Kivikauden viimeisen vaiheen asuinpaikka löytyi, kun arkeologi Mate Parica analysoi vuonna 2021 Korčulan alueelta otettuja satelliittikuvia.
Parica huomasi laajan matalikon, joka ulottui kauas Adrianmerelle saaren rannasta.
Mate Parica ja hänen kollegansa päättivät sukeltaa tutkimaan merenpohjaa, sillä he arvelivat, että matalikko saattoi olla ainakin osittain keinotekoinen.
Suojassa suurilta aalloilta
Neljän viiden metrin syvyydestä löydettiin erilaisten kivirakennelmien jäännöksiä. Ne kuuluivat arvattavasti itse pikku saaren asutuskeskukseen, jonka olemassaolosta todistivat lukuisat esinelöydöt. Niiden joukossa oli työkaluja.
"Hyvä asia on se, että tämä alue on suojassa suurilta aalloilta toisin kuin monet muut Välimeren osat. Rantaa suojaavat monet saaret. Tämä on varmasti säästänyt paikan luonnolliselta tuhoutumiselta", totesi Mate Parica Reutersille.
Katso, kuinka muinaistie kaivettiin esiin liejun alta:
Kivikaudella rakennettu tie oli paksun liejukerroksen peitossa. Sen säilymistä oli varmasti edistänyt lähisaarten antama suoja meren voimakasta aaltoilua vastaan.
Huolellisesti ladotuista kivistä koostuvan kulkuväylän leveys oli vähän alle neljä metriä.
Zadarin yliopiston arkeologit uskovat, että Solinen neoliittisen asuinpaikan ja siihen liittyvän kivitien takana on yhä melko huonosti tunnettu Hvarin kulttuuri, joka kehittyi Adrianmeren rannikolla kivikauden loppupuolella.
Asuinpaikalta löytynyt puu mahdollisti radiohiiliajoituksen. Sen mukaan rakennelmat tehtiin noin 4900 eaa.