Miksi mäkihyppääjät ovat laihoja?
Luulisi, että suurempi paino vauhdittaisi ilmalentoa, mutta painosta onkin mäkihypyssä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mäkihypyssä tulokseen vaikuttavat monet tekijät. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että hypyn pituus riippuu nopeudesta lasku- eli vauhtimäessä, ponnistusvoimasta ja -kulmasta, ilmanvastuksesta ja nosteesta ilmalennon aikana sekä tuuliolosuhteista.
Mäkihyppääjän painolla on merkitystä kaikissa suoritusvaiheissa. Käytäntö on osoittanut oikeaksi sen, mikä on tiedetty teoriassa: urheilijalle on etua keveydestä. Tästä johtuu, että huippuhyppääjät ovat laihoja. Tutkimusten mukaan heidän joukossaan on myös alipainoisia. Kun painoindeksi on vain 16–17, pituuden ja painon välillä vallitsee jo varsin vakava epäsuhta, mikä viittaa nälkiintymiseen.
Kevyt mäkihyppääjä, jolla on yhtä paljon ponnistusvoimaa kuin häntä painavammalla kilpakumppanilla, on etulyöntiasemassa, vaikka hän ei saavuttaisikaan samaa nopeutta vauhtimäessä. Hänen on helpompi saada hyppy nousemaan korkealle ja kantamaan pitkälle. Matemaattiset mallit, jotka perustuvat eri hyppyrimäissä tehtyihin mittauksiin, ovat osoittaneet eron huomattavaksi.
Esimerkiksi Utahin olympiapuistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 75-kiloisen hyppääjän voi tietyissä olosuhteissa odottaa tekevän 106,2 metriä pitkän hypyn, kun taas häntä 20 kiloa kevyempi pääsee samassa tilanteessa 125,7 metriin. Eroa tasoittaa kilpailuissa toki se, että kantopintaa kasvattavien suksien mitta määräytyy hyppääjän pituuden mukaan.