Intiaanit ja valkoisen miehen päänahka

Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön ja siirtolaisten välisiä yhteenottoja kuvataan seikkailukirjoissa ja -elokuvissa usein hyvin värittyneesti. Yleensä intiaanien käyttäytyminen ja tavat esitetään niissä niin, että maahanmuuttajien harjoittama väkivalta näyttää oikeutetulta. Pohjois-Amerikan intiaanikansojen perinteisiin kuului skalpeerata vihollisiaan, ts. nylkeä voitonmerkiksi päänahka yleensä surmatulta vastustajalta. Tämä riitti on ollut yleinen muillakin luonnonkansoilla. Vaikka intiaaneilla oli skalpeerausperinne, he leikkasivat vain harvoin päänahan valkoisilta vastustajiltaan. Tapa yleistyi vasta sen jälkeen, kun siirtolaisviranomaiset alkoivat maksaa palkkion intiaanien päänahasta. Tämän seurauksena ennen sopuisasti rinta rinnan eläneet intiaanikansat ja -heimot alkoivat käydä toistensa kimppuun rahankiilto silmissään. Jos skalpeerattu säilyi hengissä, hänen oli kestettävä paitsi silmätikkuna oleminen myös erilaiset tulehdukset, joille päänahan puuttuminen hänet altisti. Pääkalloa suojaavan ihon puuttuminen saattoi pahimmassa tapauksessa johtaa aivoja suojaavan luun hajoamiseen. Lisäksi irtonainen otsanahka valahti helposti silmille.