Yksi voimakkaimmista kasvihuonekaasuista on ilokaasuna tunnettu typpioksiduuli eli dityppioksidi (N2O).
Sen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on noin kymmenesosa, ja sen ilmakehää lämmittävä vaikutus on melkein 300-kertainen hiilidioksidiin verrattuna.
Esimerkiksi maanviljelystä peräisin oleva typpioksiduuli säilyy ilmakehässä jopa 120 vuotta.
Yleensä bakteerit tuottavat ilokaasua hajottaessaan typpiyhdisteitä, mutta P. denitrificans toimii juuri päinvastoin.
Bakteeri saa happea hajottamalla ilokaasua
Päästöjä olisi tarpeen pienentää ilmaston hyväksi, mutta ennustetun ilmastonmuutoksen kannalta olisi parasta vähentää sen määrää ilmakehässä. Poistoon voidaan saada apua yllättävältä taholta: Paracoccus denitrificans -lajin bakteereilta.
Normaalisti bakteerit tuottavat ilokaasua hajottaessaan typpiyhdisteitä maassa tai vedessä, mutta P. denitrificans pystyy toimimaan päinvastoin.
Kun tutkimuksessa bakteerit altistettiin erilaisille olosuhteille, kävi ilmi, että P. denitrificansilla on erikoinen varajärjestelmä, jonka se voi ottaa käyttöön eläessään vähähappisessa ympäristössä.
Kuvan sinivioletti alue osoittaa Antarktiksen otsonikerroksen aukkoa. P. denitrificans -bakteeri voi nopeuttaa aukon pienentämistä.
Tavallista happea kaivatessaan bakteerit alkavat hankkia sitä hajottamalla typpioksiduulia.
Vielä ei tiedetä tarkalleen, millaisissa olosuhteissa P. denitrificans hajottaa sitä tehokkaimmin.
Jos ilokaasua saadaan poistettua ilmasta bakteerien avulla, kasvihuoneilmiö heikkenee ja otsonikato helpottaa.
Jos otsonia hajottaviin aineisiin kuuluvaa typpioksiduulia on ilmakehässä vähemmän, aukko kuroutuu nopeammin umpeen.