Nasan tutkijat ovat varoittaneet, että ilmastonmuutoksen synnyttämät rajumyrskyt voivat repiä aukkoja yläilmakehän otsonikerrokseen.
Teorian mukaan myrskyt nostavat ilmansaasteita ja vesihöyryä yli 14 kilometrin korkeuteen, missä nämä aineet voivat hajottaa otsonia, joka suojaa Maata Auringon ultraviolettisäteilyltä.
Teorialle haetaan nyt vahvistusta kylmän sodan aikaisella vakoilukoneella.
Lämpimämpi ilmasto synnyttää jättimyrskyjä
Noin 14 kilometrin korkeudella kulkeva rajakerros muodostaa niin sanotun tropopaussin.
Aiemmin on oletettu, että vain hyvin harvat myrskyt jaksavat vaikuttaa niin korkealle, joten tropopaussia ei ole pidetty otsonikerroksen kannalta merkittävänä.
Uusien havaintojen mukaan megamyrskyt ovat kuitenkin uskottua yleisempiä ja ilmaston lämpenemisen seurauksena niitä esiintyy yhä useammin.
Arvioiden mukaan niitä on vuodessa jopa 45 000 pelkästään Yhdysvaltojen yläpuolella.

Entinen vakoilukone tutkii otsonikerrosta
Uusi versio U-2-lentokoneesta lähtee ottamaan näytteitä ilmakehän yläosista. Kloorisaasteet (keltainen nuoli) ohittavat tropopaussiin (katkoviiva) 14 kilometrin korkeudessa ja matkaavat edelleen otsonikerrokseen (turkoosi).
Kun myrsky nostaa otsonikerrokseen vesihöyryä ja saasteiden kemiallisia yhdisteitä, auringonsäteily voi käynnistää reaktioita, joissa yhdisteet hajoavat pienempiin tekijöihin.
Tällöin voi vapautua esimerkiksi klooria, joka on hyvin haitallista otsonikerroksellle. Jo yksi klooriatomi voi käynnistää ketjureaktion, joka tuhoaa otsonimolekyylin toisensa jälkeen.
Otsonimolekyyli koostuu kolmesta happiatomista. Kun klooriatomi sieppaa niistä yhden, jäljelle jää tavallinen kahden atomin happimolekyyli.
Kloori ei kuitenkaan sitoudu happiatomiinsa, vaan kun se kohtaa vapaan happiatomin, se vapauttaa oman happensa ja on taas valmis käymään otsonimolekyylien kimppuun.
Näin yksi klooriatomi voi tuhota kymmeniätuhansia otsonimolekyylejä.
Kloori on myrkkyä otsonille
Tutkijat pelkäävät, että rajumyrskyt nostavat kloorisaasteita yli 14 kilometrin korkeuteen, missä ne voivat käynnistää otsonikerrosta tuhoavan prosessin.

Jo yksi klooriatomi voi aloittaa tuhon
Kun klooriyhdisteet (vihreä ympyrä) pääsevät stratosfääriin, vapaat klooriatomit pääsevät otsonimolekyylien kimppuun.
Klooriatomi sieppaa otsonilta happea
Klooriatomi vie yhden otsonimolekyylin kolmesta happiatomista (sininen ympyrä) ja muodostaa kloorimonoksidia.
Klooriatomi luovuttaa hapen
Kun kloorimonoksidi kohtaa vapaan happiatomin (sininen ympyrä), se luovuttaa oman happiatominsa. Syntyy tavallinen happimolekyyli (sininen ympyrä).
Vapaa klooriatomi sieppaa uuden happiatomin
Kloori voi nyt käydä uuden otsonimolekyylin kimppuun. Yhä enemmän otsonia muuttuu tavalliseksi hapeksi.
U-2 voi lentää jopa 20 kilometrin korkeudessa. Sen alkuperäismalli kehitettiin 1950-luvulla tekemään vakoilulentoja Neuvostoliiton yläpuolelle.
Se lensi niin korkealla, että tutkat eivät havainneet sitä ja vaikka olisivat havainneetkin, Neuvostoliiton hävittäjäkoneet eivät pystyneet nousemaan niin korkealle, että ne olisivat voineet sitä hätyyttää.
Nyt U-2:n uusi malli lähtee tutkimaan rajumyrskyjä ja mittaamaan niiden ilman vesihöyry- ja saastepitoisuutta ja lämpötilaa.