Näkö kärsii liiallisesta television tuijottamisesta.
Tätä monet vanhemmat ovat toistelleet houkutellakseen ruudun äärellä turhan pitkään viihtyviä lapsiaan pois television äärestä.
Vaikka näön kärsiminen onkin myytti, liian pitkällä ruutuajalla voi olla vahingollisia seurauksia kauas aikuiselämään asti.
Tämä käy ilmi Uudessa-Seelannissa sijaitsevan Otagon yliopiston tutkimuksesta, joka on julkaistu International Journal of Mental Health and Addiction -lehdessä.
Siinä tutkijaryhmä on selvittänyt, mikä merkitys lapsuuden ruutuajalla on aikuiselämään.
Merkkejä tulevista riippuvuuksista
Päätelmä on huolestuttavaa luettavaa vanhemmille, joiden lapset roikkuvat ruudun ääressä.
Lapsuuden liiallinen television katselu saattaa lisätä riskiä peliriippuvuuteen ja tupakointiin aikuisiässä.
Tutkijat ovat seuranneet Uudessa-Seelannissa vuosina 1972–1973 syntynyttä suurta ihmisryhmää.
Kun osallistujat olivat 5–15-vuotiaita, tutkijat rekisteröivät heidän television katseluaan viitenä arkipäivänä vanhempien ja lasten oman raportoinnin perusteella.
Vuosia myöhemmin, kun vastaajat olivat 18–45-vuotiaita, tutkijat selvittivät, oliko heille muodostunut riippuvuuksia.
Tutkijat havaitsivat, että runsas television katselu lapsuudessa liittyi suurempaan todennäköisyyteen täyttää päihdehäiriöiden diagnostiset kriteerit niin alkoholi-, tupakka-, kannabis- kuin pelaamisriippuvuudenkin osalta.
Tutkimustietoihin tehtiin täsmennyksiä lapsuuden sosioekonomisen aseman ja itsehillintäkyvyn osalta.
Kun nämä asiat otettiin laskelmissa huomioon, tutkijat pystyivät osoittamaan, että tupakoinnin ja peliriippuvuuden riski myöhemmin elämässä oli koholla runsaan television katselun seurauksena.
Kaksi mahdollista johtopäätöstä
Tutkimusryhmän johtajan Helena McAnallyn mukaan yhteys voi tarkoittaa kahta asiaa.
”Kyseessä on yksi ensimmäisistä tutkimuksista, joissa on selvitetty konkreettisesti sitä, millainen yhteys ruutuajan kaltaisella tavanomaisella mutta mahdollisesti koukuttavalla toiminnalla saattaa olla erilaisiin riippuvuuksiin myöhemmin elämässä”, McAnally selittää.
Tutkimusryhmässä mukana ollut professori Bob Hancoxin toteaa, että ylenmääräinen television katselu lapsuudessa ja nuoruudessa on myös aiemmin yhdistetty erilaisiin aikuisiällä konkretisoituviin terveysongelmiin.
Hancox sanoo, että tämä on ensimmäisiä tutkimuksia, joissa on selvitetty konkreettisesti sitä, millainen yhteys ruutuajan kaltaisella tavanomaisella mutta mahdollisesti koukuttavalla toiminnalla saattaa olla erilaisiin riippuvuuksiin myöhemmin elämässä.
Hancoxin mukaan ”kohtuullinen” suositus lapsille ja nuorille on keskimäärin kaksi tuntia television katselua päivässä.