Sapen kiehahtaminen on askarruttanut tutkijoita jo satojen vuosien ajan. Tapahtuma on todettu koko kehoa koskettavaksi kokemukseksi, vaikka itse vihanpurkauksen lähtökohta sijaitsee aivoissa.
Niiden eri osat kilpailevat keskenään päätäntävallasta. Voittajista riippuu, purkautuuko kiukku vai ei.
Vain kaksi sekuntia erottaa ärsytyksen aiheen näkemisen totaalisesta hermojen menettämisestä, joten jos haluat pitää pääsi kylmänä, hengitä syvään ja laske kahteen.
Perehdy vihan anatomiaan sekunti sekunnilta tästä.
0 sekuntia
Aistit tykittävät impulsseja
Voit aistia sen hänen ilmeistään ja kuulla hänen äänestään, joka muuttuu hieman ärsyttäväksi ja kiusoittelevaksi. Tiedät, että kohta hän alkaa kertoa muille ruokapöydässä olijoille yhdestä elämäsi kiusallisimmasta hetkestä.
Aistisi käyvät ylikierroksilla.
90 miljoonaa silmän takaosan näkösolua sähköttää signaaleja takaraivon aivokuoreen.
Sähköimpulssit sinkoilevat päässäsi. Niitä ottaa vastaan muun muassa hippokampus eli aivoturso, joka sijaitsee lähellä korvaa ohimolohkon sisäosissa ja toimii tärkeänä muistikeskuksena.
Siellä ärsykkeet tallentuvat muistiin ja eri puolille aivoja varastoituneet vanhat muistot kytkeytyvät yhteen kokonaisuudeksi, joka osaltaan ratkaisee, miten reagoit.
0,5 sekuntia
Järki yrittää yhä rauhoittaa mieltä
Arrgh! Et enää kestä. Nyt hän alkaa viihdyttää muita kertomalla tapahtumasta, joka sattui, kun olitte nuoria – vain saadakseen muut nauramaan kustannuksellasi. Ehkä voisit ehtiä keskeyttämään hänet ennen kuin hän pääsee tarinassa liian pitkälle. Muistat edellisen kerran, kun yritit puhua hänelle järkeä. Siitä ei ollut mitään apua. Hänet olisi jotenkin saatava tajuamaan asia, mutta et halua sanoa mitään sellaista, joka pilaisi teidän välinne.
Aikaa on kulunut alle sekunti, ja sähköimpulssit ovat saavuttaneet mantelitumakkeet ja prefrontaalisen aivokuoren.
Mantelitumakkeet ovat tunnekeskuksia, jotka yhdistävät uuteen aistitietoon muistoja aikaisemmista vihanpurkauksista.
Tiedostamattasi mantelitumakkeet kiihdyttävät raivoa ja valmistautuvat lähettämään siitä tiedon joka puolelle elimistöä kokonaisvaltaista reaktiota lietsoessaan.
Järki voi kuitenkin vielä voittaa. Otsalohkon prefrontaalinen aivokuori auttaa harkitsemaan eli arvioimaan, onko suuttumisessa mitään mieltä.
Se analysoi ristiriitatilanteen syitä ja eri ongelmanratkaisutapojen vaikutuksia eli toiminnan seurauksia. Jos vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen käyttäytymistä ohjaa enemmän järki, ratkaisusta tulee ”viileämpi”.
Silloin impulssit suuntautuvat mantelitumakkeisiin.
Prefrontaalisen aivokuoren signaalit pystyvät estämään kiukun kuohahtamisen tunteiden räjähdyspisteessä. Niiden ansiosta malttia ei menetetäkään.
1 sekunti
Viha valtaa vähitellen mielen
Hänen kyvyttömyytensä ymmärtää tunteitasi on kalvanut mieltäsi kuukausia, ja nyt siitä on tehtävä loppu!
Mieleen nousevat monet aikaisemmat turhauttavat kokemukset. Niistä mantelitumakkeet saavat lisää vettä myllyynsä ja ryhtyvät rajuun vastahyökkäykseen.
Aivot joutuvat kiukun valtaan. Mikään ei hillitse mantelitumakkeita, jotka tulittavat signaaleilla keskushermostoa.
Selkäytimen kautta äkäiset viestit leviävät kaikkialle elimistöön. Keskeisiä vastaanottajia ovat vihapostin jakeluasemat, kummankin munuaisen yläpuolella sijaitsevat lisämunuaiset.
Mantelitumakkeiden käskystä niiden ytimen solut alkavat erittää kiihkeästi adrenaliinia.

Viha siivittää menestykseen
Jatkuva räyhääminen on häiriökäyttäytymistä. Sen sijaan vihastuminen on normaalia – ja usein hyväksi.
Suuttuminen puhdistaa ilmaa
Laajassa yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin vihan tunteen hallinnan ja tyytyväisyyden ja onnellisuuden välistä yhteyttä. Tulokseksi tuli, että ne ihmiset, jotka osasivat purkaa parhaiten vihaansa ja pahaa tuultaan, olivat tyytyväisimpiä elämäänsä.
Hermostuminen autaa tekemään päätöksiä
Toisessa kokeessa osallistujia ärsytettiin ensin niin, että heidän oli vaikea säilyttää malttiaan. Sitten koehenkilöiden piti käydä läpi joukko hyviä ja huonoja argumentteja. Raivoissaan he erottivat helpommin ääliömäiset perusteet.
Vimmastuminen rohkaisee
Tutkimusten mukaan vihan tai kiukun valtaan joutuminen auttaa voittamaan pelon. Suutuspäissään ihminen ottaa helpommin isoja riskejä ja arvioi mahdollisuutensa yläkanttiin.
1,5 sekuntia
Elimistö virittyy taistelemaan
Kasvojasi alkaa kuumottaa ja otsallesi kihoaa hikipisaroita. Huomaat sydämesi hakkaavan yhä nopeammin rinnassasi, ja keuhkosi alkavat haukkoa ilmaa nopeammin. Puraiset leukasi yhteen niin, että hampaasi kirskahtavat, ja puristat käsiäsi nyrkkiin rystyset valkoisina. Pupillisi laajenevat niin, että silmään pääsee enemmän valoa, ja pian viha sokaisee sinut.
Yksikään ruumiinosa ei välty mantelitumakkeista vyöryvältä viestitulvalta, jonka leviämistä verenkiertoon vapautunut adrenaliini siivittää.
Hikirauhaset kastelevat ihon, ja verisuonia ympäröivät lihakset supistuvat tai laajenevat säädelläkseen verenkiertoa eri puolilla kehoa.
Tiedostamattomasti sydämen sykettä ohjaava herkkä sähköimpulssikello lyhentää lyöntien väliä ja voimistaa veren pumppausta. Samaan tapaan toimintaansa muuttaa sisäänhengityslihaksiin kuuluva pallea, jotta keuhkot hapettavat verta tehokkaammin.
Koko lihaksisto tottelee käskyä valmistautua yhteenottoon ja virittää itsensä taisteluvalmiuteen.
Hyvin nopeasti syntyvän stressireaktion tehtävänä on parantaa elimistön fyysistä suorituskykyä. Siksi monet lihakset jännittyvät.
Myös maksa ottaa vastaan äkäisiä viestejä. Sen solut aktivoivat entsyymejä, jotka alkavat pilkkoa maksan sokerivarastoa.
Prosessin lopputuloksena vereen vapautuu sokerimolekyylejä.
Yhdessä keuhkojen lisääntyneen hapenoton ja verenkierron kiihtymisen kanssa maksan sokeriryöppy synnyttää elimistössä todellisen myrskyn, joka antaa lihaksille energiaa raivonpurkausta varten.
2 sekuntia
Pää aikoo päästää liiat höyryt ulos
Energian hyökyaalto vyöryy kehon päästä päähän. Tunnet itsesi vahvemmaksi kuin koskaan. On kulunut vain kaksi sekuntia siitä, kun ruokapöytäkeskustelu sai aistisi herkistymään, ja olet nyt aivan lähellä sitä, että raivosi pääsee räjähdysmäisesti valloilleen.
Lihassyyt imevät ahnaasti happea ja sokeria verestä. Nämä pitkänomaiset solut siirtävät biopolttoaineen mitokondrioihin, jotka kemiallisten reaktioiden avulla välittävät sokerimolekyylien energian adenosiinitrifosfaattiin eli ATP:hen.
Tämä energiaa siirtävä ja varastoiva yhdiste saa jokaisessa solussa olevat kahdenlaiset proteiinisäikeet tarttumaan toisiinsa ja vetämään solun päitä toisiaan kohti. Tapahtumasta seuraa, että solut lyhenevät – ja lihas supistuu.