Kulttuuri

Babylonialaiset tunsivat seitsemän taivaankappaletta

Luvulla 7 on erityisasema monenlaisissa eri yhteyksissä. Miksi sitä pidetään pyhänä tai muuten erikoisena?

Seitsenluvun pyhyys juontaa juurensa kaukaa. Sillä tiedetään olleen erityismerkitys jo Mesopotamiassa nykyisen Irakin alueella vallinneessa sumerilais-babylonialaisessa kulttuurissa noin 3000–1500 eaa. Sumerien mytologiassa seitsemän toistui useita kertoja, ja varsinkin monet jumalat oli luokiteltu seitsemän ryhmiin. Myös nykyinen seitsenpäiväinen viikko syntyi Mesopotamiassa ja levisi sieltä faraoiden Egyptiin. Alun perin seitsemää pidettiin taianomaisena lukuna todennäköisesti siksi, että se yhdistettiin luonnonilmiöihin. Sateenkaaressa oli seitsemän väriä, ja tähtitieteilijöiden tuntemia ”planeettoja” oli seitsemän: Aurinko, Kuu, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Sittemmin muut kulttuurit ja uskonnot omaksuivat babylonialaisten pyhän luvun. Viikosta tuli seitsemänpäiväinen, päävärejä oli seitsemän ja sävelasteikossa seitsemän säveltä. Rooman suuruuden loivat mytologian mukaan kaupungin seitsemän ensimmäistä kuningasta, kun taas Allah loi islamin uskoon seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle.

Lue myös:

Uskonto

Seitsemän kuolemansyntiä

0 minuuttia
Aurinkokunta

Nyt Saturnus on Aurinkokunnan kuukuningas

2 minuuttia
Kielet

3 syytä, miksi kiroilu on helkkarin hyvä juttu!

2 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!