Vuosi 2020 oli koronan vuosi. Siitä ei ole paljon hyvää sanottavaa, mutta pandemialla oli ainakin yksi positiivinen sivuvaikutus: hiilidioksidipäästöjen kasvu taittui.
Laskelmien mukaan koronasta johtuvat rajoitustoimet vähensivät kasvihuonekaasupäästöjä jopa 7 prosenttia.
Se on hyvä uutinen – mutta ei tarpeeksi hyvä.
Nykytahdilla olemme edelleen matkalla kohti tilannetta, jossa ilmasto lämpenenee 3,2 asteella tämän vuosisadan aikana. Näin todetaan YK:n ympäristöohjelman UNEPin vuotuisessa ilmastoraportissa.
Vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmastosopimuksen on allekirjoittanut 196 maata. Ne ovat sitoutuneet toimimaan sen eteen, että maapallon lämpeneminen pysyy alle 2 asteessa ja mieluiten korkeintaan 1,5 asteessa. Silloin ilmastokatastrofi voidaan vielä välttää.
Jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoite saavutettaisiin, ihmiskunnan on YK:n laskelmien mukaan vähennettävä hiilidioksidipäästöjään 7,6 prosenttia vuodessa. Edes koronan aiheuttama vähennys ei siis riitä.
Nykyisellään ihmiskunta tuottaa ilmakehään 59 gigatonnia kasvihuonekaasuja vuodessa. Määrä on tarkoitus kutistaa 25 gigatonniin vuoteen 2030 mennessä.
Pahin mahdollinen tilanne ehkä edessä
Vuosi 2020 oli toiseksi kuumin vuosi koko sinä aikana, jona mittauksia on tehty. Se ilmeni muun muassa äärimmäisten sääilmiöiden määrän kasvuna.
Samalla monet tutkijat varoittavat, että olemme lähestymässä käännekohtia. Näiden kriittisten pisteiden saavuttamisen jälkeen lämpötilan nousu käynnistää ketjureaktioita, joiden jarruttaminen on vaikeaa.
Lämpötilan nousu johtaa muun muassa siihen, että maaperän orgaanisesta aineesta vapautuu yhä enemmän hiilidioksidia ilmakehään. Toinen uhkaava ketjureaktio on jäätiköiden sulaminen. Kun jäiden sulaminen paljastaa tummaa maata ja merenpintaa, maa ja meri sitovat aiempaa enemmän auringonsäteilyä ja jäiden sulaminen kiihtyy entisestään.