Uusi metsä tuhoaa monimuotoisuuden
Ensimmäinen kriittisesti metsitykseen suhtautuvista tutkimuksista on tehty yhdysvaltalaisessa Stanfordin yliopistossa.
Siellä tutkijat perehtyivät Chilessä vaikuttaneeseen vaikutusvaltaiseen metsityskampanjaan, jossa valtio vuosina 1974–2012 korvasi 75 % uuden metsän istutuskustannuksista.
Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että kampanja itse asiassa pienensi luonnon monimuotoisuutta ja sillä oli vain vähäinen vaikutus ilmastoon.
Taloudelliset kannusteet saivat väestön hakkaamaan vanhan metsän, joka sitoi paljon hiilidioksidia ja joka oli hyvin monimuotoista – ja istuttamaan tilalle monokulttuurimetsää, jossa lajivaihtelu oli pientä.
Potentiaalia usein yliarvostetaan
Lähes samaan aikaan Stanfordin artikkelin kanssa Coloradon osavaltionyliopiston tutkijaryhmä julkaisi toisen, Pohjois-Kiinan metsityshankkeita koskevan tutkimuksen, joka osoittaa, että ilmasta poistuvan ja varastoituvan hiilidioksidin määrä on arvioitu liian suureksi.
Tähän asti valtaosa tutkijoista on arvioinut uusien metsien kyvyn sitoa hiilidioksidia kiinteän suhdeluvun perusteella. Kun nyt tutkittiin 11 000 metsitysalueilta otettua maaperänäytettä, selvisi, että uuden metsän kyky sitoa hiilidioksidia vaihtelee suuresti paikallisten olosuhteiden mukaan.
Jos maassa on vain vähän hiilidioksidia, uudet puut saivat hiilidioksidipitoisuuden kasvamaan. Jos hiilidioksidia oli ennestään paljon, istutukset saivat itse asiassa pitoisuuden laskemaan.
Vaikka tutkimukset suhtautuvat ilmastohyötyihin kriittisesti, tutkijat eivät halua maalata piruja seinälle. He kehottavat vain ottamaan suunnittelussa huomioon paikalliset olosuhteet ja kieltämään vanhan metsän korvaamisen uudella.
Uusien puiden istuttamisessa on paljon potentiaalia, mutta siihen ei kannata turvautua kritiikittömästi.
