Etelä-Englannissa sijaitseva Stonehenge on vaikuttava esihistoriallinen monumentti, joka on kiehtonut mielikuvitusta pitkään. Arkeologit eivät edelleenkään ole aivan varmoja siitä, mikä 30 metriä leveän kivikehän alkuperäinen tarkoitus oli, mutta se on luultavasti toiminut vuosisatojen varrella monenmoisten seremonioiden näyttämönä.
Paikalle vaeltaneille ihmisille se on varmasti ollut vaikuttava näky – ja uuden tutkimuksen mukaan tuottanut myös upean äänielämyksen.
Englantilaisen Salfordin yliopiston akustiikka-asiantuntijat rakensivat Stonehengestä pienoismallin suhteessa 1:12 ja tutkivat kivkehän akustisia ominaisuuksia kaiuttomassa tilassa.
Ääni jäi väreilemään ilmaan
Malli perustuu tutkijoiden parhaaseen mahdolliseen käsitykseen siitä, millaiselta Stonehenge on näyttänyt täydellisenä noin 4 200 vuotta sitten. Se koostui tuolloin 157 kivestä, joista nykyisin on jäljellä vain 63 kokonaista kiveä.
Kaiuttomaan huoneeseen asetettiin kaiuttimia ja mikrofoneja sekä pienoismallin sisä- että ulkopuolelle. Äänitestit osoittivat, että kivikehä toimi vahvistimena, joka pidensi jälkikaiunta-aikaa.
Äänestä mitattiin, kuinka kauan kului, ennen kuin äänenvoimakkuus aleni 60 desibelillä alkuperäisestä voimakkuudesta. Stonehengessä tämä jälkikaiunta-aika oli 0,6 sekuntia. Tavallisessa huoneessa aika on 0,4 sekuntia, kun taas isoissa moderneissa konserttisaleissa se voi olla noin 2 sekuntia.
Kivikehän ulkopuolella testeissä ei havaittu jälkikaikua eikä muutakaan erikoista. Stonehengeen saapuneet esihistorialliset ihmiset ovat päässeet kokemaan erikoisen elämyksen, kun kivikehän sisällä on pidetty puheita, laulettu, soitettu tai rummutettu.