Arktinen ikirouta on sulamassa, ja se tapahtuu arvioitua nopeammin. Ikirouta sitoo valtavia määriä kasvihuonekaasuja, etenkin metaania, jotka voivat vapautua ilmakehään, jos jäinen maa sulaa.
Kansainvälisen tutkijaryhmän uuden tutkimuksen mukaan sulamisen seurauksista on jo löydettävissä varoitus, jos kaivellaan vähän maapallon historiaa.
Viimeisimmän jääkauden huippukohdan jälkeisten 28 000 vuoden aikana ikirouta on nimittäin sulanut kolme kertaa – ja joka kerta hiilipäästöt ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Ikiroudan ollessa sulanut siitä on vapautunut jopa kymmenkertainen määrä hiiltä verrattuna ajanjaksoihin, jolloin se on ollut jäässä.
Sulaminen voi aiheuttaa noidankehän
Tutkijat analysoivat syvistä arktisten alueiden porauksista saatujen maanäytteiden hiilipitoisuutta ja laativat siten kuvan menneiden aikojen nopeista hiilipäästöistä.
Sulamisjaksoja oli 28 000, 14 000 ja 12 000 vuotta sitten ajankohtana, jolloin lämpötila maapallon pohjoisosissa nousi 3,5 astetta ja meriveden pinta nousi peräti 134 metriä.
Aiempien sulamiskausien vakavat seuraukset huolestuttavat tutkijoita, jotka arvelevat, että ikiroudan sulaminen uhkaa nopeuttaa yhtä pelätyistä käännepisteistä (”tipping points”). Käännepisteessä Maan lämpötila nousee niin paljon, että syntyy pysäyttämätön noidankehä: ikiroudan metaanipäästöt johtavat lämpötilannousuun, joka johtaa yhä suurempiin metaanipäästöihin ja niin edelleen.
Ikiroutaan mahtuvat kaikki ilmakehän kasvihuonekaasut – kaksi kertaa
Ikiroutaa on arktisilla alueilla, missä keskilämpötila on niin alhainen, että maa ei normaalisti koskaan sula.
Jäiset maakerrokset sisältävät valtavia määriä kuolleista kasveista ja eläimistä peräisin olevaa orgaanista ainesta, joka on ollut jäässä tuhansia vuosia. Eloperäinen aines alkaa mädäntyä lämpötilan noustessa samoin kuin elintarvikkeet pilaantuvat kotipakastimessa, jos virta katkeaa ja pakastin sulaa. Mätäneminen puolestaan vapauttaa kasvihuonekaasuja.
Kaiken kaikkiaan ikirouta sisältää arviolta 1 300 petagrammaa – eli 13 biljoonaa kiloa – hiiltä. Se vastaa kaksinkertaisesti ilmakehässä tällä hetkellä olevaa hiilidioksidin määrää.
Ikiroudan pelastamiseksi lisää eläimiä ja vähemmän CO2-päästöjä
Katastrofin ehkäisemiseksi Oxfordin yliopiston tutkijat ovat esittäneet, että sulamista voidaan hidastaa sijoittamalla laiduntavia eläimiä arktisille alueille, jotta ne voivat lannoittaa ja ennallistaa alueen alkuperäisiä ruohoaroja. Ne nimittäin säilyttävät jään paremmin.
Uuden tutkimuksen laatineiden tutkijoiden mukaan on kuitenkin vain yksi vuorenvarma ratkaisu: maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä.