Miksi jouluna annetaan lahjoja?
Joulu on sydämen juhla – mutta kyllä siihen kuuluvat lahjatkin. Miksi me hukutamme toisemme jouluna kaiken maailman lahjoihin?
Lahjojen antaminen vuoden pimeimpänä aikana on joulua vanhempi tapa. Kristinuskon alkuaikoina, kun Jeesuksen syntymäjuhlan vietto alkoi yleistyä Rooman valtakunnassa, roomalaiset olivat jo vuosisatojen ajan tottuneet antamaan toisilleen lahjoja erilaisten keskitalven juhlapäivien yhteydessä. Näin oli helppoa kytkeä toisiinsa vanha ja uusi perinne.
Kristityt perustelivat lahjoja myös sillä, että itämaan tietäjät olivat tuoneet Jeesus-lapselle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Myöhemmin lahjat yhdistettiin Myran piispaan Pyhään Nikolaukseen ja hänen esikuvansa pohjalta syntyneeseen joulupukkiin. Vähitellen ajankohdasta alkoi vallita eri käsityksiä. Kristittyjen tarkoitus oli antaa lahjat Jeesuksen syntymäpäivänä, 25. joulukuuta, ja tätä tapaa noudatetaankin edelleen monissa maissa. Yleensä joulupukki tuo lahjat salaa yön aikana niin, että lapset saavat avata pakettinsa joulupäivän aamuna.
Vanhan pohjoismaisen perinteen mukaisesti uusi päivä alkoi silloin, kun pimeys laskeutui. Toisin sanoen joulukuun 25. päivän katsottiin alkavan jo 24. päivän iltana, ja siksi Pohjoismaissa lahjat saadaan jo jouluaattoiltana.
Joulupukin esikuva Pyhä Nikolaus jakoi kuitenkin lahjat jo nimipäivänään 6. joulukuuta, ja näin tapahtuu edelleen esimerkiksi Hollannissa, missä sikäläinen Sinterklaas tuo lahjat nimipäivänsä aattona 5. joulukuuta. Venäjällä lahjat tuo Pakkasukko uutenavuotena. Espanjassa taas lapset asettavat kenkänsä oven ulkopuolelle loppiaisaattoiltana ja itämaan tietäjät tuovat lahjat loppiaisaamuun mennessä.
Suomessa alettiin antaa perheenjäsenille joululahjoja kaupunkilaiskodeissa 1780-luvulla, mutta maaseudun talonpoikaisväestön keskuudessa tapa yleistyi vasta 1800-luvun lopussa. Jo tätä aiemmin oli joulun aikaan jaettu lahjoja sosiaalisten suhteiden hoitamiseksi – esimerkiksi kartanoista annettiin köyhäinapua palkollisille ja alustalaisille.