Aakkoset ovat ensimmäisiä asioita, joita opitaan koulussa, ja moni meistä käyttää niitä joka ikinen päivä.
Paljonko oikeastaan tiedät aakkosista? Kuka ne on keksinyt? Ja käytetäänkö muissa kielissä samoja aakkosia? Opi lisää tästä artikkelista.
Mitä ovat aakkoset?
Sanalla aakkoset tarkoitetaan vakiintuneessa järjestyksessä olevia kirjaimia, joita käytetään kielen kirjoittamiseen.
Aakkosille on luonteenomaista se, että yksittäiset kirjaimet vastaavat puhutun kielen äänteitä. Toisin kuin muissa kirjoitetuissa kielissä, esimerkiksi hieroglyfeissä tai kiinan kielessä, lukemisen oppimiseen riittää kirjaimien opettelu sen sijaan, että pitäisi hallita satoja kuvia tai symboleja, jotka kukin erikseen ilmaisevat tiettyä sanaa tai sanan osaa.
Ainutlaatuista suomen ja useimpien länsimaisten kielten aakkostoissa on se, että kirjaimet edustavat äänteitä. Toisin sanoen aakkosilla voidaan sanat kirjoittaa samalla tavalla, miltä ne kuulostavat.
On kuitenkin poikkeuksia, joissa sanan kirjoitusmuoto poikkeaa sen äänneasusta. Tällaisten poikkeusten taustalla voivat olla lainasanat, kielen kehitys, korko, paino ja ääntämys.
Vaikka eri kielissä on paljon samoja kirjaimia, on kullakin kielellä usein silti oma aakkostonsa.
Tiesitkö, että on olemassa sana, jonka ääneen lausuminen kestää 3,5 tuntia? Lue lisää maailman pisimmistä sanoista täältä.
Montako kirjainta aakkosissa on?
Suomen aakkostoon kuuluu 29 (31) kirjainta, ja se perustuu latinalaiseen aakkostoon.
Kaikki kirjaimet voidaan kirjoittaa sekä suuraakkosina että pienaakkosina:
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S (Š) T U V W X Y Z (Ž) Å Ä Ö
a b c d e f g h i j k l m n o p q r s (š) t u v x y z (ž) å ä ö
Kirjaimet Š ja Ž kuuluvat suomen oikeinkirjoitusjärjestelmään, joskin niiden käytössä on horjuvuutta.
Suomen aakkosiin kuuluu yhdeksän vokaalia (keltaiset) ja 20 (22) konsonanttia (mustat).
Ketkä käyttävät kirjaimia åäö?
Suomen kielen aakkosiin kuuluvat kirjaimet å, ä ja ö latinalaisten aakkosten 26 kirjaimen lisäksi.
Å on suomen aakkosten kolmanneksi viimeinen kirjain. Se on pohjoismaiden oma erikoisuus, jota käytetään Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Suomenkielisissä sanoissa ei esiinny Å-kirjainta, mutta se on suomen aakkosissa, koska Suomessa on esimerkiksi paljon ruotsinkielisiä paikkakuntien ja henkilöiden nimiä.
Ä on itsenäinen kirjain sekä suomen että ruotsin kielen aakkosissa, mutta sitä käytetään myös saksan, viron, slovakin, võron, turkmeenin ja liivin kielessä. Kirjain Ä on kuulunut suomen kieleen 1500-luvulta asti. Tanskan ja norjan kielessä on sen sijaan Æ, joka äännetään samoin kuin Ä.
Ö on suomen aakkosten viimeinen kirjain. Se on käytössä myös ruotsin, islannin, viron, azerin, unkarin, turkin ja saksan kielessä.
Norjan ja tanskan kielessä Ö:tä vastaa kirjain Ø, eli O, jonka yli on vedetty vinoviiva. Saksassakin on käytössä Ö, mutta kirjain käsitetään ligatuuriksi eli kahden kirjaimen, tässä tapauksessa O:n ja E:n, yhdistelmäksi.
Miten suomen kielen kirjaimet aakkostetaan?
Suomen kielen aakkosjärjestys perustuu ruotsin aakkostoon, joka joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta on latinalaisen aakkostuksen mukainen.
Suomalaisissa nimissä V ja W ovat käytännössä sama kirjain (esim. wok ja vokki), joten V:tä ja W:tä kohdellaan aakkostuksessa samana kirjaimena kuitenkin niin, että muuten samanasuisista sanoista ensin tulee V:llinen ja sen jälkeen W:llinen muoto. Jos aineistossa on vieraskielisiä nimiä (Wolf) tai sitaattilainoja (wok), V:n ja W:n voi tarvittaessa aakkostaa erikseen.
Kirjaimet Š ja Ž aakkostetaan samanveroisina S:n ja Z:n kanssa.
Vierailla, suomen aakkostoon kuulumattomilla, kirjaimilla on omat sääntönsä.
Useimpia kirjaimia, joissa on aksenttimerkki tai muu tarke, käsitellään vastaavan kirjaimen muunnelmana. Toisin sanoen esimerkiksi é aakkostetaan samoin kuin e.
Poikkeuksia ovat Đ (đ) ja Ð (ð), jotka aakkostetaan kuten D, Ü ja Ű aakkostetaan kuten Y, ja Õ, Ø ja Õ aakkostetaan kuten Ö. Kirjain Ŋ aakkostetaan kuten N.
Kuka on keksinyt aakkoset?
Kirjainten alkuperästä on eri teorioita. Vanhimpina kirjaimina pidettiin pitkään kirjoitusmerkkejä, joita on käytetty nykyisen Syyrian alueella sijainneessa Ugaritissa. Vuonna 1929 tästä muinaiskaupungista löydettiin noin 3?500 vuotta vanhoja savitauluja, joihin oli kirjoitettu tekstiä 30 erilaisella kirjaimella.
Ei tiedetä varmasti, kuka on kaivertanut tekstin ja keksinyt aakkoston, mutta todennäköisesti niiden laatija on tuntenut useita tuon aikaisia kirjoitusmuotoja – muun muassa hieroglyfit.
Vuonna 1999 käsitys kirjainkirjoituksen historiasta muuttui. Tuolloin Yalen yliopiston egyptologit John ja Deborah Darnell löysivät Wadi el-Holin rotkosta Egyptistä kaksi kalkkikiveen kirjaimin kaiverrettua tekstiä. Tekstit on ajoitettu vuosille 1900–1800 eaa.
Erikoista teksteissä on se, että niitä ei laatinut Egyptin ylimystö vaan nykyisen Syyrian alueelta saapuneet seemiläiset siirtotyöläiset. He muokkasivat hieroglyfeistä yksinkertaiset aakkoset, joilla he kirjoittivat omaa seemiläistä kieltään. Vasta paljon myöhemmin, noin 700–100 eaa., roomalaiset kehittivät latinalaisen aakkoston, joka on nykyisen länsimaisen kirjaimiston perusta.