antonín Panenka yllätti Sepp Maierin rangaistuspotkukilpailussa löysällä nostolla keskelle maalia.
Jos pelaaja mielii tehdä maalin, hänen pitää unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain tehtävään. Jännityksen takia hän voi kuitenkin toivoa pääsevänsä pikimmiten pois ahdistavasta tilanteesta – ja kiirehtii heti potkaisemaan.
Hätäily taas johtaa usein tohelointiin ja epäonnistumiseen.Kohtalokas käyttäytymismalli tuli selvästi ilmi vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin, missä määrin rankkarissa onnistuminen riippuu valmistautumisajasta.
4: Tähtää nurkkaan Sillä maalivahdin pitää venyä torjunnoissa. Hän ehtii peittää vain neljäsosan 17,9 neliömetrin laajuisesta aukosta. Ylänurkat ovat usein pahoja paikkoja.
Tulosten mukaan hätäilijät, jotka laukaisivat alle 0,2 sekunnissa vihellyksestä, maalasivat noin joka toisella kerralla, kun taas itsensähillitsijät, jotka valmistelivat potkua 1,5–7,3 sekuntia, saivat sisään neljä palloa viidestä.
Potkuun kannattaa siis valmistautua maltilla, sillä varsinaista kiirettä ei ole, vaikka erotuomari ei heti antaisikaan merkkiä. Viivästys voi kuitenkin aiheuttaa pelaajalle lisää paineita ja näin kasvattaa epäonnistumisen riskiä.
Häviön pelko lisää virheitä
Pelaajat stressaavat eniten suurimmissa kansainvälisissä turnauksissa. Se näkyy rangaistuspotkukilpailujen tilastoissa niin, että EM-tasolla onnistumisprosentti on 84,6, mutta MM-tasolla se jää 71,2:een.
Vuoden 2016 EM-kisoissa Saksan ja Italian välierottelussa kumpikin joukkue potkaisi yhdeksästi. Tässä pallon Saksan maalivahdin Manuel Neuerin ohi potkaisee Italian Andrea Barzagli.
Kun 36:sta MM- ja EM-kilpailujen sekä Mestarien liigan rangaistuspotkukilpailusta selvitettiin pelaajien käyttäytymisen, maalin merkityksen ja lopputuloksen välistä suhdetta, eri tapaukset jaettiin positiivisiin ja negatiivisiin.
Potku luokiteltiin positiiviseksi, kun pelaaja pystyi sillä vahvistamaan joukkueen johtoa tai varmistamaan voiton, ja negatiiviseksi, kun maali vei joukkueen johtoasemaan tai pelasti sen häviöltä.
5: Ota lyhyt vauhti Ennen kosketusta. Neljästä kuuteen juoksuaskelta viistosti 20–30 asteen kulmassa ja sisäsyrjäpotku.
Jos pelaaja katsoi muualle kuin maaliin tai sulki silmänsä asetettuaan pallon ja kiirehti suorittamaan potkun, hänen käyttäytymistään pidettiin välttelevänä.
44 prosenttia niistä pelaajista, joiden potku oli luokiteltu negatiiviseksi, käänsi selkänsä maalille asetettuaan pallon pilkulle – ja epäonnistui 48 prosentissa tapauksista.
Kun pelaajien piti sen sijaan suorittaa positiivinen potku, vain 14 prosenttia pelaajista osoitti välinpitämättömyyttä – ja onnistumisprosentiksi tuli 92.
Tulokset viittaavat siihen, että uhkaava häviö nähdään mörkönä, jonka edessä ollaan melkein voimattomia. Valmennus ei siis anna pelaajille riittäviä valmiuksia suhteuttaa tilannetta todellisuuteen, vaan he ylidramatisoivat ja -reagoivat.
Keholla voi taivutella aivoja
Rangaistuspotkukilpailussa ei menestytä vain hyvällä pallonkäsittelytekniikalla ja erinomaisella fyysisellä suorituskyvyllä.
6: Unohda maalivahti Ja keskity potkaisemaan pallo verkkoon. Maalivahdin käyttäytymistä tulkitsemaan pyrkivillä pelaajilla on suurempi epäonnistumisen riski kuin hänestä piittaamattomilla.
Monien tähtipelaajien tilastot puhuvat asiasta karua kieltään. Esimerkiksi Diego Maradona, Michel Platini ja Marco van Basten loistivat yleensä kentällä, mutta he epäonnistuivat uransa tärkeimmässä rangaistuspotkussa.
Mestareilla on ollut taipumus tuhria ratkaisevia maalintekopaikkoja etenkin, jos he ovat hiljattain saaneet jonkin huomionosoituksen, kuten Vuoden pelaajan palkinnon, niin kuin Roberto Baggio vuonna 1994.
Syykin on selvä: joukkueen idoleihin kohdistuvat aina kaikkein suurimmat odotukset.
Tanska on joutunut rangaistuspotkukilpailuun EM:n loppuerissä kahdesti. Toisen se voitti Espanjaa vastaan vuonna 1984 ja toisen hävisi Hollannille vuonna 1992.
Brittiläisen urheilupsykologin Dan Abrahamsin mukaan pelaajat voivat vahvistaa itse itseään. Yksi keino lisätä luottamusta omiin kykyihin on kehittää positiivista stressiä, joka antaa pontta.
– Viime kädessä kyse on kemiasta. Pään voi huijata uskomaan, että hermot ja voimat eivät petä. Aivot käynnistävät kemiallisen reaktion, joka tosiaan lisää itsevarmuutta ja vahvuutta, Abrahams toteaa asettuen samoille linjoille kuin
yhdysvaltalainen psykologi Amy Cuddy, joka on todistanut kehon kielellä tapahtuvan uskottelun toimivan juuri näin.
7: Potkaise rajusti Koska maalivahdin armonaika riippuu pallon nopeudesta. Jos vauhtia on 100 km/h, pallo tulee pilkulta 0,4 sekunnissa. Tässä ajassa maalivahdin pitää tulkita tilanne ja reagoida.
Cuddyn mukaan ryhdistäytymällä ja rintaa röyhistämällä voi nostaa testosteronitasoa jopa 20 prosenttia. Lisä saattaa leikata kymmenisen prosenttia stressihormoni kortisolin vaikutuksesta.
– Pitää vain seisoa kuin Teräsmies, Abrahams vinkkaa hermoilijoille.