Jääkarhu on Arktiksen suurin petoeläin. Se pyytää ruoakseen hylkeitä, kaloja ja mursuja kymmensenttisillä kynsillään. Sillä ei ole luontaisia vihollisia. Mikään eläinlaji ei uhkaa 700-kiloista petoa. Silti jääkarhun tarina voi olla pian lopussa.
Jääkarhu saalistaa jäälautoilta. Ihmisen aikaansaaman ilmastonmuutoksen seurauksena arktiset jäät kuitenkin sulavat yhä aikaisemmin keväällä ja jäätyvät aina vain myöhemmin syksyllä. Jääkarhun on yhä vaikeampaa löytää ravintoa, ja tutkijat uskovatkin, että tämän vuosisadan jälkeen maailmassa ei enää ole luonnossa eläviä jääkarhuja.
Monet muut lajit ovat samalla tilanteessa. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Jokaisella lajilla on oma paikkansa luonnon ekosysteemeissä. Kun yksi laji katoaa, on vaara, että koko luonnon järjestys romahtaa.
Biologit yrittävät pitää uhanalaiset lajit elossa ja etsivät keinoja, joilla kadonneet lajit voidaan ehkä tulevaisuudessa palauttaa elävien kirjoihin.
75 prosenttia lajeista on hävinnyt
Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos etenee niin huimaa vauhtia, että meneillään on globaali joukkotuho – kuudes laatuaan maapallon olemassaolon aikana.
Maailman nisäkkäistä (pun.) on kadonnut lyhyessä ajassa kaksi prosenttia. Linnuista (kelt.) ja kaloista ja matelijoista (sin.) on hävinnyt puolet.
Edellinen joukkotuho tapahtui 66 miljoonaa vuotta sitten. Silloin 75 prosenttia kaikista eläinlajeista tuhoutui. Muun muassa hirmuliskot hävisivät Maan päältä. Tuolloin tuhon aiheutti asteroidin törmäyksestä seurannut ilmastonmuutos, joka katkaisi eläinkunnan ravintoketjut.
Nyt meneillään olevan joukkotuhon syynä ovat muun muassa saasteet ja lajien elinympäristöjen häviäminen, mutta tärkein tekijä on ilmaston lämpeneminen, jonka on aiheuttanut fossiilisten polttoaineiden käyttö.
Ilmaston lämpeneminen voi hävittää suuren osan nykyisistä eläin- ja kasvilajeista. Vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jos maapallon keskilämpötila nousee 5,2 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, 75–95 prosenttia kaikista eliölajeista tuhoutuu.
Jo nyt ilmasto on lämmennyt yhden asteen, ja jos hiilidioksidipäästöjä ei saada rajusti leikattua, lämpeneminen jatkuu 3–8 astetta vuoteen 2100 mennessä.
Sadan viime vuoden aikana maailman nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja matelijoista on hävinnyt 1–2 prosenttia. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta monimutkaisessa ekosysteemissä yhdenkin lajin katoamisella voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Yksi tunnetuimmista ekosysteemin riippuvuussuhteita käsittelevistä kokeista tehtiin Yhdysvalloissa yhden merenlahden vuorovesivyöhykkeellä 1960-luvulla. Washingtonin yliopiston tutkija Robert Paine posti alueen yhden paikallisen meritähtilajin.
Meritähti käytti ravinnokseen tietyn lajin simpukoita, joten odotuksenmukaisesti simpukoiden määrä kasvoi ensin rajusti. Seuraukset olivat kuitenkin paljon laajemmat. Pian koealueen kaikista lajeista puolet hävisi.
Painen koe osoitti, että meritähdellä oli ratkaiseva merkitys alueen ekosysteemissä. Hän kehitti käsitteen ’avainlaji’ kuvaamaan lajeja, jotka ovat muita keskeisempiä ekosysteemin tai eliöyhteisön toiminnan, pysyvyyden tai monimuotoisuuden kannalta. Jos avainlaji katoaa, koko ekosysteemi romahtaa.
5,2 asteen keskilämpötilan nousu tuhoaisi 70–90 prosenttia maapallon eliölajeista.
Sittemmin muut tutkijat ovat tunnistaneet ison joukon avainlajeja. Kun susi hävisi Yellowstonen kansallispuistosta Yhdysvalloissa, ruohonsyöjälajien kannat kasvoivat rajusti ja muiden lajien ravinnonsaanti vaikeutui.
Muun muassa majava hävisi lähes kokonaan. Kun majavat eivät enää rakentaneet petoja vesistöihin, jokien lajisto mullistui ja eroosiotuhot kasvoivat. Tasapaino korjautui, kun susi palautettiin Yellowstonen eläimistöön.
Tutkijoilla ei kuitenkaan ole tarkkaa käsitystä kaikkien ekosysteemien avainlajeista. Jos jokin merkityksettömän tuntuinen jyrsijä katoaa, siitä ei ehkä seuraa mitään – tai sitten koko ekosysteemi romahtaa.
Koralliriuttoja yritetään pelastaa
Eliölajeja katoaa nyt niin nopeasti, että niiden joukossa on väistämättä myös avainlajeja. Luonnonsuojelujärjestöt, viranomaiset ja tutkijat yrittävät kuitenkin pelastaa niistä mahdollisimman monta.
Digital Life -hankkeessa laaditaan uhanalaisista eläinlajeista kolmiulotteisia malleja ja kootaan niistä digitaalinen eläintarha.
Hyvä paikka aloittaa ovat koralliriutat, joissa lajikirjo on valtava. Korallien lomassa voi elää yli miljoona eri lajia pieneliöistä isoihin kaloihin. Noin 275 miljoonan ihmisten ravinto on riippuvaista koralliriuttojen lajistosta.
Kun ilmastonmuutos lämmittää meriä ja meriveden pH-arvo nousee, koralliriutat kuolevat. Suojelemalla koralliriuttoja liikakalastukselta ja saasteilta, niiden tuhoa voidaan kuitenkin lykätä.
Yhä useampia koralliriuttoja on otettu erityisen suojelun kohteeksi. Yksi tällainen kohde on Australian itärannikon edustalla sijaitseva Iso valliriutta. Sitä yritetään pelastaa lainsäädännön avulla. Lähes 350 000 neliökilometrin eli suunnilleen Saksan kokoinen alue on julistettu luonnonsuojelualueeksi.
Lajien dna arkistoidaan pakastimeen
Kaikkia lajeja ei ole mahdollista pelastaa edes suojelualueilla. Kun lajin viimeinen edustaja kuolee, menetetään myös paljon tietoa. Tutkijat yrittävätkin koota arkistoa uhanalaisista ja jo kadonneista lajeista.
Kuudes joukkotuho jo käynnissä
Lajeja tuhoutuu nyt niin kovaa tahtia, että tutkijoiden mukaan menossa on maapallon historian kuudes globaali joukkotuho. Nykyinen joukkotuho eroaa aiemmista siten, että se on ihmisen aiheuttama.
445 miljoonaa vuotta sitten: Tulivuoret sekoittivat ilmaston
Rajut tulivuorenpurkaukset käynnistivät ketjureaktion, jonka seurauksena ilmasto ensin jäähtyi ja sitten lämpeni.
Tuhon laajuus: Noin 85 % merien lajistosta.
Syy: Tulivuorenpurkaukset, happikato ja lämpötilanmuutos.
365 miljoonaa vuotta sitten: Tuho kesti miljoonia vuosia
Maapallon ilmasto järkkyi rajusti 10–15 miljoonan vuoden aikana.
Tuhon laajuus: Ainakin 70 % kaikista lajeista.
Syy: Mahdollisesti happikato ja ilmaston kylmeneminen.
252 miljoonaa vuotta sitten: Kasvihuoneilmiö lähes tuhosi elämän
Tulivuorista vapautunut hiilidioksidi ruokki pieneliöitä, jotka tuottivat vielä pahempaa kasvihuonekaasua: metaania.
Tuhon laajuus: 95 % lajeista.
Syy: Tulivuorenpurkaukset, ilmaston lämpeneminen ja hapan sade.
201 miljoonaa vuotta sitten: Lämpö tappoi nisäkkäitä
Ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus nosti lämpötilaa ja johti useimpien nisäkkäiden tuhoon.
Tuhon laajuus: 70–80 % kaikista lajeista.
Syy: Ilmaston lämpeneminen ja merien happamoituminen.
66 miljoonaa vuotta sitten: Asteroidi kylmensi Maan
2 000 miljoonan tonnin asteroidin törmäys nostatti tuhka- ja pölypilven, joka kylmensi ilmaston ja tuhosi muun muassa hirmuliskot.
Tuhon laajuus: 75 % kaikista lajeista.
Syy: Asteroidi-isku ja ilmaston jäähtyminen.
Nyt: Eläinkunta harvenee kovaa vauhtia
Ilmaston lämpeneminen, saasteet ja luontokato ovat käynnistäneet kuudennen globaalin joukkotuhon.
Tuhon laajuus: Vielä epävarmaa.
Syy: Hiilidioksidipäästöt, saasteet ja luontokato.
Arkistoon kootaan järjestelmällisesti tietoa muun muassa lajien ulkonäöstä. Jos sukupuuttoon kuolleesta lajista on olemassa vain satunnaisia valokuvia tai vanhoja konservoituja yksilöitä museoissa, myöhempien sukupolvien tulkinnat voivat mennä pieleen. Tiedon keräämiseksi on käynnistetty Digital Life -hanke.
Hankkeen tavoitteena on laatia uhanalaisista lajeista yksityiskohtaiset 3D-mallit ja tallentaa ne suureen tietokantaan.
3D-mallien pohjalta voidaan tehdä animaatioita kadonneista lajeista. Näin ihmiset voivat tutustua kadonneisiin eläinlajeihin edes virtuaalimaailmassa.
Tutkijoille ei kuitenkaan riitä tieto eläinten ulkonäöstä, vaan uhanalaisista lajeista kootaan myös kudos- ja dna-näytteitä tulevaisuuden varalle.
Yksi maailman johtavista dna-pankeista on brittiläinen Frozen Ark. Sinne on koottu solunäytteitä isoista ja pienistä eläimistä. Näytteet säilytetään pakastimessa, jonka lämpötila on -140 astetta.
Niin kovassa pakkasessa dna voi säilyä tuhansia vuosia. Ajatuksena on, että tulevaisuudessa tutkijoiden käytössä saattaa olla keinoja, joilla lajit voidaan palauttaa eloon dna-näytteiden avulla.
Osa tutkijoista on jo ehtinyt pohjustaa suunnitelmia siitä, miten dna-pankkeihin säilötyt lajit voitaisiin palauttaa luontoon.
Jo nykyisin tunnetuilla menetelmillä on periaatteessa mahdollista palauttaa kadonnut laji vanhalle paikalleen ekosysteemissä.
Kadonneet lajit halutaan takaisin
Tutkijat puhuvat kadonneiden lajien sukupuuton peruuttamisesta. Ensimmäinen palautettava laji saattaa olla mammutti.
Villamammutti eli vielä jääkaudella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, missä se oli tärkeä osa ekosysteemiä. Se on geneettisesti läheistä sukua nykyiselle aasiannorsulle.
Yhdysvaltalaistutkijat yrittävät palauttaa neljätuhatta vuotta sitten sukupuuttoon kuolleen villamammutin eloon CRISPR-menetelmällä.
Tundralla laiduntanut mammutti esti arktisia aroja metsittymästä ja loi siten sopivan elinympäristön esimerkiksi peuroille, biisoneille ja villihevosille.
Ilmastonmuutos ja mahdollisesti ihmisten mammutinpyynti johtivat villamammutin sukupuuttoon 4 000–5 000 vuotta sitten. Nyt yhdysvaltalainen biotekniikkayritys Colossal aikoo tuoda lajin takaisin elävien kirjoihin ja ennallistaa sen vanhan ekosysteemin.
Colossal ei aio tuottaa geneettistä kopiota muinaisesta mammutista vaan siirtää mammutin geenejä nykyisen aasiannorsun dna:han. Tämä on mahdollista CRISPR-geenityökalulla.
Tavoitteena on luoda uusvanha hybridilaji, joka on sopeutunut elämään arktisissa oloissa.
2027 on vuosi, jolloin villamammutti voisi palata Arktiksen tundralle 4 000 vuoden tauon jälkeen.
Ilmastonmuutos, salametsästys ja elinalueiden katoaminen uhkaavat norsujen olemassaoloa niin Aasiassa kuin Afrikassakin. Colossal-yhtiön tutkijoiden mukaan hybridilaji on ainoa keino pelastaa norsut.
Heidän laskelmiensa mukaan mammuttien tuominen tundralle myös vähentäisi arktisen alueen kasvihuonekaasupäästöjä.
Arktisen alueen ikiroudassa on jäätyneenä arviolta 1 600 miljardia tonnia metaania. Metaani on kasvihuonekaasu, jonka ilmastoa lämmittävät vaikutus on jopa 84 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Jos tundralla kulkee kahdeksan tonnia painavien mammuttien laumoja, niiden paino puristaa maakerroksia niin, että metaanin vapautuminen hidastuu. Näin ainakin teoriassa.
Colossal on kaavaillut, että ensimmäiset mammutit voisivat syntyä vuonna 2027. Se olisi kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Yrityksellä on jo suunnitelmia muistakin ilmastonmuutoksen tuhoamisista lajeista. Ehkä jonain päivänä listalla on myös jääkarhu.
3 asiaa, jotka SINÄ voit tehdä
Rakenna hyönteishotelli
Hyönteiset ovat ratkaisevan tärkeitä luonnon tasapainolle. Ne pölyttävät kasveja, hajottavat orgaanista ainesta ja ovat ravintoa muille eläimille. Monin paikoin hyönteisten luonnolliset pesintä- ja suojapaikat ovat vähentyneet.
Älä leikkaa nurmikkoa
Lyhyeksi leikattu nurmikko on luonnon näkökulmasta yhtä karu paikka kuin aavikko: kasvilajeja on vain muutama, ja niiden lomassa viihtyvät vain harvat eläimet. Hyönteisten ja muun muassa siilien kannalta on parempi antaa ruohon, kukkien ja pensaiden kasvaa.
Helli mehiläisiä
Mehiläisillä on keskeinen asema ravintokasvien pölyttämisessä. Viljelyksillä tuhohyönteisten ja rikkaruohojen torjuntaan käytetyt kemikaalit ovat kuitenkin myrkkyä mehiläisille. Parasta elinympäristöä mehiläisille ovat luonnon kukkakedot ja lahot puut.