Vaikka asiaa on tutkittu, kysymykseen ei ole saatu yksiselitteistä vastausta.
Arkikokemuksen mukaan tavallista pitempään nukkuminen ei aina tunnu virkistävän vaan pikemminkin vähentävän tarmoa.
Henry Fordin sairaalassa Detroitissa Yhdysvalloissa hiljattain tehdyn tutkimuksen tulokset eivät ole täysin sopusoinnussa tämän käsityksen kanssa. Koehenkilöiden annettiin nukkua tunnin tavallista pitempään.
Tämän ylimääräisen levon todettiin parantavan koehenkilöiden keskittymis- ja suorituskykyä niin työssä kuin liikenteessäkin.
Se, millainen olo tavallista pitemmän yöunen jälkeen on, riippuu luultavasti siitä, mistä univaiheesta herätään.
Nukkuessaan ihminen käy läpi erityyppisiä unijaksoja. Ortounen aikana aivosähkötoiminta, hengitys ja verenkierto ovat tasaisen rauhallisia, kun taas vilkeunen aikana silmät tekevät nopeita liikkeitä ja aivosähkötoiminta, hengitys ja verenkierto vaihtelevat voimakkaasti.
Jos ihmisen vuorokausirytmi on säännöllinen, hän yleensä herää kevyestä unesta, jonka aikana aivojen sähköaktiivisuus on hyvin samankaltaista kuin valveilla.
Sen sijaan nukkuessaan tavallista pitempään hän voi herätä syvimmästä, ns. delta- eli hidasaaltounesta. Tämä voi selittää sen, miksi olo tuntuu tokkuraiselta.
Siitä, miten paljon ihmisen tulisi nukkua virkistyäkseen, ei voida sanoa mitään yleispätevää. Unentarve on aina yksilöllistä ja vaihtelee eri elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän ja vanhukset vähemmän unta kuin keski-ikäiset, joista valtaosa tulee toimeen 7–8 tunnin levolla.
Yksilölliset erot ovat kuitenkin huomattavan suuria.