Ryhmä Brittiläisen Kolumbian geologeja on tekemässä kiinnostavaa koetta Gahcho Kuén timanttikaivoksessa Kanadan tundralla.
Aiemmin vuoden aikana tutkijat pumppasivat kaivosteollisuuden jätteenä syntyneeseen kasaan kosteaa mineraalimaata kaasuseosta, joka muistuttaa huomattavasti dieselmoottorin päästöjä: siinä on 10 prosenttia hiilidioksidia ja 90 prosenttia typpeä.
Koe kesti 44 tuntia, ja sen aikana mineraalijätteen väiri muuttui vähitellen harmaanvihreästä ruosteenväriseksi. Se johtui siitä, että rautapitoinen mineraali hapettui ja sen sisältämä magnesium sitoi hiilidioksidia, jolloin muodostui magnesiumkarbonaattia.
Gahcho Kuén timanttikaivos sijaitsee Kanadassa napapiirin eteläpuolella Luoteisterritorioissa sijaitsevassa laajassa erämaassa. Kaivos on niin sanottu avolouhos eli maahan kaivetaan timanttien löytämiseksi isoja, kattamattomia, kuoppia.
Magnesiumkarbonaatti näytti toimivan eräänlaisena liimana, joka kovetti kostean mineraalimaan samaan tapaan kuin hiekka kivettyy hiekkakiveksi.
Toisin sanoen pumppaamalla hiilidioksidikaasua mineraalijätteeseen tutkijat onnistuivat sitomaan hiilidioksidia ja muuntamaan sen kiinteäksi niin, että se ei päässyt enää vapautumaan ilmakehään ja lämmittämään ilmastoa.
Tämä on hyvä uutinen, sillä maailmassa on valtavia määriä mineraalijätettä, joka muistuttaa kanadalaista harmaanvihreää lietettä.
Tutkijat pumppasivat dieselmoottorin päästöjä muistuttavaa kaasua putkiin, joissa oli magnesiumpitoista mineraalilietettä. Kaasu sai lietteen kovettumaan ja samalla sitomaan hiilidioksidia.
Kaivosjäte voi sitoa miljardeja tonneja hiilidioksidia
Joka vuosi kaivosteollisuudessa, sementin-, raudan- ja teräksentuotannossa ja muussa teollisuudessa syntyy miljardeja tonneja mineraalijätettä, ja sitä on olemassa jo lähes 100 miljardia tonnia.
Arvioiden mukaan jätemäärä voisi sitoa vuosittain ilmakehästä jopa 6 miljardia tonnia hiilidioksidia eli noin viidenneksen maailman kokonaispäästöistä. Menetelmä on siksi erittäin lupaava, ja se voi auttaa saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet.
Vuoden 2015 sopimuksessa valtaosa maailman valtioista sitoutui rajaamaan keskilämpötilannousun alle 2 asteen alapuolelle. Onnistumiseen vaaditaan muutakin kuin hiilidioksidipäästöjen rajoittamista.
Lisäksi on sidottava ilmakehästä vuosittain jopa 10 miljardia tonnia hiilidioksidia “negatiivisilla päästötekniikoilla” – esimerkiksi metsien istutuksilla tai sitomalla hiilidioksidia suoraan teollisuuslaitosten savukaasuista ja pumppaamalla se maaperään.
Ikävä kyllä metsät voivat palaa ja hiilidioksidi vuotaa maaperästä takaisin ilmakehään. Hiilipohjaiset mineraalit, kuten magnesiumkarbonaatti sen sijaan ovat erittäin vakaita, joten niihin sitoutuneen hiilidioksidin on vaikea päästä karkuun.