Keitä olivat itämaan tietäjät?

Jouluun kuuluu Matteuksen evankeliumin kertomus kolmesta viisaasta miehestä, jotka kirkasta tähteä seuraten saapuivat Jeesus-lapsen luo Betlehemiin. Heidän hahmonsa esiintyvät myös usein seimiasetelmissa. Keitä he oikeastaan olivat – kuninkaita, oppineita vai kenties taikojen tekijöitä? Ja oliko heitä todellisuudessa kolme, niin kuin yleensä kerrotaan?

Itämaan tietäjät kutistuivat kolmeen vasta vuoden 500 tienoilla

Itämaan tietäjät mainitaan vain muutamia kertoja, ja tarkkaan ottaen heidän lukumääräänsä ei kerrota. Kerrotaan vain, että he tulivat idästä ja että he toivat kolme lahjaa. Ilmeisesti juuri lahjat ovat synnyttäneet mielikuvan siitä, että heitä on täytynyt olla kolme. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta – joissakin kertomuksissa tietäjiä on peräti kaksitoista. Raamatussa ei myöskään kerrota heidän nimiään.

Tietäjät on sittemmin tultu tuntemaan kolmena kuninkaana, jotka olivat Nuubian ja Arabian kuningas Melchior, Tarsiksen kuningas Kaspar ja Saaban (joidenkin lähteiden mukaan Etiopian) kuningas Balthasar. Nimet ovat peräisin kreikkalaisesta kertomuksesta, joka on syntynyt vasta vuoden 500 tienoilla.

Matkatavarat sisälsivät hienoja lahjoja

Jeesus sai idän tietäjiltä lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Suitsuke on Commiphora-sukuisten puiden hartsia, josta poltettaessa lähtee hyväntuoksuista savua. Mirha taas on Commiphora-puiden kuoren halkeamista valuvaa nestettä, joka jähmettyy kullanruskeiksi kyyneleen muotoisiksi kappaleiksi. Myös mirhaa poltettiin tai sitä käytettiin lääkitsevien ja hyväntuoksuisten voiteiden ainesosana. Muinaiset egyptiläiset tunsivat hyvin mirhan ominaisuudet ja käyttivät sitä ruumiiden palsamointiin.

Kristillisessä traditiossa tietäjien Jeesukselle tuomat lahjat on tulkittu niin, että kulta merkitsi kuninkuutta, suitsuke rukousta ja mirha uhrikuolemaa.

Itämaan tietäjät kunnioittivat Jeesus-lasta käynnillään kolmantenatoista päivänä jouluaaton jälkeen. Tämän muistoksi vietetään loppiaista, jota kutsutaan myös kolmen kuninkaan päiväksi.