Tavoite on kaukana
Sijoitusten tarkoituksena on muun muassa edistää uusiutuviin energianlähteisiin siirtymistä, jotta kasvihuonekaasupäästöt pienenevät, ja vahvistaa maiden ilmastokestävyyttä.
Raportissa esitetään, että biljoona dollaria tulee rikkailta mailta, yksityisiltä sijoittajilta ja kansainvälisiltä kehitysrahoituslaitoksilta.
Loput eli noin 1,4 biljoonaa dollaria olisi kehitysmaiden julkisen ja yksityisen sektorin vastuulla.
Kokonaissumma on paljon suurempi kuin se rahamäärä, joka on tähän mennessä käytetty köyhien maiden ilmastohankkeisiin.
Melkein satasivuisen raportin toivotaan palvelevan toimintasuunnitelmana, jonka avulla maailmantaloutta voidaan kehittää kestävällä tavalla niin, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoite saavutetaan.
YK varoitti kuitenkin vähän ennen ilmastokokousta, että tilanne uhkaa karata käsistä.
Jos maapallon keskilämpötilan nousun halutaan jäävän tavoitteeksi asetettuun 1,5 asteeseen, hiilidioksidipäästöjä pitää leikata rajusti.
"Olemme matkalla ilmastohelvettiin, ja jalka on yhä kaasupolkimella", totesi YK:n pääsihteeri António Guterres avajaispuheessaan.
YK:n pääsihteeri vaatii avajaispuheessaan yhteisvastuuta:
Myös rikkaiden maiden etu
Raportin laatimiseen osallistunut Nicholas Stern, joka on ilmastoasioihin erikoistunut ekonomisti, katsoo rikkaiden maiden hyötyvän köyhempien maiden auttamisesta.
"Rikkaiden maiden tulee tunnustaa, että sijoittaminen kehitysmaiden ja kehittyvien maiden ilmastohankkeisiin on niiden oman edun mukaista – ja myös oikeudenmukaista, kun otetaan huomioon aiempien ja nykyisten päästöjen vakavat seuraukset", selittää Stern The Guardian -lehden artikkelissa.
Sternin mukaan energiantuotannon ja -kulutuksen voidaan odottaa kasvavan tällä vuosikymmenellä ennen kaikkea kehitysmaissa, joten on välttämätöntä, että niissä korvataan fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla energianlähteillä.
Stern pitää toista vaihtoehtoa vaarallisena koko ihmiskunnalle.
Tärkeimpiä marraskuun 6. päivänä alkaneessa ja 18. päivään jatkuvassa kokouksessa käsiteltäviä asioita on ilmastokompensaatio.
Kyseessä on päänavaus keskusteluun rikkaiden maiden mahdollisuudesta – tai ehkä pikemminkin velvollisuudesta – hyvittää köyhille maille ilmastohaittoja, joiden syntymistä niiden päästöt ovat vähintäänkin edistäneet.