Puhtaasti tähtitieteellisessä mielessä vuodenajat määräytyvät Maan pyörimisakselin kallistumasta johtuvista muutoksista Auringon säteilyn jakautumisessa. Niihin ilmastonmuutos ei vaikuta.
Lämpeneminen voi kuitenkin varhentaa tai myöhentää eri vuodenajoille ominaisia tapahtumia.
743 kevään merkkiä 86 vuoden ajalta osoittavat, että kevään tulo on siirtynyt aikaisemmaksi.
Vuonna 2017 kolme tutkijaa analysoi Nature Scientific Reports -lehdessä kaikkiaan 743:a pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvää kevään merkkiä 86 vuoden ajalta.
Analyysi paljasti, että sammakot kurnuttavat, silmut puhkeavat ja hyönteiset heräävät aina vain aikaisemmin.
Tutkimuksen mukaan esimerkiksi artikkelin julkaisua edeltäneellä vuosikymmenellä kevät aikaistui Kreetan korkeudella päivän ja Pariisin korkeudella neljä päivää. Vielä enemmän kevään tulo on aikaistunut Oslon, Tukholman ja Helsingin korkeudella. Kaikki nämä kolme pohjoismaiden pääkaupunkia sijaitsevat 59. leveysasteen pohjoispuolella.
Muutos on suurin arktisella alueella
Kehityssuunta tulee selvimmin esiin napaseudulla. Talvi päättyy peräti 16 päivää aikaisemmin. Tutkijat puhuvat arktisesta vahvistumisesta, joka tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutos voimistuu etäisyyden päiväntasaajaan kasvaessa. Kun maapallon keskilämpötila nousee asteen, napaseutu lämpenee 2–3 astetta.
Kevään aikaistuminen pakottaa eläimet sopeutumaan. Tutkimusten mukaan sopeutumiskykyiset lajit voivat saada kilpailuetua.
Kanadassa punaoravat hyötyvät kevään aikaistumisesta. Sen ansiosta ne ehtivät tehdä toisetkin poikaset.
Esimerkiksi kanadalaisen Albertan yliopiston tutkijat totesivat vuonna 2003, että punaoravat hyötyivät muutoksesta.
Aikaisen kevään ansiosta oravat ehtivät tehdä toiset poikaset. Ensimmäinen poikue syntyi 18 päivää aikaisemmin.