Yli 60 prosenttia tutkijoista, jotka ovat mukana hallitustenvälisessä ilmastonmuutospaneelissa IPCC:ssä uskoo, että maapallon ilmasto lämpenee vuoteen 2100 mennessä ainakin kolme astetta teollistumista edeltävään aikaan verrattuna. YK:n alaisen IPCC:n tehtävänä on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.
Käymme tässä läpi, millaisia seurauksia tutkijoiden mukaan on odotettavissa, kun kuivuus ja helleaallot yleistyvät.
Lämpimät alueet lämpenevät entisestään
Täysin varmasti ei voida ennustaa, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa eri puolilla maapalloa. Ilmastonmuutoksen mekanismi tunnetaan kuitenkin niin hyvin, että voidaan kohtalaisen hyvin arvioida, millä alueilla lämpötilan nousu aiheuttaa erityisen suuria ongelmia.
Näin kertoo Tanskan ilmatieteen laitoksen ja Kööpenhaminan yliopiston ilmastotutkija Eigil Kaas.
“Vahvasti yksinkertaistettuna voi sanoa, että ne maa- ja vesialueet, missä nyt on lämmintä, lämpenevät entisestään, ja siellä, missä nyt on paljon vettä ja sadetta, saavat lisää sateita,” hän kertoo.
Mitä ennen tapahtui kerran 100 vuodessa, tapahtuu 2 tai 5 vuoden välein
Niillä alueilla, jotka jo nyt kärsivät kuivuudesta, sataa tulevaisuudessa vielä harvemmin. Näin toteaa YK:n ilmastopaneeli IPCC, joka on koonnut kattavimman tutkimusaineiston ilmaston tulevaisudesta.
Mukana on muun muassa EU-kommission tutkijaryhmän raportti lämpenemisen vaikutuksesta äärimmäisten kuivuusjaksojen esiintymistiheyteen.
Raportin mukaan sellaiset kuivuusjaksot, joita aikaisemmin on esiintynyt kerran 100 vuodessa, ovat tulevaisuudessa ihmisten riesana kahden tai viiden vuoden välein, jos ilmasto lämpenee kolmella asteella niin kuin on arvioitu.
Kartalla näkyy keskimääräinen koettu lämpötilan nousu globaalin lämpöindeksin mukaan. Asteikkolla keltainen tarkoittaa 2 asteen nousua ja tummansininen 10 asteen nousua. Lämpöindeksi ilmoittaa lämpötilan sellaisena kuin se tuntuu iholla. Siinä huomioidaan sekä todellinen ilman lämpötila että ilman kosteus. Lämpöindeksin mukaan Euroopassa siis lämpötilan nousee kesäisin 4-7 astetta ja Kanadan ja Siperian arktisilla alueilla 10 astetta.
Äärimmäiset kuivuusjaksot yleistyvät etenkin suuressa osassa Afrikkaa, Australiassa, Etelä-Euroopassa, Yhdysvaltojen etelä- ja keskiosissa, Keski-Amerikassa ja Karibian alueella, osissa Etelä-Amerikkaa, Kiinassa, Lähi-idässä ja Intiassa.
Toisin sanoen noin kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta saa kokea äärimmäisen kuivuuden 2-5 kertaa vuosikymmenessä, kun ilmasto lämpenee kolme astetta vuoteen 2100 mennessä.
1930-luvun kuivuuskatastrofi 2–5 kertaa vuosikymmenessä
Yksi tunnetuimmista kuivuusjaksoista, joita sattuu keskimäärin noin kerran vuosisadassa, on USA:n Keskilännen ”Dust Bowl”.
Dust Bowl (”pölykulho”) oli Keskilännen preerian kuiva kausi, joka alkoi vuonna 1928 ja jatkui paikoin aina vuoteen 1942 asti.
Kuivuus oli niin ankara, että pellot ja luonnollinen kasvillisuus tuhoutuivat suuresta osasta Kansasia, Coloradoa, Oklahomaa, Texasia ja New Mexicoa. Kuivuus hävitti myös kasvien juuret ja jätti irrallisen pintamaan tuulen armoille.
Tuuli vei mennessään pintamaat 15 sentin syvyydeltä kymmenen miljoonan hehtaarin alueelta. Kuivuus teki pellot hedelmättömiksi, ja 2–2,5 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa.
Yhdysvalloissa 1930-luvulla koetun Dust Bowlin kaltaiset ankarat kuivuusjaksot yleistyvät tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos pitkittää sateettomia kausia. Pitkä kuivuus tuhoaa pintamaata sitovan kasvillisuuden. Kuvassa tuulen nostattama pölypilvi lähestyy pikkukaupunkia Kansasissa vuonna 1935.
Kuivuuden aiheuttamien pölymyrskyjen seurauksena levisi myös sairauksia, kuten influenssaa, tuhkarokkoa ja keuhkojen sieni-infektioita.
IPCC:n viime huhtikuussa julkaiseman riskiarvion mukaan nykyäänkin äärimmäisen kuivuuden ja pitkien hellejaksojen pahimmat seuraukset liittyvät ensisijaisesti ruokaturvallisuuteen ja terveysriskeihin.
IPCC:n arvion mukaan kuivuusjaksojen pituus niillä alueilla, jotka jo nyt kärsivät kuivuudesta, kasvaa kahdella kuukaudella vuodessa yhtä astetta kohti, jos globaali ilmaston lämpeneminen pysyy alle 1,5 asteessa. Jos ilmasto lämpenee 3 astetta, kuivuusjaksot pitenevät 4,2 kuukaudella vuodessa astetta kohti.
Elintarvikepula on uhkana, vaikka lämpeneminen jäisi alle kolmeen asteen. Jo vuonna 2050, jolloin maapallon ilmasto on nykyarvioiden mukaan lämmennyt hieman alle 2 astetta, 8–80:tä miljoonaa ihmistä uhkaa nälänhätä, kun kuivuus tuhoaa viljelysmaita ja metsiä.
Dust Bowlin kaltainen kuivuus ja siitä johtuva hedelmällisen pintamaan kuivuminen on nähtävissä Sahelin alueella Afrikassa. Monissa maissa suurena haasteena on estää pintakasvillisuuden häviäminen ja aavikoituminen. Viljelymaiden tuhoutuminen pakottaa monet jättämään kotinsa.
Kaupungeissa läkähdytään
Ilmastontutkijoiden käyttämän globaalin lämpöindeksin mukaan yli 39,4 asteen lämpötila on ihmiselle vaarallinen. Siitä uhkaa tulla monelle arkipäivää, kun ilmastonmuutos etenee.
Harvardin ja Washingtonin yliopistoissa tehdyn tutkimuksen mukaan trooppisella vyöhykkeellä, missä asuu noin 40 prosenttia maapallon väestöstä, lämpötila on toistuvasti vaarallisen korkea, jos maapallon ilmasto nousee kolme astetta.
”He altistuvat vaarallisen korkeille lämpötiloille useimpina päivinä vuodessa. Lauhkealla vyöhykkeellä tappavista helteistä, jotka ennen olivat harvinaisia poikkeuksia, tulee vuosittaisia ilmiöitä”, tutkijat kirjoittavat.
Tutkijoiden mukaan 5,3 miljardia ihmistä eli yli puolet maailman väestöstä joutuu kokemaan äärimmäisen vaarallisia lämpötiloja – yli 51,7 astetta – joka vuosi 1–15 päivänä.
Koettu lämpötila eri puolilla maapalloa eri ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan. Ylimmässä kartassa (A) näkyy, miten monena päivänä vuodessa lämpötila on vaarallinen korkea (39,4-51,7 astetta lämpöindeksin mukaan. Kartassa B näkyy vaarallisen kuumien päivien määrä vuodessa vuonna 2050, jos ilmasto lämpenee 1,5 astetta. Kartta C näyttaa tilanteen vuonna 2050, jos ilmasto lämpenee 1,8 astetta. Kartassa D on vuoden 2050 tilanne, jos ilmasto lämpenee 2,3 astetta. Kartat E, F ja G näyttävät vuoden 2100 tilanteen, jos ilmasto lämpenee 2,1 tai 3 tai 4,3 astetta. Kartassa F näkyy siis se tilanne, johon tutkijoiden mukaan päädytään, jos ilmasto lämpenee 3 astetta.
Helle koettelee myös metsiä
Kuivuus ja helteet vaikuttavat ihmisiin myös välillisesti, sillä ilmaston lämpeneminen mullistaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämmönnousun seuraukset näkyvät muun muassa metsissä.
Jo nyt tapahtunut yhden asteen lämpeneminen on tuhonnut 20 prosenttia puustosta Yhdysvaltojen länsiosissa. Samanlainen kehitys on nähtävissä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Pohjois-Afrikassa.
Myös Euroopassa muun massa Saksassa metsäala pienenee lämpötilan nousun seurauksena.
Lämpeneminen uhkaa myös sulattaa ikiroudassa olevat turvemaat Siperian ja Kanadan arktisilla alueilla. Jos kesät lämpenenevät niin paljon, että alueilla syttyy maastopaloja, ilmakehään voi vapautua valtavia määriä hiilidioksidia.
IPCC:n raportin mukaan kolmen asteen lämpeneminen vaikuttaa muillakin tavoin eläimistöön ja kasvillisuuteen niin maalla kuin vesissäkin. Ekosysteemit joutuvat kaaokseen, ja kasvit ja eläimet joutuvat etsimään uusia elinalueita, kun kuivuus ja kuumuus tekee elämän mahdottomaksi niiden alkuperäisessä elinympäristössä.
Lämpeneminen käynnistää noidankehän. Kun kuivuus ja helteet lämmittävät maata, siihen satava vesi haihtuu entistä nopeammin. Haihtuva vesihöyry puolestaan lämmittää ilmakehää entisestään.
Kun maa kuivuu, sen kyky imeä vettä heikkenee. Silloin taas rankkasateiden yhteydessä syntyvien tulvien ja maanvyöryjen riski kasvaa.