Nykyaikaisilla jalkapallostadioneilla on jopa 16 videokameraa, joiden ainoana tehtävänä on seurata pelaajien liikkeitä. Videokuvista pelaajien sijainnit siirretään kolmiulotteiseen koordinaatistoon, jossa sijainti ilmoitetaan x-, y- ja z-akselilla. Kamerat tallentavat 25 kuvaa sekunnissa, joten kentän tapahtumista saadaan paljon tarkkaa tietoa.
Kamerat seuraavat pelaajien lisäksi luonnollisesti myös palloa ja erotuomareita.
Tietokone laskee koordinaateista esimerkiksi, miten pitkiä matkoja pelaajat ovat liikkuneet. Tietokone osaa myös kertoa, miten nopeasti pallo liikkuu.
Idea tutkajärjestelmistä
Paikannusjärjestelmä on osin samanlainen kuin tutkajärjestelmät, joilla jäljitetään ohjuksia ilmasta.
Testien mukaan paikkatietojen virhemarginaali on 2–3 prosenttia. Kamerajärjestelmä otettiin käyttöön virallisesti vuoden 2008 euroopanmestaruuskisoissa, mutta sitä oli testattu jo edellisvuoden mestarien liigassa.
Kenttäpelaaja juoksee 10 kilometriä
Videoanalyysien mukaan kenttäpelaajat liikkuvat huippuottelun aikana kymmenisen kilometriä. Nopeita pyrähdyksiä siitä on 800–1?200 metriä. Palloa pelaaja pitää hallussaan keskimäärin 200 metrin matkan ottelun aikana.
1. Jalkapallokentän laidoilla on jopa 6 videokameraa. Niillä saadaaan kentän tapahtumista 25 kuvaa sekunnissa.
2. Kameroiden kuvat siirretään tietokoneelle, joka määrittää pelaajien sijainnin kolmiulotteisessa koordinaatistossa.
3. Vertaamalla pelaajan sijainnin muutosta sekunti sekunnilta tietokone laskee, miten pitkän matkan hän liikkuu.
4. Kamerat seuraavat myös pallon liikkeitä. Niistä voidaan laskea muun muassa, miten kaukaa pallo potkaistiin maaliin.