Atacaman autiomaa Pohjois-Chilessä on vaatteiden hautausmaa. Maailman kuivimmasta aavikosta on tehty kaatopaikka, johon rahdataan Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta vanhoja tai myymättä jääneitä vaatteita. Suurin niistä on tehty Kiinassa tai Bangladeshissä.
Joka vuosi Chileen tuodaan 59 000 tonnia vaatteita. Noin 20 000 tonnia myydään edelleen. Loput päätyy Atacamaan.
Joka vuosi Atacaman aavikolle kipataan 39 000 tonnia vaatteita, joiden hajoaminen kestää yli 200 vuotta. Osa myös sisältää ympäristölle haitallisia aineita.
Atacaman vaatekaatopaikka on seurausta ylikierroksilla käyvästä muotiteollisuudesta. Vuoden 2000 jälkeen maailman tekstiilituotanto on kaksinkertaistunut. Nykyään muotihuoneet voivat esitellä uuden malliston jopa kahden viikon välein.
Tuotannon myötä myös tekstiilien kulutus on kasvanut, mutta nykyään tarjonta ylittää jo kysynnän. Kolmasosa EU-maihin tuotavista vaatteista jää myymättä. Ne jäävät varastoon, kipataan kaatopaikalle tai poltetaan.
Tekstiilinvalmistus onkin nykyään yksi maailman eniten saastuttavista teollisuudenaloista.
Onneksi me kaikki voimme olla osa ongelman ratkaisua.
Vaatteet saastuttavat kaikkialla
Vaatteiden ja jalkineiden tuotanto aiheuttaa 10 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Vain elintarvike- ja rakennustarviketeollisuus tuottaa enemmän päästöjä kuin tekstiiliteollisuus.
Iso osa päästöistä johtuu keinokuitujen, kuten polyesterin, valmistuksesta. Se kuluttaa noin 100 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa. Keinokuitujen hiilijalanjälki on kolminkertainen puuvillaan verrattuna. Polyesterin tuotannon arvioidaan kasvavan 47 prosenttia seuraavien 10 vuoden aikana.
Muotiteollisuus ei kuitenkaan saastuta vain ilmastoa. Maailmassa syntyy joka vuosi yli 92 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä, joka päätyy muun muassa Atacaman autiomaahan.
VIDEO: Vaatteista miljardien tonnien päästöt
Tekstiiliteollisuus kuluttaa joka vuosi Everestin painoa vastaavan määrän vettä ja tuottaa miljardien tonnien hiilidioksidipäästöt. Katso lisää tästä.
Vaatteiden ja muiden tekstiilien värjäykseen ja muuhun käsittelyyn käytetyt kemikaalit aiheuttavat noin 20 prosenttia maailman vesistöjen saasteista. Merien mikromuovista 35 prosenttia on peräisin vaatteista.
Vaatteiden valmistus vie myös valtavasti vettä. Vettä tarvitaan niin puuvillapeltojen kasteluun kuin tekstiilien värjäämiseenkin. Maailman tekstiiliteollisuus käyttää arviolta 215 000 miljardia litraa vettä vuodessa. Se on yli 40 kertaa niin paljon kuin koko Britannian vuotuinen vedenkulutus.
Tekstiiliteollisuuden ongelmat eivät rajoitu ilmastoon ja muuhun ympäristöön. Suurin osa vaatteista valmistetaan halpatuotantona kehitysmaissa, muun muassa Bangladeshissä. Hinta on halpa, koska työntekijöiden palkka ja työolosuhteet ovat huonot.
Kulutus on tuplaantunut 40 vuodessa
Muotiteollisuuden ympäristöhaitat johtuvat tietysti ennen kaikkea vaatteiden ja kenkien valtavasta kulutuksesta. Vuosien 1975 ja 2018 välillä tekstiilien käyttö maailmassa kasvoi 5,9 kilosta 13 kiloon henkilöä kohti. Yhdysvalloissa vaatteiden kulutus kymmenkertaistui vuosina 1960–2018.
Kaikkiaan maailmassa ostetaan nyt yli 62 miljoonaa tonnia vaatteita vuodessa. Vuonna 2030 määrän arvioidaan olevan jopa 102 miljoonaa tonnia.
Kulutuksen kasvun takana on hyvin menestyksekäs liiketoimintamalli. Se perustuu siihen, että isoille asiakasryhmille myydään yhä enemmän ja halvempia vaatteita. Tavoitteena on, että kuluttaja ostaa aina vain uusia vaatteita, kun muodin trendi vaihtuu.
Ilmiön äärimmäisimpiä esimerkkejä on kiinalainen muotijätti Shein. Se markkinoi tuotteitaan sosiaalisissa medioissa, kuten TikTokissa, missä muotivaikuttajat esittelevät sen vaatteita aihetunnisteella #sheinhauls. Sheinin vaatteet ovat halpoja, ja usein niitä käytetään vain kerran.
Shein on maailman suurin verkkokauppa. Se esittelee 700–1 000 uutta vaatetta joka päivä. Tarkoitus on, että kuluttajat päättävät, mitkä niistä otetaan massatuotantoon. Valittuja tuotteita valmistetaan 100 000 kappaleen päivävauhdilla.
Asiakasta johdetaan harhaan
Asiantuntijat on yhtä mieltä siitä, että muotiteollisuuden suurin ongelma on vaatteiden määrä.
Ruotsalaiselle vaateketjulle H&M:lle on vuoden 2018 jälkeen kertynyt myymättömiä vaatteita yli 4,3 miljardin dollarin arvosta. Muodista menneitä vaatteita kertyy niin paljon, että vuonna 2017 yksi ruotsalainen lämpövoimala alkoi kivihiilen sijaan polttaa H&M:n ylijäämävaatteita.
Muotiteollisuus on yrittänyt keventää ympäristökuormitustaan kehottamalla asiakkaitaan ostamaan ympäristöystävällisempiä tekstiilejä, mutta se on johtanut vain kulutuksen kasvuun ja pahentanut ongelmaa.
Tekstiiliteollisuus päästää vesistöihin muun muassa väriaineita ja raskasmetalleja. Tämä kuva on Filippiineilä.
Vuonna 2022 tehdyn tutkimuksen mukaan 59 prosenttia hankkeista ja tuotteista, joita muotiteollisuus mainosti ympäristöystävällisiksi, ei vastannut lupauksia. H&M:n osalta lupauksista 91 prosenttia oli harhaanjohtavia.
Vastuullisille tekstiileille olisi kuitenkin kysyntää. Nuorten kulutustottumuksia kartoittaneen tutkimuksen mukaan 65 prosenttia nuorista oli huolissaan ympäristöstä ja 85 prosenttia ilmoitti haluavansa ostaa vain vastuullisesti valmistettuja tuotteita.
Kierrätettyjen vaatteiden kysyntä kasvaa, mutta tekstiilien tuotannossa se ei vielä näy. Vain 13 prosenttia vaatteista kierrätetään edes jollakin tavalla. Vain yksi prosentti päätyy uusiksi vaatteiksi.
Kulttuurin pitää muuttua
Vastuullisuus ei siis ole juuri kiinnostanut muotiteollisuutta, mutta asenteet näyttävät olevan muuttumassa.
Ensimmäinen askel on ymmärrys siitä, että ongelma voidaan ratkaista vain vähentämällä vaatteiden kulutusta.
4 vinkkiä ympäristöystävälliseen tyyliin
Vaateteollisuuden ylituotanto on maailmanlaajuinen ongelma, mutta jokainen meistä voi olla osa sen ratkaisua. Tässä on neljä tapaa, joilla voit keventää vaatekaappisi ympäristökuormitusta.
Yksi tapa vähentää kulutusta on vuokrata tai lainata vaatteita, varsinkin sellaisia, joita käytetään vain harvoin. Käytön jälkeen vaate palautetaan vuokraajalle, ja se pääsee tuottamaan iloa seuraavalle asiakkaalle. Muun muassa tanskalainen valmistaja Ganni tarjoaa vuokralle vaatteita, jotka on valmistettu käytetyistä Levi’s-merkin vaatteista.
Jotta vaatteiden vuokraamisesta tulisi varteenotettava vastuullisen pukeutumisen vaihtoehto, tarvitaan kuitenkin iso kulttuurin muutos. Pitkään kestävät vaatteet ja vuokraus ovat vaikeasti yhdistettävissä nykyisiin äärimmäisen lyhyisiin muotitrendeihin.
Kulttuurin muutoksen lisäksi tarvitaan teknisiä ratkaisuja, joilla uuden tekstiilimateriaalin tarvetta voidaan vähentää.
Tekniikka voi olla ratkaisu
Tulevaisuudessa tekstiilijäte ei saa päätyä Chilen autiomaahan, vaan se pitää käyttää uusien vaatteiden valmistukseen.
Jo nyt käytettyjen tekstiilien kuituja voidaan kierrättää uudeksi langaksi. Nykytekniikan heikkoutena on se, että prosessissa osa kuiduista vahingoittuu niin, että niistä ei ole vaatteiden raaka-aineeksi. Uusi tekniikka voi poistaa tämän ongelman.
Yhdysvaltalainen Ambercycle testaa menetelmää, jolla tekstiilikuidut erotetaan molekyylitasolla niin, että niistä voidaan tehdä uutta lankaa. Yhtiön tavoitteena on tehdä tekstiilijätteestä niin arvokasta, että sitä ei viedä kaatopaikalle.
Suomalainen Infinited Fiber taas on Infinna-nimisen uusiokuidun, joka valmistetaan tekstiilijätteen tai vaikka pahvin selluloosakuidusta. Kuitua voidaan kierrättää periaatteessa loputtomiin. Infinnaa valmistava tehdas on määrä rakentaa entisen paperitehtaan tiloihin Kemiin. Tuotanto alkaa suunnitelmien mukaan vuonna 2024.
Vastuullinen ympäristöystävällinen tekstiilituotanto edellyttää Euroopan ympäristökeskuksen EAA:n mukaan kolmea asiaa: käytettyjen tekstiilien keräystä ja uusiokäyttöä, resurssien kulutuksen optimointia ja kierrätyksen lisäämistä.
Useimpien asiantuntijoiden mukaan avainasemassa on kierrätys ja kiertotalous. Vastuullisuus syntyy jo olemassa olevien materiaalien ja tuotteiden jakamisesta, uusiokäytöstä, lainaamisesta, kierrätyksestä ja korjaamisesta. Näin tuotteiden käyttöikä pitenee.
Käytännössä keskeisintä on jätteen määrän minimointi. Kun tuotetta ei enää voida käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa, sen ainekset pitää ottaa talteen ja käyttää uudestaan.
Tämä ajattelutapa on ristiriidassa muotiteollisuuden nopeatempoisen kertakulutuskulttuurin kanssa. Jokainen meistä voi kuitenkin osaltaan muuttaa kulttuuria.