Rutikuivan Saharan fossiilit paljastavat, että karu aavikko on muinoin ollut vehmas elinympäristö. Viime aikoihin asti on uskottu, että Saharan ilmasto ja kasvillisuus ovat vaihdelleet aina jääkausien mukaan eli noin 100 000 vuoden välein.
Uusi tutkimus osoittaa muutokset nopeammiksi.
Ilmastonvaihteluista on saatu tietoa tutkimalla Afrikan rannikoilla merenpohjan pölykerrostumia. Niiden taustalla on maastoa rapauttava tuulieroosio ja irtonaisen kiviaineksen kulkeutuminen tuulen mukana mereen. Jo aiemmin kerrosten paksuudesta on arvioitu, kuinka kuiva Sahara on eri aikoina ollut.
Kuivan ilmaston aikaanhan pölyä lentää runsaasti, ja veteen vajoavasta pölystä syntyy paksu pohjakerros.
Radioaktiivinen alkuaine antaa vastauksen
Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat kuitenkin kirjoittaneet viimeiset 240 000 vuotta kattavan porausnäytesarjan sisältämän toriumin avulla entistä tarkemman Saharan ilmastohistorian.
Merenpohjan kerrostumaan kertyy nimittäin enemmän toriumia, kun ilmasto on kostea.
Lisäksi tuoreen analyysin mukaan jääkausien happamampi merivesi on syövyttänyt kalsiumkarbonaattia ja saanut pohjan näin näyttämään siltä kuin siihen olisi kerrostunut enemmän pölyä.
Saharan ilmastonvaihtelut vaikuttavat 20 000 vuoden pituiselta heiluriliikkeeltä.
Maan akseli tekee täyden kierroksen 26 000 vuodessa, ja akselin kaltevuussuunta kiertyy.
Tämä voi vaikuttaa monsuuneihin. Sahara vihertynee tulevien 10 000 vuoden kuluessa.