Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Kalenteri kaipaa 13. kuukautta

Nykyinen kalenteri suunniteltiin yli 2 000 vuotta sitten. Liikkuvat pyhät ja eripituiset neljännesvuodet käyvät yhteiskunnalle kalliiksi. Kaksi yhdysvaltalaista tutkijaa on esittänyt oman ratkaisunsa ongelmaan: otetaan käyttöön uusi ajanlaskutapa.

Mikkel Juul Jensen

Nykyinen kalenteri on muinaisjäänne.

Sen epäjohdonmukainen rakenne saa työnantajat ja tilintarkastajat sadattelemaan, sillä työsuunnitelmia ja laskelmia on viilattava jatkuvasti.

Astrofyysikko Richard Henry ja taloustieteilijä Steve Hanke yhdysvaltalaisesta Johns Hopkinsin yliopistosta ehdottavatkin huonon kalenterin korvaamista paremmalla. Johdonmukaisella ajanlaskulla voidaan heidän mukaansa säästää miljardeja.

Uudessa järjestelmässä vuoden ensimmäinen päivä on aina maanantai ja vuosineljänneksissä on poikkeuksetta yhtä monta päivää.

Tutkijapari toivoo maailman pian olevan valmis hyvästelemään nykykalenterin ja siirtymään heidän kalenteriinsa, joka ratkaisee monta ajanlaskun ongelmaa pysyvästi.

Kaavamaisesti vuodesta toiseen

Hanken–Henryn kalenteri muistuttaa nykyistä, sillä siinäkin vuosi jakautuu 12 kuukauteen. Seitsenpäiväisiä viikkoja on vuodessa 52.

Koska vuoden pitää aina päättyä sunnuntaihin, päivien lukumäärän on pakko olla seitsemällä jaollinen. Tästä syystä kalenterivuodessa on 364 päivää nykyisten 365:n sijasta. Maa kiertää kuitenkin Auringon keskimäärin 365,24 vuorokaudessa.

Ylimääräinen tynkäkuukausi Xtr saa kalenterin pitämään kutinsa.

© Ebbe Rasch

Ylimääräinen tynkäkuukausi saa kalenterin pitämään kutinsa

Jotta uusi ajanlasku vastaa tarkasti Maan kiertoaikaa Auringon ympäri, siihen tarvitaan lisäkuukausi, josta tutkijat käyttävät nimeä Xtr. Se on oikeastaan joko viiden tai kuuden vuoden välein tuleva karkausviikko.

Vähitellen haittaavaan kalenterivirheeseen johtavan eron poistamiseksi Hanke ja Henry lisäsivät ajanlaskujärjestelmäänsä karkauspäiviä. Sinänsä melko kehnosta ratkaisusta tulee kätevämpi, kun kalenterissa on määrävälein karkausviikko.

Se on tarpeen vain joka viides tai kuudes vuosi. Näin kalenteri saadaan pysymään johdonmukaisena ja vastaamaan vuodenaikoja. Lisäksi karkausviikon ansiosta päivien määrä on kaikkina vuosina seitsemällä jaollinen.

Hanke ja Henry määrittivät eri kuukausien pituudet niin, että vuosineljännekset ovat täsmälleen yhtä pitkiä. Kolmen kuukauden jakso koostuu kahdesta 30 päivän ja yhdestä 31 päivän pituisesta kuukaudesta.

Tutkijoiden mukaan säännönmukaisuus hyödyttää muun muassa valtion, kuntien ja yritysten laskentatointa ja toiminnan suunnittelua.

Nykykalenterin eripituiset kvartaalit pakottavat yleensä ylimääräisiä menoja aiheuttavaan paikkailuun sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Säännöllisyys ratkaisee ongelmia

Esimerkiksi lainan koron laskemista yksinkertaistetaan tätä nykyä korkokuukaudella, jossa on 30 päivää.

Yksinkertaistaminen tekee laskelmista kuitenkin epätarkkoja. Toistuvat virheet käyvät kalliiksi valtiolle, kunnille, yrityksille ja yksityishenkilöille.

© Shutterstock

Syntymäpäiväkekkerit aina samana viikonpäivänä

Yhdysvaltalaiset tutkijat Richard Henry ja Steve Hanke ovat luoneet uuden, johdonmukaisen kalenterin. Sen mukaan jatkossa vuodet ovat sikäli veljeksiä, että päivämäärä lukittuu tiettyyn viikonpäivään.

Jos esimerkiksi on syntynyt 21. elokuuta, syntymäpäivä on aina tiistai. Kalenteri ei tietenkään velvoita juhlimaan syntymäpäivää keskellä viikkoa, vaan kekkerit voi järjestää silloin kuin itselle parhaiten sopii.

Tutkijat, jotka ovat sekä tähti- että taloustieteen asiantuntijoita, uskovatkin, että uudenlainen ajanlasku järkevöittää muun muassa arkivapaiden pitoa. Heidän laskujensa mukaan kalenteri tuottaisi USA:ssa joka vuosi satojen miljardien dollarien säästöt.

Nykyisellä kalenterilla oli tuntuvat seuraukset osakemarkkinoilla vuonna 2012, kun elektroniikkajätti Applen osakkeet menettivät kymmenen prosenttia arvostaan osavuosikatsauksen oltua pettymys.

Edellisen vuoden vastaavaa neljännestä huonompi tulos johtui kuitenkin siitä, että kyseinen kvartaali oli ollut vuonna 2011 viikon pitem-pi, koska oli korjattu kalenterin vääristy-mää. Hanken–Henryn kalenteri estää tällaiset tilanteet ja täsmentää näin laskentaa.

Tutkijakaksikko on vakuuttunut myös siitä, että säännöllinen kalenteri helpottaa suunnittelua ja tehostaa suunnitelmien toteuttamista.

Nykyisen kalenterin pohjalta samoja aikatauluja ja työvuoroluetteloja on vaikea käyttää kuukaudesta toiseen. Muun muassa oppilaitosten lukuvuodet vaihtelevat jatkuvasti.

Hanke ja Henry uskovat, että heidän kalenterinsa ansiosta kerran hyvin laadittu ajankäyttösuunnitelma voi kelvata sellaisenaan useana peräkkäisenä vuotena.

Nykykalenteri juontuu antiikista

Länsimainen niin sanottu gregoriaaninen ajanlasku on vain yksi monista – eri aikoina – kehitetyistä kalentereista. Sekin tavoitteli samaa kuin Hanken–Henryn kalenteri: mahdollisimman säännöllistä vuotta.

Kaaos kesäaikoineen, aikavyöhykkeineen ja erilaisine vuosineen joutaa jo lopetettavaksi.
Steve Hanke ja Richard Henry // Uuden kalenterin kehittäjät Globe Asia-lehden artikkelissa

Gregoriaaninen kalenteri on korjattu versio juliaanisesta kalenterista, joka tuli käyttöön Rooman valtakunnassa vuonna 46 eaa.

Nimensä kalenteri sai Julius Caesarista, joka halusi korvata silloisen roomalaisen ajanlaskun siitä syystä, että vuodenajat eivät enää täsmänneet sen kanssa. Vanha roomalainen kalenteri perustui kuunkiertoon, ja sen vuodessa oli vain 355 päivää.

Ennen juliaanisen kalenterin käyttöönottoa roomalaiset joutuivat venyttämään vuotta. Siitä tuli 67 päivää pitempi. Venytyksen ansiosta vuodenajat asettuivat taas tarkalleen oikeille paikoilleen.

Juliaanisen kalenterin myötä kuukausista tuli eripituisia. Tämä ratkaisu siirtyi myös gregoriaaniseen kalenteriin. Juliaanisen ajanlaskun tarkkuutta parannettiin joka neljäs vuosi lisättävällä karkauspäivällä.

Keskiajalla kävi ilmi, että juliaaninen kalenteri ei seuraa tarkasti vuodenaikoja. Sen vuosi oli noin 11 minuuttia liian pitkä, mistä seurasi, että 128 vuoden ajanjaksoon tuli yksi ylimääräinen vuorokausi.

Ongelma ratkaistiin vuonna 1582 paavi Gregorius XIII:n johdolla. Ratkaisu oli yhä käytössä oleva kalenteri, joka on nimetty gregoriaaniseksi kyseisen paavin mukaan.

Korjaus koski karkauspäivää. Uuden säännön mukaan vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla. Vuosi 2000 oli siis karkausvuosi, mutta vuosi 2100 ei ole karkausvuosi.

Gregoriaaninen kalenteri on juliaanistatarkempi, mutta sekin aiheuttaa noin kolmen päivän virheen 10 000 vuodessa.

Hyvät mahdollisuudet onnistua

Henry ja Hanke eivät ole suinkaan ainoita tutkijoita, jotka ovat ehdottaneet uutta kalenteria.

Vuonna 1930 yhdysvaltalainen Elisabeth Achelis tarjosi vaihtoehdoksi kehittämäänsä maailmankalenteria, jossa vuosi jakautuu yhtä pitkiin neljänneksiin ja tietty päivämäärä on sama viikonpäivä vuodesta toiseen.

Nimensä kalenteri sai siitä, että Achelis varmisti ajanlaskun seuraavan Maan kiertoa Auringon ympäri varsinaisia kalenteripäiviä seuraavalla ”maailmanpäivällä”. Lisäpäiviä oli karkausvuosina kaksi.

Achelin luomusta ei sivuutettu pelkällä olankohautuksella. Ehdotusta uudeksi yleismaailmalliseksi ajanlaskuksi käsiteltiin muun muassa YK:ssa.

© Shutterstock

Sama kellonaika yhdistää maanosat

Henry ja Hanke haluavat uudistaa muutakin kuin ajanlaskun. He ajavat yhtenäisaikaa nykyään käytössä olevien 24 aikavyöhykkeen tilalle.

Ajatuksena on siis käyttää samaa kellonaikaa kaikissa maissa niiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Itse ajanmääritys perustuu äärimmäisen tarkkojen atomikellojen käyntiin.

Nehän eivät jätätä sekuntia edes vuosimiljoonien kuluessa. Yhtenäisaika tarkoittaa käytännössä sitä, että kun kello on 12, toisella puolella maapalloa on päivä ja toisella yö.

Koska yhteiskunnat muuttuvat yhä enemmän aina toimivaan eli 24/7-suuntaan, yhtenäisajalla on Henryn ja Hanken mukaan mahdollista tehostaa kansainvälistä kauppaa ja viestintää. Venäjä ja Kiina ovat jo vähentäneet aikavyöhykkeidensä määrää.

Henry ja Hanke pitävät näitä maita edelläkävijöinä ja toivovat, että niiden esimerkki kannustaa luopumaan aikavyöhykkeistä saavutettavissa olevien taloudellisten hyötyjen vuoksi ja kansainvälisen yhteistyön tehostamisen hyväksi.

Kun Yhdysvallat ei lopulta antanut sille tukeaan, uudistus poistettiin päiväjärjestyksestä ja unohdettiin. Torjunnan taustalla oli etenkin uskonnollisia syitä.

Monissa uskontokunnissa pidetään tärkeänä sitä, että viikoittaiset lepoja pyhäpäivät toistuvat poikkeuksetta seitsemän päivän välein niin kuin ne ovat toistuneet jo jopa tuhansien vuosien ajan.

Maailmankalenterissa viikko on joissakin tapauksissa kahdeksanpäiväinen. Hanken–Henryn kalenteri sen sijaan takaa ainaseitsenpäiväiset viikot. Siksi sillä on paremmat mahdollisuudet tulla hyväksytyksi.

Lue myös:

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota