Englantilaisen Salfordin yliopiston akustiikka-asiantuntijat rakensivat Stonehengestä pienoismallin suhteessa 1:12 ja tutkivat kivkehän akustisia ominaisuuksia kaiuttomassa tilassa.
Ääni jäi väreilemään ilmaan
Malli perustuu tutkijoiden parhaaseen mahdolliseen käsitykseen siitä, millaiselta Stonehenge on näyttänyt täydellisenä noin 4 200 vuotta sitten. Se koostui tuolloin 157 kivestä, joista nykyisin on jäljellä vain 63 kokonaista kiveä.
Kaiuttomaan huoneeseen asetettiin kaiuttimia ja mikrofoneja sekä pienoismallin sisä- että ulkopuolelle. Äänitestit osoittivat, että kivikehä toimi vahvistimena, joka pidensi jälkikaiunta-aikaa.
Äänestä mitattiin, kuinka kauan kului, ennen kuin äänenvoimakkuus aleni 60 desibelillä alkuperäisestä voimakkuudesta. Stonehengessä tämä jälkikaiunta-aika oli 0,6 sekuntia. Tavallisessa huoneessa aika on 0,4 sekuntia, kun taas isoissa moderneissa konserttisaleissa se voi olla noin 2 sekuntia.
Kivikehän ulkopuolella testeissä ei havaittu jälkikaikua eikä muutakaan erikoista. Stonehengeen saapuneet esihistorialliset ihmiset ovat päässeet kokemaan erikoisen elämyksen, kun kivikehän sisällä on pidetty puheita, laulettu, soitettu tai rummutettu.