Salaliittoteoriat houkuttelevat aivojasi

Kamera alkaa kuvata. Keskellä kuvaa seisoo mies pienen leveäpyöräisen auton – rantakirpun – edessä. Polttoainesäiliön korkki on irrotettu, ja mies on kaatamassa bensiiniä säiliöön. Kirkas neste ei ole kuitenkaan bensiiniä: kannussa on tavallista hanavettä. Kohta moottori käynnistyy, ja auto ajaa tiehensä.

Videopätkä on peräisin vuonna 1996 esitetystä uutislähetyksestä, jossa keksijä Stanley Meyer todistaa, että hänen uusi ajoneuvonsa kulkee vedellä.

Moottori hajottaa veden vety- ja happimolekyyleiksi, ja vety toimii polttoaineena, josta aivan tavallinen polttomoottori ottaa käyttövoimansa.

Päästöt ovat pelkkää vettä, jota voidaan taas käyttää energianlähteenä, joten periaatteessa moottori voi käydä loputtomiin.

Joitakin vuosia myöhemmin uskomattoman koneen keksijä kuoli yllättäen. Ja pian kuolemantapaukselle esitettiin hämmästyttävä selitys: suurten öljy-yhtiöiden vaikutusvaltaiset henkilöt antoivat myrkyttää Stanley Meyerin varmistaakseen bensiinin kysynnän.

Katso tästä rakeinen videopätkä:

Aivomme hyväksyvät päätelmän, koska ne on ikään kuin luonnostaan ohjelmoitu löytämään syy-yhteyksiä.

Toimintatapa saa salaliittoteoreetikot uskomaan mitä mielikuvituksellisimpiin teorioihin siitäkin huolimatta, että ne ovat ristiriidassa tieteellisten tosiasioiden kanssa.

Todellisuudessa vesimoottori ei ole uhka öljyteollisuudelle, sillä se rikkoo fysiikan peruslakeja. Vesimolekyylin hajottaminen vedyksi ja hapeksi vaatii nimittäin energiaa.

Ilman ulkopuolista energianlähdettä moottori siis menettää luonnonlakien mukaan energiaa ja lakkaa käymästä. Stanley Meyer ei keksinyt ikiliikkujaa, ja hänen todettiin kuolleen verenvuotoon, jonka aiheutti valtimon pullistuman puhkeaminen aivoissa.

Meyerin keksintöä ja kuolemaa koskevista jutuista saatiin esimakua valeuutisista, jotka ovat olleet viime aikoina tapetilla.

Valeuutisointi on yleistynyt siitä yksinkertaisesta syystä, että se on entistä helpompaa.

Harhauttavaa aineistoa voidaan levittää nopeasti kansainvälisessä tietoverkossa, ja kun väärä tieto saavuttaa suuren joukon ihmisiä, on todennäköistä, että se myös uppoaa moniin. Eikä tiede ehdi väliin.

Teoria käyttää aivoja hyväkseen

Salaliittoteoriat voivat vakuuttaa, koska ne hyödyntävät ihmisaivojen perusluonteisia psyykkisiä mekanismeja.

Teoriat muun muassa vetoavat syvällä sijaitseviin suodatusjärjestelmiin, jotka ovat keräilijä-metsästäjäesivanhempiemme perua. Aivojen kyky erottaa malleja ja kaavoja on parantanut ihmislajin selviytymismahdollisuuksia.

Esivanhempamme saattoivat päätellä useista peräkkäisistä sadepäivistä, että sadekausi oli alkanut ja oli syytä vaihtaa maisemaa, tai siellä täällä näkyvistä samanlaisista jalanjäljistä, että alueella liikkui tietty eläin.

Nykyään mallien ja kaavojen tajusta on apua muun muassa liikenteessä. Ärsykkeiden automaattinen suodatus helpottaa monimutkaisessa ympäristössä ja muuttuvissa tilanteissa sompailua.

Aivot voivat kuitenkin keksiä malleja ja kaavoja myös asioista, joissa niitä ei todellisuudessa ole.

Ilmiö tuli esiin englantilaisen Hullin yliopiston tutkijan Mark Lorchin elokuussa 2017 tekemässä kokeessa.

Hän toteutti laajemman tutkimuksen pienoisversion yhteisö- ja mikroblogipalvelu Twitterissä simppelillä kyselyllä: ”Hei Twitter-älypää, tarvitsen apuasi. Näetkö tässä mallin?”

Viesti päättyi numerosarjaan 00110010010011 ja kahteen vastausvaihtoehtoon. 56 prosenttia vastaajista vastasi ”kyllä” eli löysi numerosarjasta jonkin logiikan, vaikka ykköset ja nollat olivat täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Koetulos heijasti hyvin aivojen ylikehittynyttä kykyä etsiä malleja ja kaavoja.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa aivot ovat jatkuvan informaatiotulvan kohteena, ja siten on olemassa vaara, että ne keksivät koko joukon olemattomia riippuvuussuhteita – jotka ovat kaikkien salaliittoteorioiden perusta.

Kun Nasa julkaisi vuonna 2017 kuvia Marsin erikoisista pinnanmuodoista, Nasan omien asiantuntijoiden mukaan kalliomuodostumissa oli kyse sattumalta syntyneistä sedimenteistä eli kerrostumista.

Kilpailevan selityksen esittäjät näkivät niissä kuitenkin – viranomaisten salassa pitämien – avaruusolentojen maanalaiseen kaupunkiin kuuluvan ilmanvaihtojärjestelmän.

Yksinkertaistus sahaa silmään

Hoksottimet keksivät kaikkea muutakin. Koska ihmisaivot eivät ole evoluution aikana kehittyneet ratkaisemaan laajoja, abstrakteja ja monimutkaisia ongelmia, ne pilkkovat ne pienemmiksi pulmiksi.

Tällöin käy kuitenkin helposti niin, että kokonaiskuva hämärtyy ja tilannearvio vääristyy. Klassinen esimerkki ilmiöstä on uhkapelaajan harha.

Se tarkoittaa virhepäätelmää, joka perustuu siihen, että jossain toistuvassa tapahtumassa nähdään aiheettomasti todennäköisyyttä. Esimerkiksi jos rahalla arpaa heitettäessä tulee neljä kertaa peräkkäin kruuna, uskotaan, että seuraavalla kerralla on todennäköisempää, että tulee klaava.

Todellisuudessa kruunan ja klaavan todennäköisyys on jokaisella heittokerralla 50:50. Aivot ovat kuitenkin taipuvaisia ajattelemaan, että kun ensin jotain on tapahtunut usein, tapahtuma harvinaistuu sitten. Täysin satunnaisten ilmiöiden kohdalla tämä uumoilu vie pahasti metsään.

Kun aivot keskittyvät liiaksi juuri tapahtuneeseen, ne eivät pysty kokonaisvaltaiseen tilannearvioon, joka vastaa luotettavasti todellisuutta.

Psykologiassa puhutaan – myös aivojen yksinkertaistamismekanismeihin kuuluvasta – äskeisyysvinoumasta (engl. recency bias). Ilmiön yksi ilmenemismuoto nähtiin Yhdysvalloissa vuoden 2017 rajulla hirmumyrskykaudella riehuneiden Harvey- ja Irma-hurrikaanien vanavedessä.

Vaikka kuolemantapausten määrällä mitattuna sitä pahempia kausia oli ollut vuoden 1900 jälkeen 16, kaikki eivät suinkaan kyenneet näkemään elokuun 2017 hurrikaaneja oikeassa historiallisessa perspektiivissä.

Kun tapahtuma(sarja) vaikuttaa ihmeelliseltä, aivot yrittävät etsiä sille hyvän selityksen – eikä virallinen, tieteellinen, totuus välttämättä kelpaa.

Vuoden 2017 kahdeksas ja yhdeksäs hurrikaani järkyttivät monia tuhovoimallaan siinä määrin, että he alkoivat epäillä myrskymatalia epäluonnollisiksi.

Syy vyörytettiin HAARP-tutkimushankkeen niskoille. Projektin tavoitteena on oppia ymmärtämään, jäljittelemään ja hallitsemaan ionosfäärin prosesseja.

HAARP oli jo aiemmin yhdistetty sään ääri-ilmiöihin tulvista kuivuuteen ja maanjäristyksiin, vaikka siinä käytettävät radioaallot eivät voi vaikuttaa säätilaan tai mannerlaattojen liikkeisiin.

Selitykset houkuttelevat aivoja

Luonnonmullistukset sopivat täydellisesti salaliittoteorioiden kasvualustaksi, sillä niitä ei ole mahdollista hallita. Ajatusmalleja analysoimalla on selvitetty, että salaliittoteorialla on parhaat mahdollisuudet saada kannatusta osakseen silloin, kun se perustuu tapahtumaan, joka aiheuttaa hallitsemattomuuden tunteen.

Aivot kaipaavat tällöin tietoa riippuvuussuhteista, jotka paljastavat syyt ja seuraukset, ja yrittävät syyllisiä etsimällä yksinkertaistaa ongelmaa ja tehdä siitä samalla konkreettisemman ja sitä kautta myös helpommin ratkaistavan.

Toimintatapa tulee esiin myös muissa rajuissa tapahtumissa kuin luonnonmullistuksissa, kuten yksi kuuluisimmista salaliittoteoriatapauksista osoittaa.

On väitetty, että syksyn 2001 WTC-tragedia oli USA:n viranomaisten ohjaama. Koska yllättävä terroriteko kävi yli ymmärryksen ja sai tavalliset ihmiset tuntemaan epävarmuutta, neuvottomuuden tunteen poistavalle helpolle selitykselle oli selvä sosiaalinen tilaus.

Useimmat yhdysvaltalaiset uskovat varmasti viralliseen selitykseen, jonka mukaan syyskuun 11. päivän iskujen takana oli terroristijärjestö.

Itse asiassa salaliittoteoria kuitenkin hyötyy tästä. Saksalainen tutkimus, johon osallistui 1 000 henkilöä, paljasti nimittäin, että yksilöllisyyden ja salaliittoteorioihin taipuvaisuuden välillä on selvä riippuvuussuhde.

Tutkijat saivat selville, että henkilöt uskoivat todennäköisemmin salaliittoteoriaan – olipa se sitten kuinka outo tahansa – siinä tapauksessa, että heille kerrottiin sillä olevan vain vähän kannattajia.

Ihminen on sosiaalinen laji. Yksilöillä on luonnollinen tarve muodostaa yhteisöjä ja olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Salaliittoteoreetikotkin pyrkivät kerääntymään ryhmiksi ja vahvistamaan joukkoja yhteisen ”vakaumuksen” nimissä.

Niin sanotussa ryhmäajattelussa jokainen ryhmän jäsen sovittaa omat käsityksensä muiden käsitysten mukaisiksi.

Aivot antavat enemmän arvoa tiedolle, joka sopii vallitsevaan yksimielisyyteen, joten ryhmä torjuu kaiken, mikä ei vastaa lujittunutta katsomusta.

Piintyneelle litteän Maan teorian kannattajalle on siis turha inttää, että kotiplaneettamme on pallo.

Paras ase taistelussa valeuutisia ja salaliittoteorioita vastaan on tiede, sillä tutkimustulokset puhuvat lahjomatonta kieltään. Maa ei voi olla kiekko.