Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyden ongelmista. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti jopa 264 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa esitellään ehkä yllättävääkin keinoa, jolla voidaan tunnistaa ihmiset, jotka ovat vaarassa sairastua masennukseen.
Saksalais-sveitsiläis-ranskalaisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin suhteellisen suurta joukkoa 20–30-vuotiaita naisia ja miehiä, päädyttiin tulokseen, että ihmisen sairastumisriski voitiin 93 prosentin todennäköisyydellä tunnistaa puheanalyysilla. Jos tulos voidaan varmistaa jatkotutkimuksilla, yhä useamman masennuspotilaan hoito voidaan aloittaa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa.
Puhevirta ja äänensävy muuttuvat
Tutkimuksessa koehenkilöiden piti vain puhua. Puheen nopeudesta, äänensävystä ja puhevirran taukojen määrästä arvioitiin, kenellä olisi riski sairastua masennukseen. Sen jälkeen arvioita verrattiin koehenkilöiden mielialaa luotaavien testien tuloksiin.
Tutkimuksen lähtökohta ei ollut uusi. Jo pitkään on tiedetty, että masentuneet ihmiset puhuvat eri tavalla kuin muut.
Masennus kuuluu ihmisen puhenopeudessa, äänensävyssä ja tavassa ilmaista sanottavansa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, onko mahdollista havaita masennukseen viittaavat muutokset puheessa automaattisen puheanalyysin avulla jo siinä vaiheessa, kun masennus ei ole vielä puhjennut.
Erot kuuluivat äänitteissä
Tutkimukseen osallistui koehenkilöinä 118 saksalaista yliopisto-opiskelijaa, joilla ei ollut masennusdignoosia. Koehenkilöistä 79 prosenttia oli naisia. Tutkimuksen aluksi koehenkilöiden henkisiä kykyjä arvioitiin testillä, jossa heidän piti ratkaista tietty ongelma mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen selvitettiin heidän mahdollista masentuneisuuttaan kyselytutkimuksella, jonka tulokset arvioitiin masennusoireiden vakavuutta mittaavalla asteikolla. Lopuksi heiltä äänitettiin puhenäytteet.
Puhenäytteitä varten koehenkilöitä pyydettiin puhumaan minuutin ajan elämänsä myönteisistä puolista ja minuutin ajan jostakin negatiivisesta. Näytteistä analysoitiin muun muassa tietyt akustiset piirteet, sanojen määrä ja taukojen välit.
Askel kohti parempia diagnooseja
Tutkimuksessa 25 koehenkilön tulokset viittasivat niin suureen masennusriskiin, että olisi ollut aihetta aloittaa diagnosointi.
Yhteistä näille koehenkilöille oli se, että he käyttivät selvästi enemmän sanoja kuin muut. Monisanaisuus ilmeni sekä positiivisista että negatiivisista asioista puhuttaessa.
Masennukseen viittasivat myös erot muun muassa äänensävyssä. Koehenkilöt, joilla oli viitteitä masennusriskistä, käyttivät myös enemmän aikaan ongelmanratkaisutehtävän suorittamiseen kuin koehenkilöt, joilla ei ollut merkkejä masennuksesta.
Vaikka tutkijat korostavat, että tutkimuksessa on heikkouksia, heidän mukaansa sen pohjalta voidaan kehittää nykyistä parempia keinoja masennuksen varhaiseen havaitsemiseen. He myös painottavat, että se tukee aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan puheanalyysia voidaan käyttää masennuksen merkkien tunnistamiseen.