Kun puhutaan tehokkaasta hiilen sitomisesta ja varastoimisesta, mainitaan yleensä ensimmäisenä metsät. Moni muistaa myös, että meret ovat suuren eliömääränsä ansiosta keskeisiä hiilinieluja.
Myös isoilla eläimillä, kuten biisoneilla, norsuilla, valailla ja hailla, on kyky varastoida paljon hiiltä itseensä. Ne vaikuttavat lisäksi huomattavasti elinympäristönsä laatuun, josta eliöyhteisön menestys pitkälti riippuu.
”Monet tutkijat suhtautuvat epäilevästi siihen, että eläimillä on merkitystä, koska niiden ilmastojalanjälki on ennestään pieni. Siksi yritämme koota palapelin, joka osoittaa, että eläimet näyttelevät tärkeää osaa ja että pienistä puroista syntyy suuri joki”, selittää yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston populaatio- ja yhteisöekologian professori Oswald Schmitz, joka on vetänyt laajaa aihetta koskevaa tutkimushanketta.
Schmitz ja hänen tutkijatoverinsa perehtyivät eläinten ilmastovaikutusta käsitteleviin tutkimuksiin, joiden kohteena olivat esimerkiksi siementen levittäminen, hiilen kierto, saalistustavat ja metaanin tuottaminen. Näin he saivat selville, että eläimet voivat – ainakin teoriassa – auttaa ihmiskuntaa estämään maapallon keskilämpötilaa nousemasta enemmän kuin 1,5 astetta.
Kunnianhimoiseen ilmastotavoitteeseen tuskin päästään muuten kuin poistamalla ilmakehästä joka vuosi 6,5 gigatonnia hiilidioksidia tämän vuosisadan loppuun asti.
Kannat kasvu-uralle
Vaikka ilmakehästä poistettava hiilidioksidimäärä on valtava, tutkijat uskovat, että tehtävässä on mahdollista onnistua ottamalla avuksi yhdeksän eri eläinryhmää. Avainlajien kantoja olisi sekä suojeltava että vahvistettava.
”Onnistuminen vaatii, että riuttahaiden, susien, gnuiden, merisaukkojen, myskihärkien ja merikalojen kannat säilyvät ja että afrikannorsuja on vähintään 500 000, biisoneita kaksi miljoonaa ja Tyynenmeren eteläosien hetulavalaita 188 000”, toteaa Schmitz.
Schmitzin mukaan kunkin eläinlajin yksilömäärät voivat kasvaa nopeasti, kun elinolosuhteet ovat kohdallaan. Kannat eivät voi kuitenkaan vahvistua kovin paljon ilman maatalousmaan palauttamista luonnontilaan.
”Sen sijaan, että pidetään karjaa, varastoidaan hiiltä. Annetaan biisonien tehdä paluu ja maksetaan karjankasvattajille siitä hiilestä, jonka he varastoivat, eikä siitä lihasta, jonka he tuottavat”, selittää Schmitz.
Englantilaisen Oxfordin yliopiston ekosysteemien tutkimuksen professori Yadvinder Malhi pitää visiota tiettyjen eläinten ottamisesta mukaan ilmastotalkoisiin ihastuttavana, mutta hän epäilee, ettei tieteellinen näyttö riitä vakuuttamaan poliittisia päättäjiä ajatuksen järkevyydestä.
”Mielestäni luonnonsuojelussa ja hiilen varastoinnissa piilee paljon synergiapotentiaalia, mutta olen heti karvat pystyssä, kun kuulen, että jonkin keinon väitetään ´ratkaisevan´ maapallon keskilämpötilan noususta johtuvat ongelmat”, toteaa Malhi ja jatkaa:
”Kun tätä teoriaa esitellään tässä vaiheessa kansainvälisillä foorumeilla, on olemassa riski, että se kääntää ajatukset pois tärkeimmästä ilmastonlämpenemisen hillitsemiskeinosta – fossiilisten polttoaineiden jättämisestä maan uumeniin.”